Smile.

Mitä: Aamulenkkejä paljasjaloin biitsillä, ruokaa joka vie kielen mennessään ja loputon määrä hymyjä

Missä: Edelleen Lanta

Milloin: Auringon laskiessa klo 18:07

Jos nyt lyhyesti pari ajatusta ja kuvaa - että saisi edes kolme reissupäivitystä tehtyä reaaliajassa. Enempään ei taida energia riittää, on tää sen verran hermoja raastavaa naputtelua ja hassua, että tämänkin ajan käyttäisi ehkä mieluummin johonkin muuhun... eikai? 

Säät on tällä hetkellä loistavat eli lopulta sitä sadetta ei riittänyt kuin niille parille ekalle päivälle. Aurinkoa, reilun 30 asteen lämpötiloja, välillä muutamia tervetulleita pilvenhattaroita ja ilta/yölämpötilat ihan kivan viileitä, Thaimaan mittakaavassa toki ;). Pari viimeistä aamua oon alotellu juoksemalla Klong Dao -rannan päästä päähän, vähän lihaskuntoa ja vasta sen jälkeen aamupalalle. Not bad at all! Vaikkei ollut tarkoitus mitään urheilulomaa pitääkään niin onpahan vaan ollu kiva fiilis aloittaa aamu vähän erilailla.

Phra Ae eli Long beach ja mangosmoothie lounaaksi

Perjantaina hyppään jo lauttaan ja kohti Phuketia eli loma on kääntymässä loppupuolelle. Sanoisin että tää vajaa pari viikkoa on Lantan kokoisella saarella aika hyvä aika. Itse saattaisin pitkästyä paikallaoloon pidemmällä reissulla eli jos sellaisen tekisi, niin majapaikkaa olisi vaihdettava kyllä jossain vaiheessa. Eri asia toki esim. lapsiperheiden tai muiden helppoa lomaa etsivien kohdalla :). Mulla vaan on edelleen se matkustusfilosofia, että aina uuteen paikkaan ja kohti tuntematonta ja paluu vain niihin, jotka ovat tehneet aivan erityisen vaikutuksen.

Täällä sitä kyllä yhä uudelleen ja uudelleen hämmästyy paikallisten vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Huh, ihan sanoinkuvamaatonta, kuinka he laittavat itsensä likoon turistien takia. Toisaalta siinä on ehkä juuri se jokin, minkä vuoksi uskon jonnekin päin Thaimaata varsin varmasti vielä palaavani. Someday.

Reissun hemmotteluosuus - manikyyri ja pedikyyri

Hymyjen ja värien maailma. Sitä tämä paikka ennen kaikkea on. Monta uutta tutustumisen arvoista ihmistä ja kokemusta, muutoin rinkka on puolestaan aikalailla yhtä täysi eli tyhjä kuin tänne lähtiessä. Mieluummin sitä laittaa rahansa elämyksiin - unohtamatta tietysti erinomaista thairuokaa - kuin että kantaisi selkä vääränä materiaa kotiin. Ison palan täällä niin helposti tarttuvaa elämänmyönteistä asennetta aion kuitenkin mukanani raahata, saattaa mennä ylikiloiksi mutta ei haittaa :).

Värikäs kangas.

Mitä: No se neljästoista helmikuuta

Missä: Sydämessä

Milloin: Joka päivä

Surround yourself with people who know your worth. You don't need too many people to be happy, just a few real ones who appreciate you for who you really are.

Ja 14. helmikuuta. Tänäkin vuonna. Ystävänpäivä. Joka ihan oikeasti pitäisi olla vuoden jokainen päivä ja toivottavasti monilla niin onkin. En ihan kauheasti innostu tästä kaikesta kaupallisuudesta mutta ajatuksena mielettömän hieno. Etenkin jos se saa ihmiset pysähtymään hetkeksi, katsomaan ympärilleen ja arvostamaan sitä kaikkea mitä ei todellakaan voi rahalla saada. Ja voi kyllä, voit olla varma että minä ainakin arvostan. Omalla kohdallani en ole koskaan voinut puhua ystävien yliannostuksesta mutta ne muutamat ovat sitten sitäkin tärkeämpiä. Kovin harvoin sitä tulee vaan heille suoraan kerrottua. Paljon muuta kylläkin ja parasta siinä on se, ettei koskaan tarvitse miettiä, mitä sanoo. Voi kertoa kaiken. Ihan kaiken.

Reissaamisen ehdoton kohokohta on ainakin itselleni se, että pääset tutustumaan uusiin ihmisiin, heidän elämäänsä ja tarinoihin matkan varrelta. Kolikolla on tietysti kaksi puolta. Uusien ihmissuhteiden solmiminen on helpointa yleensä silloin, kun olet matkassa yksin. Mutta toisaalta, mikä onkaan parempaa kuin lähteä reissuun ystävän kanssa? Tiedät jo puolikkaasta sanasta mitä hän on seuraavaksi sanomassa ja voisit huoletta jättää oman rinkkasi ystävän pakattavaksi, sillä tiedät kuitenkin löytäväsi sieltä kaiken mitä tarvitset. Ja jos jostain syystä et löytäisikään, niin ystävän rinkka sisältöineen on käytettävissäsi. 

Be strong enough to stand alone, be yourself enough to stand apart, but be wise enough to stand together when the time comes. 

Niinpä niin. Voiko tuota mitenkään paremmin edes sanoa? Mä tarvitsen paljon omaa aikaa, ihmissuhteesta riippumatta ja sen ymmärtäminen vei lopulta melkoisen kauan jopa multa itseltäni. Ne ihmiset sitten, jotka ovat pysyneet mukana matkassa, ovat sen myös pikkuhiljaa sisäistäneet. Tiedän varsin hyvin, ettei aina ole helppoa olla tarpeeksi lähellä ja yhtä aikaa tarpeeksi kaukana. Mutta kun tunteen pystyy itse pukemaan sanoiksi tai vaihtoehtoisesti vastapuoli lukemaan ajatuksesi, niin lopulta se on jopa yllättävän mutkatonta.  

Oma aika ja tasaisin väliajoin iskevä yksinolon tarve eivät kuitenkaan sulje pois sitä tosiasiaa, että ilman ystäviä elämä olisi kuin tyhjä kangas. Kukapa olisi tähänkään pieneen intialaiseen kojuun pysähtynyt, jos kankaista olisi puuttunut väri? Ja koko elämä. Ei kukaan. North Goan pieni ja iloinen kangaskauppias on selvästikin saanut juonesta kiinni. Aurinko, ympäristön värit ja lämpö, uteliaisuus elämää kohtaan sekä arjen pienet, suuret kohtaamiset. Eikö se ole aikalailla siinä? Näihin kuviin ja tunnelmiin, mitä parhainta ystävänpäivää ihan jokaiselle - sekä tänään että vuoden kaikkina muinakin päivänä. 

Just because a person smiles all the time, doesn't mean their life is perfect. That smile is a symbol of hope and strength.