The Missing Christmas.

Mitä: Joulufiiliksen etsimistä

Missä: Kotona

Milloin: Aatonaattona 23.12.2013

En oikein osaa sanoa, olenko jouluihminen. Ehkä jonkin verran. Mutta siihen vaaditaan sitten kyllä sitä lunta ja pakkasta, pelkkä fiilis ei riitä. Toisin sanoen nyt fiilis on todella kadoksissa tuon ulkona vallitsevan harmauden ja vesisateen ansiosta, pff. No, joka tapauksessa ajattelin tulla toivottamaan jouluja tänne bloginkin puolelle - kun olen vihdoin saanut tämän kirjoitustahdin edes hieman nousuun :). Yhtäkkiä on kauhea into kirjoittaa ja onneksi Thaimaan reissusta riittää vielä kerrottavaa. Pieni joulupaussi vaan, ehkä... Innostuin eilen päivittelemään jopa blogin ulkoasua. Ei ole muuten helppoa, kun tuo HTML on yhtä hepreaa tällaiselle humanistille. Periksi ei kuitenkaan ole tapana antaa, joten aion opetella sitä, pikkuhiljaa. Uuteen simppelimpään värimaailmaan olen suht tyytyväinen, kun taas banneri sekä oikea sivupalkki hakevat vielä muotoansa. Mielestäni silti askel parempaa kohti, vai?

Ei ehkä tule yllätyksenä, että "joulukuva" on peräisin reissusta eikä tuosta takapihan kaamosmaisemasta, ehhh. Lantalla ei muuten ihme kyllä joulu näkynyt millään tavalla, ainakaan vielä silloin, kun itse siellä olin. Mielestäni ehdottoman hyvä asia. En todellakaan ole niitä reissaajia, jotka haluavat raahata joulukinkut, piparit ja tonttulakit mukanaan maailman ääriin. Eri asia on toki kunnioittaa paikallisia perinteitä, oli sitten kyse joulusta tai jostain muusta ajankohdasta. Turisteja varten väkisin tehdyt juhlat eivät sitä vastoin iske ollenkaan, vaan väistän ne niin kaukaa kuin mahdollista. No, sitä ei tarvitse miettiä tällä hetkellä, kun on kotona. Ja josko se fiiliskin vaikka hiipisi sisään huomenna, kun suuntaan tutusti ja turvallisesti vanhempien luo joulun viettoon. Onpahan ainakin perinteet, vaikkei lunta. Alla muuten yksi kiva lainaus, suosikki Walking in the air -versioni lisäksi - tuota kohti voisin yrittää pyrkiä. 

Christmas is a time when you get homesick - even when you're home. 

- Carol Nelson - 

Guess where?

Mitä: Bambumajoja ja turkoosia vettä

Missä: Niin lomalla

Milloin: 12/2013

Kelloja siirretty taaksepäin mutta silti tuntuu, että väsyttää vaan enemmän ja enemmän. Pimeys, sade ja noh, pelkästään tämä syksy. Mä oon aikalailla kaikkien vuodenaikojen ystävä, mutta kyllä tää loka-marraskuu silti pistää mutkin vähän kaamosfiilikseen. Parempaa ajankohtaa reissujen etsiskelylle tuskin siis on ja tänään sainkin vihdoin reissun varattua! Lopulta päätös syntyi aika extempore ja kohdetta en liiemmin miettinyt. Lentojen kanssa saikin sitten vääntää kättä hieman enemmän... Ihmetellä yrityksen sisäisiä hintaeroja,  kysyä selityksiä, ihmetellä vähän lisää ja lopulta myös reklamoida. Uskomatonta, miten asiakasta välillä viilataan linssiin ja kunnolla. Lopulta löytyi kuitenkin jonkinlainen yhteisymmärrys ja vaikkei se nyt ihan 100-prosenttisesti mua tyydytäkään, niin tein diilin. Kilroyn lahjakortti on siis vihdoin löytänyt käyttökohteensa. Kiitos vielä kerran lahjan antajille! Vaikkakin tästä eteenpäin olen entistä enemmän sen kannalla, että kaikki reissujärjestelyt matkoja, hotelleja ja kaikenlaisia retkiä sekä kursseja myöten kannattaa hoitaa suoraan ja suosiolla itse. Silloin saa juuri sitä mitä haluaa ja lähes aina myös edullisimpaan hintaan. Jos joku on eri mieltä, niin kertokoon toki ja vinkatkoon mielellään myös keinonsa, heh. 

kuvat weheartit.com

Mutta mihin onkaan suunta? Arvauksia otetaan vastaan. Itse kohde on uusi, maa sen sijaan entuudestaan tuttu. Yksi pitkäaikainen haave toteutuu myös samalla, sillä reissun päätarkoitus on vihdoin suorittaa tuo kauan miettimäni OWD-kurssi. Ja lähtöönkin on enää about 30 päivää eli tasan 4 viikkoa töitä ja sen jälkeen pari päivää reissusuunnitelmien tekoa! Hieman off topic - oon nauttinu suunnattomasti tänhetkisestä duunista. Toivottavasti keväälle löytyis jotain yhtä antoisaa mutta tällä hetkellä loma ei kyllä vois parempaan saumaan tulla. Tauotta töitä niin pitkä aika etten viitsi edes laskea. Ei siis muuta kuin matkakuumetta keräilemään ja sehän tuskin tuottaa vaikeuksia. Ajattelin mahduttaa rinkkaan tällä kertaa myös koneen eli on olemassa mahdollisuus, että reissublogi päivittyy kerrankin reaaliajassa. Kohteen oikein arvanneille lupaan lähettää postikortin! Jollain todella tylsällä maisemalla, toki... Arvauksia vaan blogin kommenttikenttään (lukeeko tätä muka joku? no, nyt testataan :)) ja kohta mennään. 

Cote d'Azur.

Mitä: Palanen sinistä rannikkoa keväältä ja yksi tarina

Missä: Ranskan Riviera, Monaco, Barcelona

Milloin: 14.-21.5.2013

Ajattelin, etten kirjottaisi tästä toukokuisesta reissusta mitään. Joskus mieli kuitenkin muuttuu, ihmisistä puhumattakaan. Niinpä muutama päivä takaperin järjestellessäni kuvia kansioihin ja suurennoksia kehyksiin päätin, että josko sittenkin pieni pala myös tänne. Kuvia, kuvia ja kuvia. 

@ Helsinki-Vantaa

Menton

Menton beach

Nizza - Menton - Ventimiglia - Monaco - Barcelona. Siinä suurin piirtein reitti, mitä viikkoon mahtui. Kamera ei läheskään aina ollut mukana, joten suurin osa kuvista on napsittu iiluurilla. Kerrankin niin. Aika vapauttava fiilis mennä välillä vaan ilman kuvailuja. Mulle kun se on oikeastaan aina ollut se reissujen suola. Jälkikäteen toki harmittelee joitakin tilanteita. Olispa kiva, kun siitä hetkestä olisi jotain filmillä. Ja sitten taas toisaalta - mikä onkaan parempaa, kuin muistot ja mielikuvat. Vain sulla itsellä, ehkä jopa pienenä salaisuutena? 

A journey is best measured in friends, rather than miles.

Hotel Arts @ Barcelona

Ehkä osasyynä vähäisempään kuvailuun oli myös se, että näillä seuduilla on tullut käytyä aiemminkin. Oon kai joskus kirjoittanut muutaman sanan omasta reissausfilosofiastani? Maailmassa on niin paljon nähtävää, että kovin helposti en lähde samaan paikkaan uudelleen. Cote d'Azur ja Barcelona - siinä nyt kuitenkin pari esimerkkiä, jotka ovat poikkeuksia sääntöön. Ranskan Rivieraan nyt ei vaan voi kyllästyä puhumattakaan Barcelonasta. Yksi niitä harvoja kaupunkeja, josta löydät kaiken tarvitsemasi. Tai ainakin minä löydän. Ja jonne aion palata yhä uudelleen. 

La Barceloneta 

La Boqueria

Travel toes

La Barceloneta & Hotel W

Hienoimmat asiat tapahtuu yleensä turhia suunnittelematta. Mielijohteesta. Niin nytkin. Extempore. Mennään silloin kun siltä tuntuu ja sinne, minne tahdotaan. Pysähdytään hetkeen. Minuutit tuntuu tunneilta, tunnit päiviltä ja vuorokaudet viikoilta. Hyvällä tavalla. 

The use of traveling is to regulate imagination by reality, and instead of thinking how things may be, to see them as they are.

Yacht Club de Monaco

Trattoria Mamma @ Menton

Valitettavasti myös ne vähemmän hienot hetket tulee eteen usein yllättäen. Ja aika pysähtyy taas. Tällä kertaa sen vaan toivoisi menevän nopeammin. Vai toivoisiko? Askeleista Ranskan Rivieralla ja La Barcelonetalla on kulunut jo tovi. Näihin kuviin ja fiiliksiin tallentui niin monta hetkeä ja ennen kaikkea eräs tärkeä tarina. Iso pala elämää. 

Nobody can go back and start a new beginning, but anyone can start today and make a new ending. 

Värikäs kangas.

Mitä: No se neljästoista helmikuuta

Missä: Sydämessä

Milloin: Joka päivä

Surround yourself with people who know your worth. You don't need too many people to be happy, just a few real ones who appreciate you for who you really are.

Ja 14. helmikuuta. Tänäkin vuonna. Ystävänpäivä. Joka ihan oikeasti pitäisi olla vuoden jokainen päivä ja toivottavasti monilla niin onkin. En ihan kauheasti innostu tästä kaikesta kaupallisuudesta mutta ajatuksena mielettömän hieno. Etenkin jos se saa ihmiset pysähtymään hetkeksi, katsomaan ympärilleen ja arvostamaan sitä kaikkea mitä ei todellakaan voi rahalla saada. Ja voi kyllä, voit olla varma että minä ainakin arvostan. Omalla kohdallani en ole koskaan voinut puhua ystävien yliannostuksesta mutta ne muutamat ovat sitten sitäkin tärkeämpiä. Kovin harvoin sitä tulee vaan heille suoraan kerrottua. Paljon muuta kylläkin ja parasta siinä on se, ettei koskaan tarvitse miettiä, mitä sanoo. Voi kertoa kaiken. Ihan kaiken.

Reissaamisen ehdoton kohokohta on ainakin itselleni se, että pääset tutustumaan uusiin ihmisiin, heidän elämäänsä ja tarinoihin matkan varrelta. Kolikolla on tietysti kaksi puolta. Uusien ihmissuhteiden solmiminen on helpointa yleensä silloin, kun olet matkassa yksin. Mutta toisaalta, mikä onkaan parempaa kuin lähteä reissuun ystävän kanssa? Tiedät jo puolikkaasta sanasta mitä hän on seuraavaksi sanomassa ja voisit huoletta jättää oman rinkkasi ystävän pakattavaksi, sillä tiedät kuitenkin löytäväsi sieltä kaiken mitä tarvitset. Ja jos jostain syystä et löytäisikään, niin ystävän rinkka sisältöineen on käytettävissäsi. 

Be strong enough to stand alone, be yourself enough to stand apart, but be wise enough to stand together when the time comes. 

Niinpä niin. Voiko tuota mitenkään paremmin edes sanoa? Mä tarvitsen paljon omaa aikaa, ihmissuhteesta riippumatta ja sen ymmärtäminen vei lopulta melkoisen kauan jopa multa itseltäni. Ne ihmiset sitten, jotka ovat pysyneet mukana matkassa, ovat sen myös pikkuhiljaa sisäistäneet. Tiedän varsin hyvin, ettei aina ole helppoa olla tarpeeksi lähellä ja yhtä aikaa tarpeeksi kaukana. Mutta kun tunteen pystyy itse pukemaan sanoiksi tai vaihtoehtoisesti vastapuoli lukemaan ajatuksesi, niin lopulta se on jopa yllättävän mutkatonta.  

Oma aika ja tasaisin väliajoin iskevä yksinolon tarve eivät kuitenkaan sulje pois sitä tosiasiaa, että ilman ystäviä elämä olisi kuin tyhjä kangas. Kukapa olisi tähänkään pieneen intialaiseen kojuun pysähtynyt, jos kankaista olisi puuttunut väri? Ja koko elämä. Ei kukaan. North Goan pieni ja iloinen kangaskauppias on selvästikin saanut juonesta kiinni. Aurinko, ympäristön värit ja lämpö, uteliaisuus elämää kohtaan sekä arjen pienet, suuret kohtaamiset. Eikö se ole aikalailla siinä? Näihin kuviin ja tunnelmiin, mitä parhainta ystävänpäivää ihan jokaiselle - sekä tänään että vuoden kaikkina muinakin päivänä. 

Just because a person smiles all the time, doesn't mean their life is perfect. That smile is a symbol of hope and strength. 

Kaupunki, jossa vietetään vuoden parhaat talvikarnevaalit ja huudetaan "bon voyage".

Mitä: A little piece of Lahti, part 3

Missä: Uudessa vanhassa kotikaupungissani
Milloin: Kun kärpänen puraisee urheilu- tai ulkoiluhullua

Hups. Selailin tässä aikani kuluksi vanhoja blogitekstejä ja sieltähän löytyi muutama, jo melkoisen vanha ja keskeneräinen luonnos, jotka olen autuaasti unohtanut tänne bloggerin arkistoihin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja aloitetaanpa näin ollen tästä Lahti-sarjan viimeisestä osasta (kaksi aiempaa postausta löytyvät siis vuodelta 2011, täältä ja täältä). A little piece of Lahti, part 3:n tarkoituksena oli mitä ilmeisemmin käsitellä urheilua - sekä penkillä että ilman - ja koostaa jonkinlainen yhteenveto kaupungista, johon olen nyt ainakin hetkeksi asettunut. Kokeillaan.

Kuin vahingossa juuri tämä kevättalvi onkin kaikkein paras ajankohta kirjoitella aiheesta, sillä Lahden ehdoton urheilutapahtumien eliitti on aivan oven takana! Tulevana viikonloppuna urheilukeskukseen rantautuu nimittäin Stars of the Stadium, 5 tähden Big Air -kilpailu ja lajina tietysti mikäpä muukaan kuin lumilautailu. Nyt toista kertaa järjestettävä tapahtuma ei rajoitu ainoastaan laskemiseen, vaan viikonlopun meininkiä markkinoidaan koko perheen talvikarnevaaleina. Tähtiäkin tapahtumalle on saatu yksi enemmän viime vuoteen verrattuna ja huippulaskijoiden lisäksi stadionilta löytyy livemusiikkia, tekemistä lapsille sekä muille lapsenmielisille ja kisojen jälkeen toivon mukaan kaupungin parhaat jatkot aina aamuun asti. Sinne siis lauantaina :). 

Starsia seuraavia monobileitäkään ei tarvitse kovin kauaa odotella, sillä maaliskuun toisena viikonloppuna urheilukeskus täyttyy jälleen, 88. kertaa järjestettävien Salpausselän kisojen toimesta. Ja sinne jos mihin on joka vuosi päästävä, oli sitten millainen sää tai olo tahansa. Pari vuotta vanha postaus kisoista löytyy täältä ja tällä kertaa jännitetään, saako LHS houkuteltua Ahosen ja Nykäsen mukaan kisaamaan... Jos suunnitelma toteutuu, niin siinä on viimeistään syy lähteä mäkimonttuun juomaan minttukaakaota ja huutamaan Matille hyppyrin nokkaan bon voyage! Unohtamatta tietenkään kisateltan bändejä, oheisohjelmaa ja muuta asiaan kuuluvaa kisahölmöilyä. On totta että kisoja ja urheilutapahtumia löytyy Lahdesta kesälläkin, mutta niiden hyvyydestä huolimatta miellän tämän kuitenkin talviurheilukaupungiksi. Toivottavasti Stars of the Stadium on tullut jäädäkseen ja nousee pikkuhiljaa Salppurin kisojen kaltaiseksi perinteeksi, sillä mahdollisuuksia ja potentiaalia ainakin löytyy. 

No, mitä muuta? Nyt reilut puolitoista vuotta Lahdessa asuneena tutuiksi ovat tulleet etenkin kaupungin lenkkipolut. Tai ei oikeastaan pelkät polut, vaan myös asfaltoidut reitit Vesijärven ympäristössä ja muualla kaupungin laitamilla. Kotoani on 5 minuutin matka tuohon järven rantaan ja lähes poikkeuksetta suuntaankin reittini kohti satamaa oli jalassa sitten juoksukengät tai korkkarit rullaluistimet ;). Sieltä voi sitten jatkaa niin pitkälle kuin kunto ja jalat jaksaa tai pysähtyä satamaan mmmmehulle. Parasta juoksemisessa ja miksei ihan kävelyssäkin on se, kun ei tarvitse ensin lähteä paikkaan A, että sitä voi harrastaa, vaan omin jaloin pääsee matkaan ja toivon mukaan vieläpä takaisinkin. Vielä kun jonain päivänä puraisisi se vuosia sitten kadotettu hiihtokärpänen, niin takapihalta löytyisi myös Tapanilan hiihtoladut, joita pitkin pääsisi muun muassa Messilään. Se kuitenkin talvesta tällä erää.

Sitten on kesä. Eikai siinä välissä mitään muutakaan ole? Joka on vielä kovin kaukana. Ja josta mielellään toivoisi hieman vähempi sateista kuin viime vuonna :). Jos ja kun lämpömittari tulevana kesänä kipuaa edes lähelle 25 astetta, niin silloin on ehdottomasti suuntana Urheilukeskuksen maauimala tai Mukkulan uimaranta idyllisessä kartanomaisemassaan. Viime kesänä omat rantapäivät jäivät säälittävään yhteen ja sekin meni Mukkulassa gradua oikolukien. Taisipa vielä jopa olla toukokuun loppua, onko se muka vielä edes kesää? No, olipa ainakin kerran bikinit päällä. Satamassahan tuli toki sitten istuskeltua ilta jos toinenkin, mutta siellä nuo bikinit eivät välttämättä pääse suositeltavien asuvaihtoehtojen top 3:een. Sataman seutu, Pikku-Vesijärven puisto ja Mukkula ovat myös aivan ykköspaikkoja kesän piknikeille. Saatoinkin näistä mainita jo Lahti-tarinoiden aiemmissa osissa? Näistä keskimmäistä kannattaa kuitenkin välttää iltaisin, ellei tahdo piknikilleen kutsumattomia vieraita pussikaljoittelevien teinien muodossa.

Takaisin kuitenkin siihen liikkumiseen ja urheiluun, joista kai alunperin oli tarkoitus kirjoittaa. Jostain syystä teksti vaan lähti taas rönsyilemään, ei yllätys. Puoli vuotta sitten mua puraisi salikärpänen, joka oli kyllä sopivaa kohdetta etsinyt jo hetken aikaa. Omaa saamattomuutta, sanoisin. Jyväskylän ja Vierumäen satunnaisten salivierailujen jälkeen halusin vihdoin jotain rytmiä ja ennen kaikkea vähän pysyvämpiä tavoitteita sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille - niiden oman olohuoneen nurkassa lojuvien 3kg:n käsipainojen tilalle ;). Ja mikä ihaninta, nyt 5kk treenauksen jälkeen voin todeta, että päätös on ollut yksi elämäni parhaista. Hyvällä mielellä voin etsiä vanhoille käsipainoillekin uuden kodin, sillä oon jäänyt totaaliseen treenikoukkuun ja kiloihinkin (painojen!) on saattanut tulla hieman lisää nosteltavaa. Saliksi valikoitui Forever Lahti, muutamasta varsin hyvästä syystä. 

Ensinnäkin Foreverin sijainti, joka tosiaan on urheilukeskuksessa entisen Nick's Sport Clubin tiloissa. Elokuussa kun aloitin, osui sali sopivasti työmatkan varrelle, mikä taas takasi sen, että oli huomattavasti vähemmän tekosyitä kieltäytyä menemästä. En tosin muista sellaista hetkeä, jolloin olisi väkisin pitänyt salille raahautua. Hyvän sijainnin puolesta puhuu sekin, että parkkipaikkoja on oikeastaan aina. Usealla keskustan salilla saattaisi mennä hermo, kun ensin pyörit tovin jos toisenkin paikkaa etsien ja lopulta kiehuttaa jo niin paljon, että lähdet kotiin :). Ruuhkiakaan ei juuri ole, ellet sitten satu treenaamaan samaan aikaan, kun on Pelicansin peli tien toisella puolen. Plussiin kuuluu myös kilpailukykyiset hinnat, hyvät laitteet (jotka huhujen mukaan vielä uusiutuvat nyt ensimmäisellä vuosineljänneksellä) ja omana suosikkina monipuolinen valikoima vapaita painoja, joilla tämän päivän treenit useimmiten sujuvatkin. Kaiken lisäksi ko. salilla käy porukkaa laidasta laitaan eli sinne uskallat todellakin tulla omana itsenäsi ja ainakin tähän mennessä on ollut fiilis, että siellä 95% treenaa tosissaan. Päinvastaisia kokemuksiakin kun sattuu olemaan ja tällöin salille tunnutaan tulevan tekemään kaikkea muuta, paitsi treenaamaan. Näitä esimerkkejä olisi lukuisia, mutta ei tehdä tästä valitusvirttä - jokainen salilla käynyt varmasti tietää, millaista laitteiden varaamista ja kuukauden tärkeimpien juorujen vaihtoa tarkoitan :). 

Miksi sitten Lahti? Hyvä sijainti (lue: tarpeeksi etelässä), Helsinki on riittävän lähellä mutta samalla myös kaukana, mikä taas vaikuttaa muun muassa asuntojen hintatasoon ja vuokrien suuruuteen, ts. pienuuteen, pääkaupunkiseutuun verrattuna. Vaikka silloin yläasteiässä taisikin tulla vannottua, että tänne en varmasti palaa, kun kerran pois pääsen, niin kummasti sitä itsensä täältä 5-6 muualla vietetyn vuoden jälkeen taas löysi. Tosin enhän mä ikinä aiemmin Lahdessa ollutkaan asunut, vaan 10 kilometriä tästä itään päin ja lupaus sinne palaamattomuudesta pitää siis vieläkin, heh. Niin. Ja yllättävän moni omista kouluaikaisista kavereista ja jopa lapsuuden ystävistä näyttää myös jonnekin näille seuduille palanneen takaisin ja siinä onkin yksi ehdottoman tärkeä tekijä lisää, miksi täällä tällä hetkellä viihtyy. Saa sitten nähdä, mistä löydän itseni ensi syksynä. Oman alan työt, lähinnä virat alkavat parhaillaan olla haussa ja määräaikaiset paikat tulevat auki hieman myöhemmin keväällä. Toisaalta olis enemmän kuin kiva löytää töitä tästä läheltä, kun on nyt kämppä ja kaikki mutta toisaalta mikään elämää suurempi tekijä ei myöskään estä mua lähtemästä kauemmaksi. No, luulisin että kevät, kesä ja viimeistään syksy sitten näyttää, mistä itsensä lopulta löytää.

Ja ehei, reissuhaaveita ei ole suinkaan unohdettu, vaan kerrankin oli edes yritystä kirjoittaa yksi postaus matkasuunnitelmista puhumatta :). Ja näyttihän se melkein onnistuvan, mitä nyt lopussa vähän ote lipsahti... Lahti-tarinointi taitaa kuitenkin olla näiltä osin tässä. Yksi rasti seinään ja tuonne keskeneräisten tekstien listaan, jee! Ei siis muuta kuin stadionin talvirientoja odotellen ja kevättä kohti. Loppuun voisin kuitenkin todeta, että tällä hetkellä tästä kaupungista löytyy oikeastaan kaikki mitä tarvitsen ja mikä tärkeintä - tarpeeksi lyhyt matka lentokentälle, jos maailma mikään muu ei riitä. 

Postauksen kuvat tältä talvelta, Vesijärven maisemista.

Breaths.

Mitä: Ajatuksia
Missä: Kuoreensa kätkeytyneenä
Milloin: Jospa kerrankin?

Life isn't measured by the breaths we take but by the moments that take our breath away...

Tarviiko sitä enää muuta sanoa? Oli ajatus tulla kirjoittamaan jotain enemmänkin, kunnes hiljaa totesin että ehkä näin kuitenkin parempi. 

Jonain päivänä, toivottavasti. Ellei joku muu ehdi ensin :). 

Batibou beach, Dominica.

Turtle beach, Dominica.

Batts Rock beach, Barbados.

Méro beach, Dominica. 

You can get it if you really want.

Mitä: Suunnitelmia

Missä: ...tahansa?

Milloin: Talven jälkeen ja toivottavasti vielä useasti myöhemminkin

Kun sulla on vain viikko lomaa ja sääennuste lupaa pelkkää kylmää ja sadetta - no okei maanantai oli ihan kiva ja aurinkoinen - kaikki viikon äkkilähdöt on myyty aikaa sitten ja kämppä keittiön kaappeja myöten siivottu jo pariin kertaan niin arvata saattaa, mitä jää jäljelle. Lentoyhtiöiden sivuilla ja reissublogeissa surffailu ja matkojen päättymätön suunnittelu. Ja tästä taudistahan ei pääse eroon ennen kuin Helsinki-Vantaalta on hypätty koneeseen ja kotimaa jätetty taas kerran taakse. Kuten edellisessä postauksessa saatoin hiljaa kuiskata, niin aivan vielä ei maailmanympärimatka tule kyseeseen tuon finanssipuolen takia. Muutoinhan ajankohta olisi vallan mainio, kaikista jo aiemmin mainituista syistä johtuen :). No, jotain preplanningia on kuitenkin harrastettava ja rakas perheenikin taisi haaveeni aavistaa, sillä reilu viikko sitten sain valmistujaislahjaksi Kilroyn matkalahjakortin sekä rinkan! Oi. Kuume sen kuin paheni ja tässä sitä nyt ollaan, oivoi. Rinkka odottaa pakkaajaansa ja kaikenmaailman reissuesitteitä lojuu pitkin lääniä. Yhdellä sanalla kuvaten - valinnanvaikeus. Niin monta kivaa kohdetta jotka tahtoisi nähdä ja kokea ja tuo Kilroyn aktiivi-/seikkailumatkatarjonta on aivan mieletön.

Näillä näkymin ajatuksena olisi siis lähteä tulevana keväänä hieman lyhyemmälle tripille, ehkäpä muutamiksi viikoiksi, kuukaudeksi - vetämään henkeä ja ottamaan breikki yhden elämänvaiheen päättymisen merkiksi. Maailmanympärimatka on edelleen suunnitteilla ja toiveissa toteuttaa se siis ennen 30. ikävuottani. Sitä paitsi se kaipaakin hieman enemmän aikaa ja ajatusta toteutuakseen, oravannahkapuolen lisäksi :). Ensin mainitulle, puhutaan nyt vaikka rinkantestausmatkasta, olen lähdössä yksin. Voi kyllä, minä aion ja uskallan. Ja pärjään. Sen pidemmän reissun suunnittelu onkin sitten vielä sen verran alkutekijöissään, että varteenotettavia matkakumppaneita kartoitetaan yhä ja kokoonpanosta päätetään myöhemmin :). Mutta mikä siinä onkin, että niin kovin moni sekä lähellä että kaukana haluaa aina suureen tai hieman pienempään ääneen epäillä etenkin nuoren naisen yksin matkustamista? Nyt ei puhuta vain siitä, kuinka turvattomia jotkut kohteet ovat yksin reissaaville naisille ja vieläpä vaaleille sellasille, vaan siitä, kuinka sitä kuulee selän takana puhuttavan tähän tyyliin: Eihän se yksin nyt mihkään uskalla lähteä ja eihän se siellä pärjää. Jos se  kaverin löytää reissuunsa mukaan, niin ehkä sitten... Hei haloo, on siellä reissun päällä muutama muukin ja yhtä hyvin se taivas voi pudota niskaan kotona kuin maailmalla.

Victoria Falls, Dominica

Kannustavia sanoja, indeed. Kyllä, olen tähän saakka reissannut useimmiten porukassa, pienemmässä tai suuremmassa mutta joka tapauksessa ns. tuttu turvaverkko ympärilläni. Tällä hetkellä on kuitenkin useampia tekijöitä, joiden vuoksi yksin reissaaminen on kohdallani se todennäköisin vaihtoehto ja juuri niitä ei monet tunnu ymmärtävän. Vaikkakin valitessani esimerkiksi jonkin Kilroyn aktiivipaketin, en todellakaan tule olemaan koko reissua yksin ja ihmissuhteiden solmiminen yli kulttuuri- ja kielirajojen on huomattavasti helpompaa, kun olet alkujaan ns. omillasi. Niin ja palatakseni vielä aiempaan ei usein myöskään ymmärretä sitä, kuinka erilaisissa elämäntilanteissa samanikäiset ihmiset voivat olla. Ympärilläsi parhaat kaverit ja ystävät menee naimisiin, perustaa perheitä ja rakentaa yhteistä pientä kotia. Toiset taas opiskelee, tekee kellon ympäri töitä ja luo uraa. Jokainen meistä tekee kuitenkin omat ratkaisunsa ja ainakin itse olen pyrkinyt tekemään omani  sydämellä ja oikein fiiliksin. Joskaan kaikkea ei voi aina valita ja elämäänsä käsikirjoittaa - uskallan väittää, että silloin se olisikin pirun tylsää. Miksi sitten joskus on kaikesta huolimatta niin vaikea ymmärtää, että toiset valitsevat reissaamisen? Omalla kohdallani en voi puhua elämäntavasta, haaveesta ehkä. Olisi hienoa kun voisi vaan mennä ja vaikkapa trekata ympäri vuoden, maailman eri kolkissa. Toisaalta, miksi en voisi? Juuri siitähän tässä on kyse. Valinnoista ja ehkä jossain määrin valtavirtaa vastaan taistelemisesta. Halusta ja uskalluksesta olla erilainen, mikä toisaalta on jossain määrin myös pakon sanelemaa. Alkuun päästäkseen tilillä pitäisi kuitenkin olla hieman enemmän kuin edellisen kuun palkka, jotta pääsisi paremmin juonesta kiinni :). 

Pointtina tässä tekstissä oli kuitenkin se, että mielestäni toisten ratkaisuja ei tulisi arvostella pelkän pintaraapaisun perusteella. Tai sen, mitä ja miten ehkä kuuluisi tai olisi järkevämpää tehdä. Mitä muut tekevät ja mikä on "normaalia". Eikä tämän tekstin ollut suinkaan tarkoitus muovautua minkäänlaiseen paatoksen muottiin, ajatus itse asiassa vähän karkasi kun pääsin vauhtiin. Piti alunperin kirjoittaa matkasuunnitelmista kevään reissua silmällä pitäen mutta näin se suunta välillä muuttuu - myös niillä pienemmilläkin merillä. Jääköön suunnitelmien valotus siis seuraavaan kertaan, sillä nyt siirryn seuraamaan olympialaisia. Ja jotenkin tämä seuraava RCHP:n Road trippin' vaan sopii tähän fiilikseen :). Ainiin. Kesä tuntuu olevan ohitse, jos se nyt koskaan edes alkoikaan ja tästä biisistä mulle tulee ihan syksyolo.

Dream on.

Mitä: Blogihiljaisuuden jälkeen

Missä: Kotona, sateen hakatessa ikkunaan, +14'C

Milloin: Pian

Hei taas ja näkemiin, sinä minulle jo niin tutuksi käynyt blogihiljaisuus. Ihanaa kun ei ole kellekään tilivelvollinen niin voi hyvillä mielin pitää näitä taukoja, heh. Viime julkaisun jälkeen on taas ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Kesä tuli jo hetkeksi mutta katosi aivan yhtä nopeasti. Töitä on ollut hurjasti ja vapaata taas niin kovin vähän, etenkin tuossa kevättalvella ja alkukesästä. Iso kivi putosi kuitenkin selästä, kun juhannusta ennen saatiin lähes 2 vuotta pakerrettu gradu vihdoin palautettua ja heinäkuun alussa postilaatikosta kolahti  myös ne kauan odotetut maisterinpaperit. Paperia, paperia, paperia - mutta silti ajattelin niitä pienesti juhlistaa tuossa parin viikon päästä. Siksi tilaisinkin tässä samalla hieman aurinkoa ja noin 15 lämpöastetta lisää, kiitos. Ainiin, välttelin bloggeria siksikin, sillä välillemme syntyi maaliskuussa pienimuotoinen viha (ilman rakkautta) -suhde enkä vieläkään oikein osaa käyttää tätä uutta tekstigeneraattoria, jonka - tiedän, tiedän - otin käyttöön viime hetkillä vasta pakon edessä, ja jonka pitäisi olla entistä niin paljon parempi.

Bathsheba, Barbados

Joka tapauksessa. Yksi elämän rasteista on nyt juostu ja seuravaaksi pitäisi katsella polkua eteenpäin. Meneillään onkin pieni breikki, ajatustenkasailutuokio aivan muissa kuin oman alan hommissa ja kestänee joulun tienoille. Sen jälkeen tai oikeastaan jo nyt pitäisi sitten osata katsoa elämää hieman pidemmälle. Vai pitäiskö, jos haluaakin elää vain tässä ja nyt. Mitä mä ihan oikeasti ja ihan leikisti isona haluan tehdä? Opettaako? Voi kun en tiedä. Hain yhtä aivan loistavan kuuloista duunipaikkaa jo tuossa keväällä mutta arvatenkin papereiden tuolloin vielä puuttuessa jäin rannalle vilkuttamaan. Joskin sen verran kannustavaa viestiä sateli jälkikäteen, että havahduin oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten päättöharjoittelun siihen, että kaikista epäilyistä huolimatta saatan sittenkin olla oikealla alalla. Muita kiinnostavia paikkoja ei sitten oikeastaan ole eteen tullut, enkä kyllä kovin ahkerasti ole seuraillutkaan, kun vuoden loppuun asti on näitä muita töitä. Mitä tässä sitten pitäisi miettiä?

Koti alkaa vihdoin näyttää kodilta, joten tuntuisi vääryydeltä muuttaa heti kohta kauas ja pois, ainakaan kovin pysyvästi. Lahti - Helsinki -akseli (jos nyt katsotaan Suomen rajojen sisäpuolella) olisi siis se mieluisin sijainti kodille ja työlle myös vuonna 2013. Saatan toki olla hieman turhan valikoiva paikkojen suhteen ja siihen on ehkä tultava se suurin muutos, kun tietää tämänkin alan työtilanteen ;). Toisaalta sitten. Mistä olen itseni taas viime päivinä löytänyt? Matkatoimistojen ja lentoyhtiöiden sivuilta, sillä mieli halajaa tällä hetkellä takaisin Karibiaille. Asiaahan ei yhtään vauhdita se, että tätä kirjoittaessa ja ulos katsoessa vettä tulee taivaalta kuin aisaa ja pihalel ei viitsisi lähteä edes roskia viemään. Hrrrrrr, tätä Pohjolan kesää. Onneksi ei ole kesälomaa kuin vasta elokuussa ja silloinkin vain viikko. 

Emerald Pool, Dominica

North Goa, India

Oon tullut siihen tulokseen, että nyt jos koskaan ois paras aika lähteä hieman pidemmäksi aikaa maailmalle. Maailmanympärimatkaan ei ihan vielä taida takataskuissa olla tarpeeksi oravannahkoja, mutta jonnekin kuitenkin ja hieman pienemmällä budjetilla, vaikka sitten töitä tekemään ja nauttimaan hetkestä. Lähteminen olisi helppoa, sillä Suomessa ei tälllä hetkellä mua sido suuremmin juuri mikään. Toki on perhe, on kaverit ja siitä onkin viime viikkoina väännetty kättä ja pyyhitty kyyneleitä, kun kaikki eivät aina ymmärrä kaipuuta maailmalle. Kun liekki palaa, niin silloin sen sammuttamisen sijaan nuotioon on lisättävä puita - ainakin yrittää tehdä niin. Muuten jäät katumaan ja itkemään sammunutta tulta, se jos mikä on varmaa. Eihän sitä ikinä tiedä mihin elämä lopulta vie ja mistä itsensä 10, 20 vuoden päästä löytää, mutta tällä hetkellä oma ajatukseni on kuitenkin se, että hetkeksi jonnekin muualle ja kauas näistä ympyröistä ja sitten toisena hetkenä paluu takaisin. En voisi kuvitella lähteväni lopullisesti ja näitä sanoja olenkin toistanut niille kyyneleiden pyyhkijöille :). Toki koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Linnun on kuitenkin annettava kokeilla siipiään ja juuri se mua tällä hetkellä kiehtoisi niin kovin paljon. 

Kaikista eniten kiinnostaisi jonkinlainen kiertomatka ja rinkka selässä reissaus Karibian pienillä saarilla. Siellä olisi niin paljon nähtävää, että tuntuisi hukkaan heitetyltä jumiutua yhteen paikkaan liian pitkäksi aikaa. Dominicalla pääsi tähänastisen reissaamiseni osalta kaikkein eniten osaksi sitä alkuperäistä ja aitoa elämää ja jotain samankaltaista kokemusta kaipaankin myös tällä hetkellä. Pienet Antillit vie ainakin ajatustasolla voiton Isoista Antilleista ja esimerkiksi reissu Antigua ja Barbuda - Grenada - Saint Lucia - Trinidad ja Tobago olisi enemmän kuin unelma. Näiden saarien lisäksi need to see -listaltani löytyy Guatemala ja Belize, lähinnä veljeni kertoman siivittämänä. Mitä sitten uupuu? Palava halu lähteä löytyy jo - se on ollut jo vuosia - kun taas tarkempi matkasuunnitelma, matkakassa ja seura ovat vielä rakentumassa. Olen kyllä valmis lähtemään yksinkin jos niikseen tulee, mutta jotenkin olo olisi turvallisempi kun edes osan matkasta voisi taittaa jonkun kanssa. Kokemusten jakaminen on yksi reissaamisen parhaita puolia, joskin sitähän pääsee mitä parhaiten toteuttamaan juuri paikallisten ihmisten kanssa. Käsittääkseni pienet Antillit ovat isoa veljeään turvallisempi alue mutta silti, etenkin näin nuorena naisena yksin reissuun lähteminen on mielestäni aina pienoinen riski. En kuitenkaan aio haaveeni antaa kaatua siihen, vaan lähden seuran puuttuessa sitten vaan useamman otsalampun ja pippurisumuttimen kanssa matkaan :). 

Chania, Crete

Barcelona, Spain

No. Jospa tämä blogihiljaisuuden rikkominen ja vanhojen reissukuvien ja tarinoiden läpikäynti antaisi taas hieman lisää virtaa tulevan vuoden suunnitelmille ja tähän sateiseen kesään. Ja ihan ensiksi tähän viikkoon, joka ei välttämättä alkanut parhaalla mahdollisella tavalla nolla yöunilla ja kellon kuitenkin soidessa 5.27. Kyllä tämä taas tästä. Niitä valoisia ja kauniita Suomen kesäöitä odotellessa ja reittisuunnitelmia piirtäessä, olen siis jälleen kerran täällä.

Maailmalta kerättyjä palasia.

Mitä: Elämää läheltä ja kaukaa

Missä: Kotona

Milloin: Ajatuksissa, koska tahansa

No one realizes how beautiful it is to travel until he comes home and rests his head on his old, familiar pillow. 

Totta, tavallaan. Mutta toisaalta, joskus oma tyyny ja ennen kaikkea sänky on se maailman paras paikka :). Olen todennut, että reissukaipuuta ja matkakuumetta voi tuskin ikinä täysin selättää mutta lieventämiseen löytyy onneksi keinoja - ja ne on ne muistot, joiden ympäröimänä on kiva elää ja suunnitella uutta kohdetta. 

No, sanahelinästä maankamaralle. Tykkään valokuvata, sisustaa, tehdä ympäristöstäni omannäköisen ja palan mua itseäni. Elettyä elämää, kenties myös tulevaa. Siksipä tämänhetkisen (kuten myös aiempien) kotini ilme rakentuukin aika pitkälle reissufiilisten ja -muistojen varaan. Joskin nyt stoppia! En siis ole koskaan halunnut elää minkään matkamuistomyymälän keskellä: Tuolla kirjahyllyn päällä on maatuska Viipurin reissulta ja vuosi oli en kykene muistamaan ja hei, tuon härkätaistelufiguurin ja punaisen vaatteen nappasin mukaani rondalaisesta second hand -putiikista. Ei ei eiiii. Pieniä juttuja enemmän tai vähemmän piilotettuina tämänhetkiseen elämään. Asioita, tavaroita ja ajatuksia, joilla on mulle merkitystä. Sen ei siis tarvitse olla pienessä italialaisessa kahvilassa sanomalehden kulmaan kirjoitettua osoitetta tai runoa enempää. Leimattuja lentolippuja, nuhruisia karttoja, katukojuista hamsrattuja käsirenkaita. Kankaita, ehkä muutamia vaatteita, sellaisia joissa on sitä jotain. Makuja ja tuoksuja, mausteita. 

Mutta ennen kaikkea. Ne valokuvat. Ne vie sut minä hetkenä tahansa takaisin sinne, mitä kaipaat. Ja sitten jaksaa taas puurtaa hetken, kunnes on jotain mitä odottaa :). Tässä siis pieni pala mun kotia ja elämää - läheltä ja kaukaa. 

mmmmmm!

<3.

loputon kuviensäilömisprojekti.

eteisen liitutaulu pyykkinaruineen - siinä on se kaikki tärkeä :).

lentoliput, pienet viestit, rakkaat korut. 

makuuhuoneen afrikka-nurkka, mm. veljen gambiasta tullessaan tuoma taulu.

pala dominicaa seinällä, barbadoksen suurennokset vielä postin matkassa kohti kotia. 

beautiful life, oh well :).

fiilis.