Mitä: Suunnitelmia
Missä: ...tahansa?
Milloin: Talven jälkeen ja toivottavasti vielä useasti myöhemminkin
Kun sulla on vain viikko lomaa ja sääennuste lupaa pelkkää kylmää ja sadetta - no okei maanantai oli ihan kiva ja aurinkoinen - kaikki viikon äkkilähdöt on myyty aikaa sitten ja kämppä keittiön kaappeja myöten siivottu jo pariin kertaan niin arvata saattaa, mitä jää jäljelle. Lentoyhtiöiden sivuilla ja reissublogeissa surffailu ja matkojen päättymätön suunnittelu. Ja tästä taudistahan ei pääse eroon ennen kuin Helsinki-Vantaalta on hypätty koneeseen ja kotimaa jätetty taas kerran taakse. Kuten edellisessä postauksessa saatoin hiljaa kuiskata, niin aivan vielä ei maailmanympärimatka tule kyseeseen tuon finanssipuolen takia. Muutoinhan ajankohta olisi vallan mainio, kaikista jo aiemmin mainituista syistä johtuen :). No, jotain preplanningia on kuitenkin harrastettava ja rakas perheenikin taisi haaveeni aavistaa, sillä reilu viikko sitten sain valmistujaislahjaksi Kilroyn matkalahjakortin sekä rinkan! Oi. Kuume sen kuin paheni ja tässä sitä nyt ollaan, oivoi. Rinkka odottaa pakkaajaansa ja kaikenmaailman reissuesitteitä lojuu pitkin lääniä. Yhdellä sanalla kuvaten - valinnanvaikeus. Niin monta kivaa kohdetta jotka tahtoisi nähdä ja kokea ja tuo Kilroyn aktiivi-/seikkailumatkatarjonta on aivan mieletön.
Näillä näkymin ajatuksena olisi siis lähteä tulevana keväänä hieman lyhyemmälle tripille, ehkäpä muutamiksi viikoiksi, kuukaudeksi - vetämään henkeä ja ottamaan breikki yhden elämänvaiheen päättymisen merkiksi. Maailmanympärimatka on edelleen suunnitteilla ja toiveissa toteuttaa se siis ennen 30. ikävuottani. Sitä paitsi se kaipaakin hieman enemmän aikaa ja ajatusta toteutuakseen, oravannahkapuolen lisäksi :). Ensin mainitulle, puhutaan nyt vaikka rinkantestausmatkasta, olen lähdössä yksin. Voi kyllä, minä aion ja uskallan. Ja pärjään. Sen pidemmän reissun suunnittelu onkin sitten vielä sen verran alkutekijöissään, että varteenotettavia matkakumppaneita kartoitetaan yhä ja kokoonpanosta päätetään myöhemmin :). Mutta mikä siinä onkin, että niin kovin moni sekä lähellä että kaukana haluaa aina suureen tai hieman pienempään ääneen epäillä etenkin nuoren naisen yksin matkustamista? Nyt ei puhuta vain siitä, kuinka turvattomia jotkut kohteet ovat yksin reissaaville naisille ja vieläpä vaaleille sellasille, vaan siitä, kuinka sitä kuulee selän takana puhuttavan tähän tyyliin: Eihän se yksin nyt mihkään uskalla lähteä ja eihän se siellä pärjää. Jos se kaverin löytää reissuunsa mukaan, niin ehkä sitten... Hei haloo, on siellä reissun päällä muutama muukin ja yhtä hyvin se taivas voi pudota niskaan kotona kuin maailmalla.
 |
| Victoria Falls, Dominica |
Kannustavia sanoja, indeed. Kyllä, olen tähän saakka reissannut useimmiten porukassa, pienemmässä tai suuremmassa mutta joka tapauksessa ns. tuttu turvaverkko ympärilläni. Tällä hetkellä on kuitenkin useampia tekijöitä, joiden vuoksi yksin reissaaminen on kohdallani se todennäköisin vaihtoehto ja juuri niitä ei monet tunnu ymmärtävän. Vaikkakin valitessani esimerkiksi jonkin Kilroyn aktiivipaketin, en todellakaan tule olemaan koko reissua yksin ja ihmissuhteiden solmiminen yli kulttuuri- ja kielirajojen on huomattavasti helpompaa, kun olet alkujaan ns. omillasi. Niin ja palatakseni vielä aiempaan ei usein myöskään ymmärretä sitä, kuinka erilaisissa elämäntilanteissa samanikäiset ihmiset voivat olla. Ympärilläsi parhaat kaverit ja ystävät menee naimisiin, perustaa perheitä ja rakentaa yhteistä pientä kotia. Toiset taas opiskelee, tekee kellon ympäri töitä ja luo uraa. Jokainen meistä tekee kuitenkin omat ratkaisunsa ja ainakin itse olen pyrkinyt tekemään omani sydämellä ja oikein fiiliksin. Joskaan kaikkea ei voi aina valita ja elämäänsä käsikirjoittaa - uskallan väittää, että silloin se olisikin pirun tylsää. Miksi sitten joskus on kaikesta huolimatta niin vaikea ymmärtää, että toiset valitsevat reissaamisen? Omalla kohdallani en voi puhua elämäntavasta, haaveesta ehkä. Olisi hienoa kun voisi vaan mennä ja vaikkapa trekata ympäri vuoden, maailman eri kolkissa. Toisaalta, miksi en voisi? Juuri siitähän tässä on kyse. Valinnoista ja ehkä jossain määrin valtavirtaa vastaan taistelemisesta. Halusta ja uskalluksesta olla erilainen, mikä toisaalta on jossain määrin myös pakon sanelemaa. Alkuun päästäkseen tilillä pitäisi kuitenkin olla hieman enemmän kuin edellisen kuun palkka, jotta pääsisi paremmin juonesta kiinni :).
Pointtina tässä tekstissä oli kuitenkin se, että mielestäni toisten ratkaisuja ei tulisi arvostella pelkän pintaraapaisun perusteella. Tai sen, mitä ja miten ehkä kuuluisi tai olisi järkevämpää tehdä. Mitä muut tekevät ja mikä on "normaalia". Eikä tämän tekstin ollut suinkaan tarkoitus muovautua minkäänlaiseen paatoksen muottiin, ajatus itse asiassa vähän karkasi kun pääsin vauhtiin. Piti alunperin kirjoittaa matkasuunnitelmista kevään reissua silmällä pitäen mutta näin se suunta välillä muuttuu - myös niillä pienemmilläkin merillä. Jääköön suunnitelmien valotus siis seuraavaan kertaan, sillä nyt siirryn seuraamaan olympialaisia. Ja jotenkin tämä seuraava RCHP:n Road trippin' vaan sopii tähän fiilikseen :). Ainiin. Kesä tuntuu olevan ohitse, jos se nyt koskaan edes alkoikaan ja tästä biisistä mulle tulee ihan syksyolo.
