Hengissä.

Mitä: Kirjoja, esitteitä, reissulukemista parhaimmillaan

Missä: Ihanasti hukassa

Milloin: Silloin kun siltä tuntuu

Hei vaan. Yllättäen blogi on taas elellyt kaikessa hiljaisuudessaan, sillä sen kirjoittaja ei ole Suomen rajojen ulkopuolelle viime aikoina astunut. Muuta kuin ajatuksissaan ja niissä sitten kyllä sitäkin enemmän. Kaukaisin reissu suuntautui marraskuussa Ouluun ja sekin oli vain parin päivän mittainen. Toivottavasti tästä vuodesta tulee ainakin sen osalta rikkaampi. Se olisi siis jälleen uusi vuosi raapaistu käyntiin ja kartat ja kompassit ainakin näillä leveyspiireillä vielä täysin sekaisin :). 

Syksy hujahti ohi ehkä nopeammin kuin koskaan ja töiden lisäksi ei juuri muuta tullutkaan tehtyä. Nyt kun on vihdoin aika hengähtää, niin en sitten osaakaan tehdä mitään... Avoimia hakemuksia oman alan töitä silmällä pitäen olen kyllä lähetellyt ja joitakin sijaisuuksia on jo tiedossa. Olohuoneen sisustus puolestaan koostuu tätä nykyä Kilroyn esitteistä ja kaikesta muusta menneiden vuosien matkamessuilta kerätyistä ideoista. Suurin vaikeus on näköjään tehdä päätöksiä ja olla pitkäjänteinen - kyllä, vaikka kerrankin olisi siihen aikaa. Tulisiko joku apuun? Assariksi tai jopa reissuseuraksi, jos sillä saisi omiinkin jalkoihin vähän vipinää! Ja samalla tämä blogikin voisi palata pikkuhiljaa juurilleen ja pääsisi kirjoittamaan siitä, mistä alun perin on ollut tarkoitus.

Sitä hetkeä odotellessa täytyy siis tarinoida jostain muusta. Kerrottakoon että hurahdin kuluneen syksyn aikana ihan totaalisesti salilla käyntiin. Eli ehdinhän mä sittenkin tehdä jotain muuta töiden ohella! Vaikeuksia teettää lähinnä pitää niitä myöskin niin kovin tärkeitä lepopäiviä. Jostain kumman syystä viimeisen puolen vuoden ilmat eivät liiemmin ole houkutelleet ulos juoksemaan ja kun en kerta ole löytänyt niitä kauan etsimiäni nastakenkiäkään, niin saliriippuvuus iski mitä parhaimpaan ajankohtaan :). Pienenä ajatuksena kävi tuossa syksyllä mielessä jopa treeniblogin tai yhdistetyn treeni-reissublogin (?), mitähän siitäkin tulisi! pitäminen, mutta odottakoon nyt vielä toistaiseksi tulemistaan. Useamman treeniblogin lukijaksi olen kuitenkin itse viime vuoden aikana koukuttunut.

Reilun viikon päästä koittaisi taas Matka 2013 -messut mutta ellei kukaan onnistu puhumaan mua ympäri, niin voi olla että tänä vuonna jäävät välistä. Että miksikö? Jo viime vuonna tuntui vähän siltä, että touhu on nähty. Osastot olivat köyhtyneet, informaatio oli vähentynyt, järjestys vaikutti entistä sekaisemmalta, eikä sieltä tuntunut enää saavan irti sitä, mitä silloin ensimmäisinä vuosina. Messujen parasta antia ja oikeastaan myös ainoa syy, miksi sinne tänä vuonna voisin kuvitella lähteväni on ehdottomasti stageilla eli eri ohjelmalavoilla pidettävät briiffit. Oikeita tarinoita ja parhaita vinkkejä niiltä, jotka ovat reissanneet ja tosissaan kokeneet kaiken sen, mistä kertovat. Eli todennäköisesti viikon päästä viikonloppuna jatkan Kilroyn sivuilla surffailua ja mielenkiintoisiin kohteisiin tutustumista kotisohvan nurkasta, mmmm hihi :).

Kuvituksena toimii tällä kertaa muutama joulupukin paketti, jotka totta tosiaan tulivat oikeaan osoitteeseen. Planin Girls can -kalenterista olin varovasti vihjaillutkin mutta Merja Mähkän Ihanasti Hukassa -kirja paljastui täytenä yllätyksenä eräästä paketista ja eipä olisi voinut olla mieleisempi lahja! Kiitos siis sen hankkijoille. En meinaa malttaa pitää sormiani erossa opuksesta, joka vaikuttaa melkoisen houkuttelevalta. Olen siis niitä lukijoita, joiden on ehdottomasti saatava edellinen kirja loppuun ennen uuden aloittamista. Tällä hetkellä kahlaan viimeisiä lukuja läpi Liza Marklundin Du gamla, du friasta, jonka nappasin matkaan Oulun Stockmannilta mukamas lentomatkalukemiseksi. Ja hah vielä kun luulin, että Suomen sisäisillä lennoilla ehtisi kirjaa edes avata :). No, onpahan vielä hetki jotain, mitä odottaa. Ja mikseipä tuo Mähkän kirja toimisi hyvin vaikka reissulukemisenakin - matkalaukkuun vain mukaan kunhan suunta on selvä? 

Tästähän päästiin helposti reissulukemiseen muutoinkin. Yleensä kannan mukanani kevyitä ja pieniä pokkareita ja ihan vaan sen takia, että ne vievät vähän tilaa eikä sitten harmita niin suuresti, jos kirja sattuu kastumaan Atlantin aalloista tai aurinkorasva sen tahraa. Joskus saattaa käydä myös niin, että se pari sataa grammaa tai kilo on matkalaukussa tai rinkassa liikaa, jolloin pokkarista luopuminen ei ole niin suuri menetys kuin isommalla rahalla ostettu kovakantinen aapinen ;). Yksi kaikkien aikojen suosikkini on yhä Elizabeth Gilbertin Eat, pray, love, josta täällä bloginkin puolella olen tainnut jo mainita muutamaan kertaan. Rentoa, kevyttä ja raikasta luettavaa mutta silti sieltä rivien välistä pitää löytyä jokin syvempi olemus - kirjan luonne, kirjan oma minä.

Reissulukemissuosituksia? Jos tänne joku reissatessa lukija sattuisi vaikka jonain päivänä eksymään... Muutenkin kommenttikenttään saa mieluusti jättää jälkensä, vaikkei itse bloggaaja sieltä aktiivisimmasta päästä olekaan! Sivulla kävijöitä on kuitenkin enemmän kuin muutama ja polut, joita pitkin tänne on löydetty, sitäkin mielenkiintoisempia :). Joten mieluusti jakaisin ajatuksia muidenkin kuin itseni kanssa - varsinaisia kysymyksiä koen täällä hieman turhaksi esittää, kun ei tiedä, millaisia sieluja sieltä näytön toiselta puolelta löytyy ^__^. 

Matkamessujen ja kylmyyden inspiroimana.

Mitä: Kylmä ja halu päästä jonnekin lämpimään 
Missä: Kotona, matkamessujen tarjontaa muistellen
Milloin: Nyt. 21.2.2011 ja pakkasasteita ulkona lähemmäs 30

Tammi- ja helmikuu tuntuu mun osaltani olevan aina sitä aikaa, kun surffailen eri matkatoimistojen ja lentoyhtiöiden sivuilla etsien kuumeisesti paikkaa, jonne karata. Toisaalta tykkään kyllä kovasti talvestakin, mutta kai ne on nyt sit nää normaalin ihmisen kylmyydensietokyvyn ylittävät miinusasteet, jotka saa mutkin jo kyllästymään. Kun eihän tuolla ulkona pysty juurikaan mitään tekemään. Milloin on viimeks tarjennu käydä juoksemassa tai edes kävelemässä ilman että posket jäätyy ja keuhkot halkeaa? Oota, kurkkaan treenikalenterista. Juoksulenkki näköjään tehty viimeksi 8.2. ja kävelty kera erään yli-innokkaan saksanseisojan 13.2. Ja silloin muistan tosissaan toivoneeni, että olisin jossain muualla kuin Suomessa. Ja nyt löydän jälleen itseni surffailemasta, vaikka ois kymmeniä muita asioita tekemättömien listalla. Priorisointi on kuitenkin suhteellinen käsite, joten ei kai siinä mitään pahaa ole, jos välillä hakee inspiraatiota vaikkapa graduun valkoisista hiekkarannoista, upeista vaellusmaisemista tai suurkaupunkien vilinästä. Sysäyksen tälle kuumeelle antoi tietysti tammikuun Matkamessut, jotka järjestettiin 20.-23.1.2011 Helsingin Messukeskuksessa. Mulle vierailukerta messuilla oli järjestyksessään kolmas ja vaikka paljon oli taas sitä samaa, niin vähän onneksi jotain uuttakin. 

Messuilla tuli tällä kertaa vietettyä sunnuntaipäivä, ja siinä oli sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvää oli ehkä hieman rauhallisempi ja väljempi meininki kuin lauantaina mutta monesta paikasta oli tuolloin esimerkiksi esitteet jo loppu. Tälläkin kertaa messuilla sai helposti vierähtämään useamman tunnin, sekä kotimaan että ulkomaan osastoilla. Ohjelmanumeroista - tai mitä tietoiskuja ovatkaan - tuli kuunneltua New York - kaikki irti matkasta, Sukella ympäri maailman ja surffaa siellä missä tahdot sekä Carina Räihä - rohkeasti kohti omia unelmia. Muita mieleenjääneitä juttuja oli mm. Forsmanin teekauppa ja -maistiasbaari, kreikkalaisten fetojen ja oliivien maistelupiste sekä Dive Village, josta löytyi alan osaajien lisäksi allas, jossa pääsi kokeilemaan laitesukellusta. Parhaita inspiraation lähteitä ovatkin juuri nuo kaikki infot, work shopit ja ennen kaikkea ihan vaan se, kun pääsee itse kokeilemaan, maistamaan tai tekemään jotain. Messuista on nyt jo sen verran aikaa, että suurin osa on omallakin kohdalla jo päässyt unohtumaan. Ne matkanjärjestäjät ja kohteet, joilla ei ollut enää esitteitä jäljellä tai jotka eivät järjestäneet mitään erikoista ohjelmaa, ovat todennäköisesti pyyhkiytyneet mun mielestä täysin.

Näytteilleasettajien kojuista parhaiten jäivät mieleen, tai luokseen vahvimmin vetivät tällä kertaa Matkatoimisto Aventura, josta sai mukavan asiantuntevaa sekä kiireetöntä palvelua, Islannin piste, josta tarttui mukaan useita kiehtovia esitteitä sekä Matkamielen koju, joka sai miettimään josko seuraava reissu olisikin tällä kertaa patikointia joissain henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa. Euroopan kulttuuripääkaupunki Turku 2011 oli myös kohtuullisen näyttävästi esillä. Muutoin kotimaan puolelle oisin kyllä kaivannut vähän enemmän eloa ja inspiraatiota. Suomessa on niin paljon hienoja paikkoja, mutta tuolla suurin osa niistä ei kyllä pääse ollenkaan edukseen. Jos on vain askeettinen koju, sen keskellä pöytä ja pino esitteitä niin houkutteleeko se matkailijoita edes kurkistamaan, mitä parempaa olisi ehkä tarjolla? Uskallan epäillä. Vähän hei mielikuvitusta niin ensi vuoden messut olis vielä paljon antoisammat - sekä visuaalisesti että sisällöllisesti. Ottakaa mallia Kemijärven pisteestä, joka veti naisia puoleensa jatkuvalla syötöllä! Lieneekö syynä se, että osastolla päivysti Taivaan Tulista tutut Kari Väänänen, Juha Veijonen ja Vesa Kietäväinen. Pakkaset unohtui niillä emännillä ainakin hetkeksi.

Minne mä sitten oikeesti haluaisin lähteä? En oo vielä päässyt suunnittelussa niin pitkälle, mutta lähitulevaisuuden haaveissa (ennen sitä maailmanympärimatkan toteutumista) olis ainakin Islanti, Indonesia ja Etelä-Amerikka, jonka tutkailu on vielä kesken enkä osaa päättää, mikä seutu kiinnostais eniten :). Voi tosin olla että tulee sittenkin lähdettyä Karibialle uudelleen, jos eräs pikku yhtälö toteutuu ja siellä olis sitten majoitus ja paikallinen opas valmiina. Äh, tää on aina niin yhtä vaikeeta listata suosikkikohteitaan ja se tekee myös suunnittelusta vaikean. Mun mieli muuttuu jatkuvasti ja aina bongaan jostain jonkun uuden ja kivan kohteen tai vaihtoehtoisesti kaipaan takaisin jonnekin jo koluttuun. Viimeksi mainitusta ajattelutavasta yritän kuitenkin päästä eroon, sillä maailmassa on kuitenkin niin paljon muutakin nähtävää. Niin ja Etelä-Afrikka tai Kiinakin olis kiva. Voi mua. Paras lääke tähän on kai sama resepti, jolla Dominican reissu toteutettiin. Silmät kiinni, pyöri pari kierrosta ympyrää ja tökkää sormi maailmankartalle. Mikäli aiempiin kokemuksiin on luottamista, niin et voi pettyä.

Lyhyesti vielä messuihin. Carina Räihän ja Kaukoretkien info sai mut tosissaan miettimään jotain suurempaa haastetta, itsensä koettelua ja rajojen etsimistä. Ei nyt ehkä ihan Everestille heti aluks, mut jotain kuitenkin. Jos kaikki viittaakin nyt siihen, että mun tosiaan pitäis suorittaa se sukelluskortti? Tosin pari yötä takaperin näin myös unta, että kiipeilin Norjassa jyrkkää kallioseinämää pitkin ilman valjaita, pelkät jäänaskalit kaulassa. Jonain päivänä ajattelin suunnata niin ikään Etelä-Eurooppaan, etsiä idyllisen viinitilan ja jäädä sinne hetkeksi töihin sekä nauttimaan siitä kaikkein tärkeimmästä - hetkestä, elämästä. Ota tästä nyt sitten selvää. Saako tää kylmyys vaan haaveilemaan entistä enemmän vai mistä kiikastaa, että päätöksenteko on näin vaikeeta nykyään? 

Ehkä se on tää ikä. En tiedä oonko lapsi, nuori, nuori aikuinen vai jo pelkkä, ihan tavallinen aikuinen. Toivottavasti en ainakaan viimeinen, sillä se kuulostaa pelottavalta ja liian vastuulliselta roolilta. Mieli näyttäis ainakin olevan kuin lapsella, vaihtuu yhtä tiuhaan tahtiin ja ilman kunnon perusteluja ;). Jospa tähän loppuun esittäisinkin pyynnön kaverista, vähän kuin etsisi ystävänkirjaan tai vanhaan kunnon slämyyn seuraavaa kirjoittajaa. Lähde siis seikkailemaan mun kanssa! Pikku palasia kerrallaan, yksi nuppineula lisää kartalle ja pari reissaajasielua onnellisemmaksi. Uusia, ainutlaatuisia kokemuksia rikkaammiksi. Minne lähdetään?