Mitä: A little piece of Lahti, part 2
Missä: Uudessa vanhassa kotikaupungissani
Missä: Uudessa vanhassa kotikaupungissani
Milloin: Kun haluat syödä hyvin eikä juomiakaan kannata unohtaa
Sataa, sataa ja sataa. Toisena päivänä tätä Suomen syksyä vihaa ja toisena rakastaa. Kun tukka on sekaisin heti ovesta ulos astuttua ja tennarit läpeensä märät, niin tekee mieli karata siltä seisomalta jonnekin, minne tän vuodenajan pimeys ja kosteus ei yllä. Mutta toisaalta - onko parempaa kuin käpertyä viltin alle, ottaa lasi viiniä ja katsella kun sade hakkaa ikkunaan kynttilänvalossa? Mieluiten toki vielä hyvässä seurassa. Eikä ole mikään pakko mennä ulos. Syksyllä on muutenkin helpompi istua alas ja hengittää. Kesällä - ainakin omalla kohdallani sen mielettömän kiireen keskellä, kun pitäisi revetä joka paikkaan muttei vaan millään pysty - huomaan usein ajattelevani ääneen, että no, teen tämän sitten syksyllä, silloin on aikaa. Ja tottahan se on. Mun kohdalla tänä syksynä ehkä vielä enemmän kuin aiempina vuosina, jolloin syyskuun koittaessa kalenteri on täyttynyt opiskeluista, tenteistä ja muista velvollisuuksista, joita ulkopuoliset tekijät ovat sanelleet. Toki kuten jo aiemmin on tullut todettua, niin tekemistä riittää edelleen muun muassa gradun parissa mutta varsinaista lukujärjestystä ei ole. Samanaikaisesti vapauttavaa mutta kuitenkin aika suuri ahdistus. Ihan kuin sade.
 |
| kuva täältä |
No mutta se opinnoista ja täyteen ahdetuista kalentereista. Syksy on kuitenkin mitä parhainta aikaa myös kulinaristisille kokemuksille. Pimeinä syysiltoina ainakin allekirjoittanut löytää tiensä melko toistuvasti hyvän ruoan ja juoman luokse: oli se sitten omassa kotona, kaverin luona Jamie Oliver -iltoja vietellen tai hyvässä ravintolassa. Parasta tässä kaikessa on ehdottomasti se, kun voi istua rauhassa eikä ole aina niin palava kiire seuraavaan paikkaan. Jotta nyt päästäis pikkuhiljaa lähemmäksi tän postauksen aihetta, niin on siis aika raottaa hieman Lahden ravintolatarjontaa. Täältä siis todellakin löytyy jotain kokeilemisen arvoista. Eihän tää kaupunki tietenkään yllä lähellekään sitä, mitä esimerkiksi Helsinki tarjoaa mutta kyllä Lahdessakin nälkä lähtee ja saattaa eksyä jopa johonkin sellaiseen paikkaan, mihin tekee mieli mennä uudemman kerran. Kunhan vaan tietää mitä ja mistä etsii.
Varmaankin kaikkein tunnetuin lahtelainen ravintola on El Toro ja sen kuuluisat pippuripihvit. Oltiin veljeni kanssa ihan kääpiöitä kun isä vei meidät sinne ekaa kertaa ja siitä lähtien se on säilynyt top5-listallani aina tähän päivään saakka. Kyseiseen espanjalaishenkiseen ravintolaan kannattaa varata pöytä, sillä en taida olla ainoa lahtelainen, jonka sydämessä sillä on pippurin kokoinen ja yhtä tulinen asema. Espanjalaisia paikkoja riittää muitakin ja toinen blogimaininnan arvoinen voisi olla Torero. Palveluun en tosin oo aina ollut yhtä tyytyväinen kuin El Torossa, mutta muun muassa sangria on siellä ihan ykkönen! Toreroon lähtisin itse syömään ensisijassa tapaksia, joskaan vartaat ja bocadillotkaan ei oo myöskään huono vaihtoehto. Samaan kategoriaan kahden edellisen kanssa laittaisin vielä Santa Fen. Syöt lähestulkoon mitä vain, niin odotukset täyttyy eikä tarvitse lähteä nälkäisenä kotiin. Palvelu on fine, hintataso kohdallaan ja viihtyvyyskin yleensä taattu, vaikka vilskettä ja asiakkaita riittää illasta huolimatta. Santa Fe on ehkä Lahden paikoista se, jonne saat jonottaa pöytää kauimmiten. Perjantai- ja lauantai-illoille eivät taida edelleenkään ottaa edes varauksia, joten ei muuta kuin jonon jatkoksi jos meksikolaista tekee mieli.
Mutta jos sitten etsit jotain vähän spesiaalimpaa - jotain mitä ei tuu joka kadun kulmassa vastaan, niin kehotan valitsemaan jonkin seuraavista: Taivaanranta, Roux tai Pulcinella. Taivaanranta löytyy Sokoksen yläpuolelta ja moni tuntee paikan parhaiten samannimisestä, omasta panimosta sekä tislaamosta. Taivaanrannassa voi käydä kyllästymättä useammankin (jos vain tili antaa myöten) kerran vuodessa tai miksei kuukaudessakin, sillä menut ovat kausiluonteisia ja vaihtuvat aina vuodenaikojen mukaan. Extrana tosiaan tuo tislaamopuoli, jonne pääsee seuraamaan mallasviskin valmistusta vapaasti ravintolan aukioloaikoina tai vaihtoehtoisesti opastetulle, omalle kierrokselle maksua vastaan. Ja kyllä - naisetkin voivat tykätä viskistä. Ruokanautintojen lisäksi tässä paikassa saattaa siis käydä niin, että jokin oman panimon olut, viski tai siideri tekee juojaansa lähtemättömän vaikutuksen ja nautiskelemaan on palattava kerta toisensa jälkeen. Taivaanrantaa suosittelen myös ns. kynttiläillalliskohteeksi, sillä silloin valinta ei voi ainakaan tunnelman ja ruoan puolesta mennä pieleen, jolloin loppu onkin vain itsestä kiinni ;).
Roux on menultaan melko samantyylinen kuin aiemmin mainittu eikä tunnelmakaan juuri jää Taivaanrannasta jälkeen. Ravintola on perustettu Lahden vanhan apteekin tiloihin ja senaikaisia kalusteita on käytetty osana tämän hetken ravintolasisustusta. Näin ollen jo pelkän aiemman elämänsä ansiosta paikka on ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Rouxissa kävin viimeksi vajaa vuosi sitten ja ainakin silloin myös ruuissa oli vivahde vanhaa aikaa ja maalaishenkisyyttä. Usein näin syksyllä ovat mainostaneet myös erilaisia rapumenuja, ehkäpä seuraavaksi voisikin kokeilla sellaista. Vaikkakin mun salainen rapujen keittoliemiresepti on toiminut tähän asti moitteettomasti ja mikäpä sen parempaa, kuin itse emännöidä - voi ei muuten mikä sana - syksyisiä saksiniekkajuhlia paperilyhtyjen keskellä. Joka tapauksessa, Roux kannattaa painaa mieleen viimeistään siinä vaiheessa, kun Lahden ketjuravintoloiden menut on kahlattu läpi ja kaipaat aitoja suomalaisia makuja sekä vanhanajan tunnelmaa. Just try and love it!
Kolmas suosikkini on melko tuore tapaus. Pulcinella ei ole vielä kovin montaa vuotta paikallaan ollut ja itsekin taisin löytää sen vasta viime vuoden talvella, täydestä sattumasta. Tämän pienen italialaisen ehdoton valttikortti on sen koko. Asiakaspaikkoja on vain kolmisenkymmentä ja kun astut sisälle ravintolaan, niin tuntuu siltä kuin menisit napolilaisen ja todella vieraanvaraisen perheen pieneen kotiin. Keittiöstä kuuluu kokin laulu, kynttilät palaa ja valuttaa steariinia jalustoina toimivien viinipullojen kauloja pitkin ja ravintolan isäntä tulee vaihtamaan kuulumisia - lähestulkoon millä kielellä tahansa, useimmiten kuitenkin italiaksi vaikket itse tuota rakkauden salakieltä osaisikaan :). Kerran jos toisenkin Pulcinellassa on tullut istuskeltua talon- tai jonkin muun viinin seurassa useita tunteja. Listalta puolestaan löytyy loistavia pizzoja, mereneläviä ja ehkäpä kaupungin paras hummeri. Jos siis kaipaat sadepäivänä kiireetöntä tekemistä ja mentaalimatkaa Italiaan, niin suosittelen poikkeamista tähän Hämeenkadun helmeen <3.
Hmm. Tästä postauksesta piti tulla yhdistelmä Lahden ravintolatarjontaa sekä urheilua. No, jotenkin saattaa taas huomata, että ainakin tää ruoka- ja juomapuoli on sen verran lähellä omaa sydäntä, että tarina vaan venyi ja venyi. Ja silti jäi kirjoittamatta niin paljon - löytyyhän täältä myös kokeilunarvoisia kiinalaisia, thaikkupaikkoja ja sushiakin saa. Ehkä kuitenkin perehdyn niihin itse vielä hieman tarkemmin ja vasta sen jälkeen kerron, mikä kannattaa ja mikä ei. Unohtamatta tietenkään sataman Teerenrantaa, josta oli puhetta jo kotikaupunkini 1. osassa. Lahti-jutustelu venyy näin ollen ainakin kolmeosaiseksi, mutta onhan tässä vielä näitä pitkiä loka- ja marraskuun päiviä sekä aikaa tuijotella, kuinka sade hakkaa ikkunaan. Eli (penkki)urheilupostauskin on näillä näkymin vielä tulossa ja ehkäpä myös joitakin yleisiä fiiliksiä siitä, miltä nyt kesän jälkeen tuntuu asua täällä. Sen voin sanoa, että voi kyllä, kotiutunut olen.
Barbadoksen matkasuunnitelmakin on jo työnalla ja ajatuksissa - lähes joka päivä. Toivottavasti siitäkin ajatusvirrasta ehtisin jakamaan jotain ennen marraskuun puoliväliä, jolloin Helsinki-Vantaa vaihtuu Arlandan ja Manchesterin kautta Karibian lämpöön. Lisäksi maanantaina on tän kesän viimeinen työpäivä Vierumäellä, mikä tarkoittaa samalla myös sitä, että gradun ohella mulla ei muuta enää sitten olekaan kuin aikaa ;). No ei. Silti aivan liikaa tekemistä ja ihan liian vähän tunteja vuorokaudessa. Valokynästä on btw tullut mun second best friend ja pelastava enkeli näiden viime viikkojen aikana. Voin suositella, kaikille matkakuumeen - tai oikeastaan minkä tahansa muunkin vaivan - ja liian vähien yöunien aiheuttamista mustista silmänalusista kärsiville. En kuitenkaan vaihtaisi päivääkään, viimeinen kuva kertokoon sen olennaisen tällä hetkellä. Good night <3.
Mutta jos sitten etsit jotain vähän spesiaalimpaa - jotain mitä ei tuu joka kadun kulmassa vastaan, niin kehotan valitsemaan jonkin seuraavista: Taivaanranta, Roux tai Pulcinella. Taivaanranta löytyy Sokoksen yläpuolelta ja moni tuntee paikan parhaiten samannimisestä, omasta panimosta sekä tislaamosta. Taivaanrannassa voi käydä kyllästymättä useammankin (jos vain tili antaa myöten) kerran vuodessa tai miksei kuukaudessakin, sillä menut ovat kausiluonteisia ja vaihtuvat aina vuodenaikojen mukaan. Extrana tosiaan tuo tislaamopuoli, jonne pääsee seuraamaan mallasviskin valmistusta vapaasti ravintolan aukioloaikoina tai vaihtoehtoisesti opastetulle, omalle kierrokselle maksua vastaan. Ja kyllä - naisetkin voivat tykätä viskistä. Ruokanautintojen lisäksi tässä paikassa saattaa siis käydä niin, että jokin oman panimon olut, viski tai siideri tekee juojaansa lähtemättömän vaikutuksen ja nautiskelemaan on palattava kerta toisensa jälkeen. Taivaanrantaa suosittelen myös ns. kynttiläillalliskohteeksi, sillä silloin valinta ei voi ainakaan tunnelman ja ruoan puolesta mennä pieleen, jolloin loppu onkin vain itsestä kiinni ;).
Roux on menultaan melko samantyylinen kuin aiemmin mainittu eikä tunnelmakaan juuri jää Taivaanrannasta jälkeen. Ravintola on perustettu Lahden vanhan apteekin tiloihin ja senaikaisia kalusteita on käytetty osana tämän hetken ravintolasisustusta. Näin ollen jo pelkän aiemman elämänsä ansiosta paikka on ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Rouxissa kävin viimeksi vajaa vuosi sitten ja ainakin silloin myös ruuissa oli vivahde vanhaa aikaa ja maalaishenkisyyttä. Usein näin syksyllä ovat mainostaneet myös erilaisia rapumenuja, ehkäpä seuraavaksi voisikin kokeilla sellaista. Vaikkakin mun salainen rapujen keittoliemiresepti on toiminut tähän asti moitteettomasti ja mikäpä sen parempaa, kuin itse emännöidä - voi ei muuten mikä sana - syksyisiä saksiniekkajuhlia paperilyhtyjen keskellä. Joka tapauksessa, Roux kannattaa painaa mieleen viimeistään siinä vaiheessa, kun Lahden ketjuravintoloiden menut on kahlattu läpi ja kaipaat aitoja suomalaisia makuja sekä vanhanajan tunnelmaa. Just try and love it!
 |
| kuva Rouxin sivuilta |
Hmm. Tästä postauksesta piti tulla yhdistelmä Lahden ravintolatarjontaa sekä urheilua. No, jotenkin saattaa taas huomata, että ainakin tää ruoka- ja juomapuoli on sen verran lähellä omaa sydäntä, että tarina vaan venyi ja venyi. Ja silti jäi kirjoittamatta niin paljon - löytyyhän täältä myös kokeilunarvoisia kiinalaisia, thaikkupaikkoja ja sushiakin saa. Ehkä kuitenkin perehdyn niihin itse vielä hieman tarkemmin ja vasta sen jälkeen kerron, mikä kannattaa ja mikä ei. Unohtamatta tietenkään sataman Teerenrantaa, josta oli puhetta jo kotikaupunkini 1. osassa. Lahti-jutustelu venyy näin ollen ainakin kolmeosaiseksi, mutta onhan tässä vielä näitä pitkiä loka- ja marraskuun päiviä sekä aikaa tuijotella, kuinka sade hakkaa ikkunaan. Eli (penkki)urheilupostauskin on näillä näkymin vielä tulossa ja ehkäpä myös joitakin yleisiä fiiliksiä siitä, miltä nyt kesän jälkeen tuntuu asua täällä. Sen voin sanoa, että voi kyllä, kotiutunut olen.
Barbadoksen matkasuunnitelmakin on jo työnalla ja ajatuksissa - lähes joka päivä. Toivottavasti siitäkin ajatusvirrasta ehtisin jakamaan jotain ennen marraskuun puoliväliä, jolloin Helsinki-Vantaa vaihtuu Arlandan ja Manchesterin kautta Karibian lämpöön. Lisäksi maanantaina on tän kesän viimeinen työpäivä Vierumäellä, mikä tarkoittaa samalla myös sitä, että gradun ohella mulla ei muuta enää sitten olekaan kuin aikaa ;). No ei. Silti aivan liikaa tekemistä ja ihan liian vähän tunteja vuorokaudessa. Valokynästä on btw tullut mun second best friend ja pelastava enkeli näiden viime viikkojen aikana. Voin suositella, kaikille matkakuumeen - tai oikeastaan minkä tahansa muunkin vaivan - ja liian vähien yöunien aiheuttamista mustista silmänalusista kärsiville. En kuitenkaan vaihtaisi päivääkään, viimeinen kuva kertokoon sen olennaisen tällä hetkellä. Good night <3.
 |
| kuva täältä |
