Guess where?

Mitä: Bambumajoja ja turkoosia vettä

Missä: Niin lomalla

Milloin: 12/2013

Kelloja siirretty taaksepäin mutta silti tuntuu, että väsyttää vaan enemmän ja enemmän. Pimeys, sade ja noh, pelkästään tämä syksy. Mä oon aikalailla kaikkien vuodenaikojen ystävä, mutta kyllä tää loka-marraskuu silti pistää mutkin vähän kaamosfiilikseen. Parempaa ajankohtaa reissujen etsiskelylle tuskin siis on ja tänään sainkin vihdoin reissun varattua! Lopulta päätös syntyi aika extempore ja kohdetta en liiemmin miettinyt. Lentojen kanssa saikin sitten vääntää kättä hieman enemmän... Ihmetellä yrityksen sisäisiä hintaeroja,  kysyä selityksiä, ihmetellä vähän lisää ja lopulta myös reklamoida. Uskomatonta, miten asiakasta välillä viilataan linssiin ja kunnolla. Lopulta löytyi kuitenkin jonkinlainen yhteisymmärrys ja vaikkei se nyt ihan 100-prosenttisesti mua tyydytäkään, niin tein diilin. Kilroyn lahjakortti on siis vihdoin löytänyt käyttökohteensa. Kiitos vielä kerran lahjan antajille! Vaikkakin tästä eteenpäin olen entistä enemmän sen kannalla, että kaikki reissujärjestelyt matkoja, hotelleja ja kaikenlaisia retkiä sekä kursseja myöten kannattaa hoitaa suoraan ja suosiolla itse. Silloin saa juuri sitä mitä haluaa ja lähes aina myös edullisimpaan hintaan. Jos joku on eri mieltä, niin kertokoon toki ja vinkatkoon mielellään myös keinonsa, heh. 

kuvat weheartit.com

Mutta mihin onkaan suunta? Arvauksia otetaan vastaan. Itse kohde on uusi, maa sen sijaan entuudestaan tuttu. Yksi pitkäaikainen haave toteutuu myös samalla, sillä reissun päätarkoitus on vihdoin suorittaa tuo kauan miettimäni OWD-kurssi. Ja lähtöönkin on enää about 30 päivää eli tasan 4 viikkoa töitä ja sen jälkeen pari päivää reissusuunnitelmien tekoa! Hieman off topic - oon nauttinu suunnattomasti tänhetkisestä duunista. Toivottavasti keväälle löytyis jotain yhtä antoisaa mutta tällä hetkellä loma ei kyllä vois parempaan saumaan tulla. Tauotta töitä niin pitkä aika etten viitsi edes laskea. Ei siis muuta kuin matkakuumetta keräilemään ja sehän tuskin tuottaa vaikeuksia. Ajattelin mahduttaa rinkkaan tällä kertaa myös koneen eli on olemassa mahdollisuus, että reissublogi päivittyy kerrankin reaaliajassa. Kohteen oikein arvanneille lupaan lähettää postikortin! Jollain todella tylsällä maisemalla, toki... Arvauksia vaan blogin kommenttikenttään (lukeeko tätä muka joku? no, nyt testataan :)) ja kohta mennään. 

Hengissä.

Mitä: Kirjoja, esitteitä, reissulukemista parhaimmillaan

Missä: Ihanasti hukassa

Milloin: Silloin kun siltä tuntuu

Hei vaan. Yllättäen blogi on taas elellyt kaikessa hiljaisuudessaan, sillä sen kirjoittaja ei ole Suomen rajojen ulkopuolelle viime aikoina astunut. Muuta kuin ajatuksissaan ja niissä sitten kyllä sitäkin enemmän. Kaukaisin reissu suuntautui marraskuussa Ouluun ja sekin oli vain parin päivän mittainen. Toivottavasti tästä vuodesta tulee ainakin sen osalta rikkaampi. Se olisi siis jälleen uusi vuosi raapaistu käyntiin ja kartat ja kompassit ainakin näillä leveyspiireillä vielä täysin sekaisin :). 

Syksy hujahti ohi ehkä nopeammin kuin koskaan ja töiden lisäksi ei juuri muuta tullutkaan tehtyä. Nyt kun on vihdoin aika hengähtää, niin en sitten osaakaan tehdä mitään... Avoimia hakemuksia oman alan töitä silmällä pitäen olen kyllä lähetellyt ja joitakin sijaisuuksia on jo tiedossa. Olohuoneen sisustus puolestaan koostuu tätä nykyä Kilroyn esitteistä ja kaikesta muusta menneiden vuosien matkamessuilta kerätyistä ideoista. Suurin vaikeus on näköjään tehdä päätöksiä ja olla pitkäjänteinen - kyllä, vaikka kerrankin olisi siihen aikaa. Tulisiko joku apuun? Assariksi tai jopa reissuseuraksi, jos sillä saisi omiinkin jalkoihin vähän vipinää! Ja samalla tämä blogikin voisi palata pikkuhiljaa juurilleen ja pääsisi kirjoittamaan siitä, mistä alun perin on ollut tarkoitus.

Sitä hetkeä odotellessa täytyy siis tarinoida jostain muusta. Kerrottakoon että hurahdin kuluneen syksyn aikana ihan totaalisesti salilla käyntiin. Eli ehdinhän mä sittenkin tehdä jotain muuta töiden ohella! Vaikeuksia teettää lähinnä pitää niitä myöskin niin kovin tärkeitä lepopäiviä. Jostain kumman syystä viimeisen puolen vuoden ilmat eivät liiemmin ole houkutelleet ulos juoksemaan ja kun en kerta ole löytänyt niitä kauan etsimiäni nastakenkiäkään, niin saliriippuvuus iski mitä parhaimpaan ajankohtaan :). Pienenä ajatuksena kävi tuossa syksyllä mielessä jopa treeniblogin tai yhdistetyn treeni-reissublogin (?), mitähän siitäkin tulisi! pitäminen, mutta odottakoon nyt vielä toistaiseksi tulemistaan. Useamman treeniblogin lukijaksi olen kuitenkin itse viime vuoden aikana koukuttunut.

Reilun viikon päästä koittaisi taas Matka 2013 -messut mutta ellei kukaan onnistu puhumaan mua ympäri, niin voi olla että tänä vuonna jäävät välistä. Että miksikö? Jo viime vuonna tuntui vähän siltä, että touhu on nähty. Osastot olivat köyhtyneet, informaatio oli vähentynyt, järjestys vaikutti entistä sekaisemmalta, eikä sieltä tuntunut enää saavan irti sitä, mitä silloin ensimmäisinä vuosina. Messujen parasta antia ja oikeastaan myös ainoa syy, miksi sinne tänä vuonna voisin kuvitella lähteväni on ehdottomasti stageilla eli eri ohjelmalavoilla pidettävät briiffit. Oikeita tarinoita ja parhaita vinkkejä niiltä, jotka ovat reissanneet ja tosissaan kokeneet kaiken sen, mistä kertovat. Eli todennäköisesti viikon päästä viikonloppuna jatkan Kilroyn sivuilla surffailua ja mielenkiintoisiin kohteisiin tutustumista kotisohvan nurkasta, mmmm hihi :).

Kuvituksena toimii tällä kertaa muutama joulupukin paketti, jotka totta tosiaan tulivat oikeaan osoitteeseen. Planin Girls can -kalenterista olin varovasti vihjaillutkin mutta Merja Mähkän Ihanasti Hukassa -kirja paljastui täytenä yllätyksenä eräästä paketista ja eipä olisi voinut olla mieleisempi lahja! Kiitos siis sen hankkijoille. En meinaa malttaa pitää sormiani erossa opuksesta, joka vaikuttaa melkoisen houkuttelevalta. Olen siis niitä lukijoita, joiden on ehdottomasti saatava edellinen kirja loppuun ennen uuden aloittamista. Tällä hetkellä kahlaan viimeisiä lukuja läpi Liza Marklundin Du gamla, du friasta, jonka nappasin matkaan Oulun Stockmannilta mukamas lentomatkalukemiseksi. Ja hah vielä kun luulin, että Suomen sisäisillä lennoilla ehtisi kirjaa edes avata :). No, onpahan vielä hetki jotain, mitä odottaa. Ja mikseipä tuo Mähkän kirja toimisi hyvin vaikka reissulukemisenakin - matkalaukkuun vain mukaan kunhan suunta on selvä? 

Tästähän päästiin helposti reissulukemiseen muutoinkin. Yleensä kannan mukanani kevyitä ja pieniä pokkareita ja ihan vaan sen takia, että ne vievät vähän tilaa eikä sitten harmita niin suuresti, jos kirja sattuu kastumaan Atlantin aalloista tai aurinkorasva sen tahraa. Joskus saattaa käydä myös niin, että se pari sataa grammaa tai kilo on matkalaukussa tai rinkassa liikaa, jolloin pokkarista luopuminen ei ole niin suuri menetys kuin isommalla rahalla ostettu kovakantinen aapinen ;). Yksi kaikkien aikojen suosikkini on yhä Elizabeth Gilbertin Eat, pray, love, josta täällä bloginkin puolella olen tainnut jo mainita muutamaan kertaan. Rentoa, kevyttä ja raikasta luettavaa mutta silti sieltä rivien välistä pitää löytyä jokin syvempi olemus - kirjan luonne, kirjan oma minä.

Reissulukemissuosituksia? Jos tänne joku reissatessa lukija sattuisi vaikka jonain päivänä eksymään... Muutenkin kommenttikenttään saa mieluusti jättää jälkensä, vaikkei itse bloggaaja sieltä aktiivisimmasta päästä olekaan! Sivulla kävijöitä on kuitenkin enemmän kuin muutama ja polut, joita pitkin tänne on löydetty, sitäkin mielenkiintoisempia :). Joten mieluusti jakaisin ajatuksia muidenkin kuin itseni kanssa - varsinaisia kysymyksiä koen täällä hieman turhaksi esittää, kun ei tiedä, millaisia sieluja sieltä näytön toiselta puolelta löytyy ^__^. 

Maailmalta kerättyjä palasia.

Mitä: Elämää läheltä ja kaukaa

Missä: Kotona

Milloin: Ajatuksissa, koska tahansa

No one realizes how beautiful it is to travel until he comes home and rests his head on his old, familiar pillow. 

Totta, tavallaan. Mutta toisaalta, joskus oma tyyny ja ennen kaikkea sänky on se maailman paras paikka :). Olen todennut, että reissukaipuuta ja matkakuumetta voi tuskin ikinä täysin selättää mutta lieventämiseen löytyy onneksi keinoja - ja ne on ne muistot, joiden ympäröimänä on kiva elää ja suunnitella uutta kohdetta. 

No, sanahelinästä maankamaralle. Tykkään valokuvata, sisustaa, tehdä ympäristöstäni omannäköisen ja palan mua itseäni. Elettyä elämää, kenties myös tulevaa. Siksipä tämänhetkisen (kuten myös aiempien) kotini ilme rakentuukin aika pitkälle reissufiilisten ja -muistojen varaan. Joskin nyt stoppia! En siis ole koskaan halunnut elää minkään matkamuistomyymälän keskellä: Tuolla kirjahyllyn päällä on maatuska Viipurin reissulta ja vuosi oli en kykene muistamaan ja hei, tuon härkätaistelufiguurin ja punaisen vaatteen nappasin mukaani rondalaisesta second hand -putiikista. Ei ei eiiii. Pieniä juttuja enemmän tai vähemmän piilotettuina tämänhetkiseen elämään. Asioita, tavaroita ja ajatuksia, joilla on mulle merkitystä. Sen ei siis tarvitse olla pienessä italialaisessa kahvilassa sanomalehden kulmaan kirjoitettua osoitetta tai runoa enempää. Leimattuja lentolippuja, nuhruisia karttoja, katukojuista hamsrattuja käsirenkaita. Kankaita, ehkä muutamia vaatteita, sellaisia joissa on sitä jotain. Makuja ja tuoksuja, mausteita. 

Mutta ennen kaikkea. Ne valokuvat. Ne vie sut minä hetkenä tahansa takaisin sinne, mitä kaipaat. Ja sitten jaksaa taas puurtaa hetken, kunnes on jotain mitä odottaa :). Tässä siis pieni pala mun kotia ja elämää - läheltä ja kaukaa. 

mmmmmm!

<3.

loputon kuviensäilömisprojekti.

eteisen liitutaulu pyykkinaruineen - siinä on se kaikki tärkeä :).

lentoliput, pienet viestit, rakkaat korut. 

makuuhuoneen afrikka-nurkka, mm. veljen gambiasta tullessaan tuoma taulu.

pala dominicaa seinällä, barbadoksen suurennokset vielä postin matkassa kohti kotia. 

beautiful life, oh well :).

fiilis.

Counting the days.

Mitä: Matkasuunnitelmia ja pakkausta

Missä: Nearly there! Määränpäänä Barbados ja Christ Church

Milloin: Muutama päivä vielä

Näinhän tässä taas kävi. Suuret oli suunnitelmat kirjoitella ajatuksia ennen reissua, lueskella muiden reissukertomuksia ja orientoitua tähän parin viikon syysbreikkiin oikein kunnolla. Mutta kuten allekirjoittaneelle on hyvinkin tyypillistä, niin havahduin oikeastaan vasta tällä viikolla että kohtapa ollaan jo kohteessa! No eihän siinä, tavarat tulee yleensäkin pakkailtua vasta vikana iltana tai yönä - oli määränpää sitten rakas naapurimme Ruotsi tai vaihtoehtoisesti Karibia. Olisi toki ollut kiva jakaa vähän ajatuksia ja matkakuumeilua tännekin mutta kirjoittelen senkin edestä sitten kotiuduttuamme. Ensin ajattelin napata omenan mukaan (kun hotellikin mainosti langatonta yhteyttä) ja kirjoitella reaaliajassa reissukuulumisia. Tarkemmin mietittyäni tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, sillä: 

a) olisi hyvin todennäköistä että itse unohdan tai hukkaan koneen jonnekin välillä Helsinki - Arlanda - Manchester - Bridgetown

b) nettiyhteys ei lupauksista huolimatta toimisi 

c) matkaseurani, tunnetaan myös nimellä mehumaija, takavarikoisi omenan tai heittäisi sillä delfiiniä kun tuskailisin bloggerin toimimattomuudelle sen sijaan että joisin rommia lähtisin käristämään nahkaani rannalle

ja sitten se kaikkein todennäköisin vaihtoehto, eli:

d) paikallistunut matkaoppaamme, henkivartija ja henkilökohtainen baarimestari eli rakas veljeni kaataisi mitä suurimmalla varmuudella mojiton jos toisenkin näppäimistölle

(tähän tuskin mitenkään liittyisi se, että itsehän viime kesänä heitin saunakuupallisen vettä veljeni macille. no mutta kun kaikilla ei vaan ole yhtä hyvä sihti vesisodan iskiessä ;)

Yksi syy kirjoittamattomuudelleni on ollut ennakko-odotuksista poiketen suhteellisen kiireinen syksy. Töitä tuli tahkottua koko kesä aina syyskuuta myöten ja lokakuu menikin sitten gradun kimpussa ja suurimmaksi osaksi viimeiseen tenttiin lukiessa. Alunperin piti jättää tuo tentti jonnekin myöhemmälle ajankohdalle, mutta sitten huomasin ettei tenttimahdollisuuksia ollut kuin nyt marraskuussa ja seuraavan kerran vasta helmikuussa. Päätin sitten rypistää luku-urakan (900 sivuinen tiiliskivi, josta tenttiin sai kahlata 500 sivua, on aivan liikaa kirjatentteihin tottumattomalle humanistille!) vielä tähän syksyyn ja kävin tekaisemassa sen viime perjantaina. Sellainen fiilis että ainakin läpi meni - mahdollisuuksia jopa numeroa tai kahta suurempaan - joten nyt voi hyvillä mielin lähteä lomalle! Kesällä kun ei tullut pidettyä mitään suurempaa breikkiä, niin maistuu sen takia entistä paremmalle. Barbadokselta palattuani edessä onkin sitten todellinen gradurutistus ja siinä rinnalla sivuaineen prosemma ja lyhyt harjoittelu, joiden jälkeen on toivottavasti vihdoin ne maisterin paperit kourassa.

Eilen aloin kirjoitella ota mukaan sekä älä ota mukaan -listoja unohtamatta tietenkään veljen tuliaisia: salmari, lonkero, pantterikarkit, ruisleipä ja yhden tähden jallu. Joskin näistä viimeisimmän aion kyllä "unohtaa" kotiin, hey c'moon ei kukaan voi kaivata Barbadoksella jaloviinaa! Niin ja tuo älä ota mukaan -lista on kuulkaa äärimmäisen hyvä keksintö. On nimittäin kerran jos toisenkin tullut todettua kantapään kautta, että välillä matkalaukun sisällöstä saattaa jopa 80% olla täysin tarpeetonta. Jos ehdin ja muistan, niin voisinkin kuvata pakkaussähellystä sekä matkalaukun sisältöä vielä ennen lähtöä - laukun tavoitteena on tyhjyys, jotta voi sitten rahdata sieltä puoli saarta mukanaan ja tietysti äitille vähän hiekkaa ja kiviä :). Harmikseni tämänkin postauksen osalta joudun tyytymään muiden ottamiin kuviin, sillä käytössäni ei tällä hetkellä ole kunnon kameraa. Ajattelin kuitenkin tinkiä isältä järkkärin taas reissuun mukaan, niin on sitten sellaisia kuvia, joita kehtaa julkaista. Aurinkorasvatkin on vielä kaupan hyllyssä mutta bikinit löytyi Sokosen alekorista. On se muuten kumma että joka reissulle pitää ostaa uudet, vaikka niitä olisi kaappi jo ennestään pullollaan. Toki suotavaa olisi, että edes jotkut mahtuisi päälle... Ainiin! Löysin vihdoin myös kadonneet varausvahvistukset, sekä lennoista että majoituksesta. Alkaa siis näyttää siltä, että maanantaina saatetaan ihan oikeasti päästä matkaan.


Majoituksesta puheen ollen, sehän me varattiin vasta pari viikkoa takaperin. Ensin meinattiin että vois toki mennä paikanpäällekin ja etsiä katon pään päälle vasta sitten, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin helpompaan ratkaisuun. Lentokin on perillä vasta illalla olettaen että ehditään Arlandan koneeseen, vajaan tunnin vaihtoaika vähän jänskättää ja meidät noutaa kentältä veljeni sanojen mukaisesti autonkuljettaja Pablo, niin onpahan edes jotakin varmaa saapumispäivän osalta! Perillä meitä odottaakin sitten mitä todennäköisimmin itse Mitch Buchannon, sillä majapaikkana toimii mikäs muukaan kuin Baywatch Resort, South Gap. Tukikohtanamme on siis saaren eteläosa kaikki kaksi viikkoa, sillä välimatkat osoittautuivat sen verran lyhyiksi ettei kannattanut varailla majaa useammista paikoista. Ja parhaat rannat, ravintolat sun muut löytyy hotellimme vierestä, jolloin ei epäilystäkään miksi päädyttiin punaisten custom made -uikkareiden mekkaan. Länsirannikollekaan ei mene kuin max. puolisen tuntia bussilla, joten veli - pidähän varasi kun tullaan sekoittamaan koko kampusalue ja näyttämään, mistä on suomitytöt tehty.

On kyllä kiva lähteä reissuun ilman sen suurempia suunnitelmia. Ehkä lentokoneessa tehdään skumpan turvin jonkinlainen great plan for the trip mutta siitähän saa sitten poiketa aina silloin kun tahtoo. Vai mitä? Matkan tarkoitus on kuitenkin aika selkeä: rentoutua, rentoutua ja vielä kerran rentoutua. Ja ainahan meillä on siellä valmiina muutama suomihurmuri, jotka ovat ehtineet tutustua saareen jo pidemmän tovin! Aamiaistarjoiluakin lupailtiin, joten Tommi ja Eerik, be ready. Loka-marraskuu on kyllä ehdottomasti parhain aika karata Suomen syksyä ja tätä harmautta, joskin onhan niitä muutamia aurinkoisiakin päiviä tänä syksynä nähty. Joulukuun alkuun saisikin mun puolestani sitten tulla heti suoraan paksu, valkoinen lumikerros sen niin tutun loskan ja räntäsateen sijaan. Kiitos :). Nyt kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi gradun ja muiden velvollisuuksien pariin, joskin kaipa tuota matkalaukkua voisi pikkuhiljaa alkaa paketoimaan. 6 days to go!

kaikki postauksen kuvat täältä

Yksi trooppinen ja rento loma, kiitos.

Mitä: Suunnitelmia syksylle

Missä: Tällä hetkellä Jyväskylä, puolen vuoden päästä toivottavasti vähän lämpimämpi paikka 

Milloin: ?

Koska veljeni ei ole mielestäni hehkuttanut vielä tarpeeksi, niin mun täytyy hoitaa asia sen puolesta ja tietysti vähän myös itseni :). Eli rakas valkotukkainen ja tuleva baarimestari-pikkuveljeni lähtee ens syksyksi vaihtoon Barbadokselle, kuuman ja kostean Karibian auringon alle... Saatatte siis arvata, kuka varasi jo paikkansa yhdistetylle opiskelu-gradu-työ-hermolomalle - no se olen tietysti minä. Oon kuitenkin lykännyt innostustani sen verran, etten oo vielä kurkannu ees millasia lentoja on tarjolla. Pieni ääni pääni sisällä sanoo, että nyt sinä opiskelet etkä haaveile! Mutta odottakaahan vain, kun mennään pari viikkoa kesää kohti ja rästitehtävät ja muutkin deadlinet alkaa olla suoritettuina, niin kyllä, surffailu matkatoimistojen ja lentoyhtiöiden sivuilla alkaa. Ja väittäisin että 99% varmuudella mua kutsuu Barbadoksen huoleton elämänmeno, rommi, pitkät hiekkarannat, sokeriruokoviljelmät ja ennen kaikkea paikanpäällä odottava yksityinen matkaopas, joka pitää siskostaan huolen mieluusti kokonaisen kuukauden verran <3.

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

Matkamessujen ja kylmyyden inspiroimana.

Mitä: Kylmä ja halu päästä jonnekin lämpimään 
Missä: Kotona, matkamessujen tarjontaa muistellen
Milloin: Nyt. 21.2.2011 ja pakkasasteita ulkona lähemmäs 30

Tammi- ja helmikuu tuntuu mun osaltani olevan aina sitä aikaa, kun surffailen eri matkatoimistojen ja lentoyhtiöiden sivuilla etsien kuumeisesti paikkaa, jonne karata. Toisaalta tykkään kyllä kovasti talvestakin, mutta kai ne on nyt sit nää normaalin ihmisen kylmyydensietokyvyn ylittävät miinusasteet, jotka saa mutkin jo kyllästymään. Kun eihän tuolla ulkona pysty juurikaan mitään tekemään. Milloin on viimeks tarjennu käydä juoksemassa tai edes kävelemässä ilman että posket jäätyy ja keuhkot halkeaa? Oota, kurkkaan treenikalenterista. Juoksulenkki näköjään tehty viimeksi 8.2. ja kävelty kera erään yli-innokkaan saksanseisojan 13.2. Ja silloin muistan tosissaan toivoneeni, että olisin jossain muualla kuin Suomessa. Ja nyt löydän jälleen itseni surffailemasta, vaikka ois kymmeniä muita asioita tekemättömien listalla. Priorisointi on kuitenkin suhteellinen käsite, joten ei kai siinä mitään pahaa ole, jos välillä hakee inspiraatiota vaikkapa graduun valkoisista hiekkarannoista, upeista vaellusmaisemista tai suurkaupunkien vilinästä. Sysäyksen tälle kuumeelle antoi tietysti tammikuun Matkamessut, jotka järjestettiin 20.-23.1.2011 Helsingin Messukeskuksessa. Mulle vierailukerta messuilla oli järjestyksessään kolmas ja vaikka paljon oli taas sitä samaa, niin vähän onneksi jotain uuttakin. 

Messuilla tuli tällä kertaa vietettyä sunnuntaipäivä, ja siinä oli sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvää oli ehkä hieman rauhallisempi ja väljempi meininki kuin lauantaina mutta monesta paikasta oli tuolloin esimerkiksi esitteet jo loppu. Tälläkin kertaa messuilla sai helposti vierähtämään useamman tunnin, sekä kotimaan että ulkomaan osastoilla. Ohjelmanumeroista - tai mitä tietoiskuja ovatkaan - tuli kuunneltua New York - kaikki irti matkasta, Sukella ympäri maailman ja surffaa siellä missä tahdot sekä Carina Räihä - rohkeasti kohti omia unelmia. Muita mieleenjääneitä juttuja oli mm. Forsmanin teekauppa ja -maistiasbaari, kreikkalaisten fetojen ja oliivien maistelupiste sekä Dive Village, josta löytyi alan osaajien lisäksi allas, jossa pääsi kokeilemaan laitesukellusta. Parhaita inspiraation lähteitä ovatkin juuri nuo kaikki infot, work shopit ja ennen kaikkea ihan vaan se, kun pääsee itse kokeilemaan, maistamaan tai tekemään jotain. Messuista on nyt jo sen verran aikaa, että suurin osa on omallakin kohdalla jo päässyt unohtumaan. Ne matkanjärjestäjät ja kohteet, joilla ei ollut enää esitteitä jäljellä tai jotka eivät järjestäneet mitään erikoista ohjelmaa, ovat todennäköisesti pyyhkiytyneet mun mielestä täysin.

Näytteilleasettajien kojuista parhaiten jäivät mieleen, tai luokseen vahvimmin vetivät tällä kertaa Matkatoimisto Aventura, josta sai mukavan asiantuntevaa sekä kiireetöntä palvelua, Islannin piste, josta tarttui mukaan useita kiehtovia esitteitä sekä Matkamielen koju, joka sai miettimään josko seuraava reissu olisikin tällä kertaa patikointia joissain henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa. Euroopan kulttuuripääkaupunki Turku 2011 oli myös kohtuullisen näyttävästi esillä. Muutoin kotimaan puolelle oisin kyllä kaivannut vähän enemmän eloa ja inspiraatiota. Suomessa on niin paljon hienoja paikkoja, mutta tuolla suurin osa niistä ei kyllä pääse ollenkaan edukseen. Jos on vain askeettinen koju, sen keskellä pöytä ja pino esitteitä niin houkutteleeko se matkailijoita edes kurkistamaan, mitä parempaa olisi ehkä tarjolla? Uskallan epäillä. Vähän hei mielikuvitusta niin ensi vuoden messut olis vielä paljon antoisammat - sekä visuaalisesti että sisällöllisesti. Ottakaa mallia Kemijärven pisteestä, joka veti naisia puoleensa jatkuvalla syötöllä! Lieneekö syynä se, että osastolla päivysti Taivaan Tulista tutut Kari Väänänen, Juha Veijonen ja Vesa Kietäväinen. Pakkaset unohtui niillä emännillä ainakin hetkeksi.

Minne mä sitten oikeesti haluaisin lähteä? En oo vielä päässyt suunnittelussa niin pitkälle, mutta lähitulevaisuuden haaveissa (ennen sitä maailmanympärimatkan toteutumista) olis ainakin Islanti, Indonesia ja Etelä-Amerikka, jonka tutkailu on vielä kesken enkä osaa päättää, mikä seutu kiinnostais eniten :). Voi tosin olla että tulee sittenkin lähdettyä Karibialle uudelleen, jos eräs pikku yhtälö toteutuu ja siellä olis sitten majoitus ja paikallinen opas valmiina. Äh, tää on aina niin yhtä vaikeeta listata suosikkikohteitaan ja se tekee myös suunnittelusta vaikean. Mun mieli muuttuu jatkuvasti ja aina bongaan jostain jonkun uuden ja kivan kohteen tai vaihtoehtoisesti kaipaan takaisin jonnekin jo koluttuun. Viimeksi mainitusta ajattelutavasta yritän kuitenkin päästä eroon, sillä maailmassa on kuitenkin niin paljon muutakin nähtävää. Niin ja Etelä-Afrikka tai Kiinakin olis kiva. Voi mua. Paras lääke tähän on kai sama resepti, jolla Dominican reissu toteutettiin. Silmät kiinni, pyöri pari kierrosta ympyrää ja tökkää sormi maailmankartalle. Mikäli aiempiin kokemuksiin on luottamista, niin et voi pettyä.

Lyhyesti vielä messuihin. Carina Räihän ja Kaukoretkien info sai mut tosissaan miettimään jotain suurempaa haastetta, itsensä koettelua ja rajojen etsimistä. Ei nyt ehkä ihan Everestille heti aluks, mut jotain kuitenkin. Jos kaikki viittaakin nyt siihen, että mun tosiaan pitäis suorittaa se sukelluskortti? Tosin pari yötä takaperin näin myös unta, että kiipeilin Norjassa jyrkkää kallioseinämää pitkin ilman valjaita, pelkät jäänaskalit kaulassa. Jonain päivänä ajattelin suunnata niin ikään Etelä-Eurooppaan, etsiä idyllisen viinitilan ja jäädä sinne hetkeksi töihin sekä nauttimaan siitä kaikkein tärkeimmästä - hetkestä, elämästä. Ota tästä nyt sitten selvää. Saako tää kylmyys vaan haaveilemaan entistä enemmän vai mistä kiikastaa, että päätöksenteko on näin vaikeeta nykyään? 

Ehkä se on tää ikä. En tiedä oonko lapsi, nuori, nuori aikuinen vai jo pelkkä, ihan tavallinen aikuinen. Toivottavasti en ainakaan viimeinen, sillä se kuulostaa pelottavalta ja liian vastuulliselta roolilta. Mieli näyttäis ainakin olevan kuin lapsella, vaihtuu yhtä tiuhaan tahtiin ja ilman kunnon perusteluja ;). Jospa tähän loppuun esittäisinkin pyynnön kaverista, vähän kuin etsisi ystävänkirjaan tai vanhaan kunnon slämyyn seuraavaa kirjoittajaa. Lähde siis seikkailemaan mun kanssa! Pikku palasia kerrallaan, yksi nuppineula lisää kartalle ja pari reissaajasielua onnellisemmaksi. Uusia, ainutlaatuisia kokemuksia rikkaammiksi. Minne lähdetään?

New year - new way.

Vanha sama blogi mutta uusi sisältö ja ulkoasu. Edellinen yritys ei ottanut oikein tuulta alleen, joten päätinpä uuden vuoden kunniaksi kokeilla jotain aivan muuta. Kuten monet tietävät, en ole kovin ahkera (ja ennen kaikkea säännöllinen) päiväkirjan tai blogin kirjoittaja, joten niinpä se tavallinen mitä mulle kuuluu -tarinointi ei saanut allekirjoittanutta täysin vakuuttuneeksi. En kuitenkaan halunnut luopua blogista, joten putsasin pöydän ja viimeisimmän reissun innoittamana päätin alkaa kirjoittaa reissublogia. Tällä hetkellä reissailtua tulee sen verran harvoin - enemmän olisi intoa ja nyt ehkä joku kysyykin, mikset sitten ota ja lähde? - että blogin kirjoittaminenkin saattaa vielä pysyä vauhdissa mukana :).

Facebookin Where I've been? -sovellus kertoo, että tähän mennessä olen nähnyt kaikista maailman maista 11%. Tähän hätään en löytänyt tarkkaa määrää enkä myöskään jaksanut sitä laskea, mutta muistelisin tarkan maaluvun sijoittuvan 25 paikkeille. Paljon on siis vielä nähtävää mutta toisaalta useita hienoja kokemuksia jo takanapäinkin. Blogini tarkoituksena on ennen kaikkea tallentaa edes osa näistä ainutlaatuisista reissuista niin, että voin tehdä aikamatkan takaisin milloin tahansa haluan.

Olen vuosien varrella ihastellut muiden reissaajien matkablogeja ja saanut niistä ideoita omia reissuja varten. Ehkä tämänkin blogin taustalla on hiljaa kytevä ajatus siitä, että jonain päivänä joku lukija voisi hyötyä omista vinkeistäni ja lähteä maailmalle etsimään otsikon lupaamia ikuisia totuuksia. Tai vaikkapa sitten ihan vaan se mentaalimatka tarinoiden ja kuvien mukana, sekään ei ole ollenkaan huono vaihtoehto! Vuoden 2010 aikana jätin Suomen maaperän taakseni kolmesti. Ajattelin siis aloittaa niistä tarinoista ja jatkossa päivitellä blogiani sitä mukaa, kun maailmankarttani saa uuden nuppineulan. Step by step.

...Ja jonain päivänä toivottavasti löydän itseni kirjoittamasta unelmastani: matkasta maailman ympäri. Welcome on board.