Toes in the sand.

Mitä: Elämää varpaat hiekassa

Missä: Koh Lanta

Milloin: 12/2013

Hmmmmm. Mihinkä tuo helmikuu katosi? Tulin Bloggeriin kurkkaamaan, että onko viime päivityksestä pari viikkoa vai kuukausi ja noh, siitähän onkin sitten reilut 2 kuukautta. Hienoa minä, jälleen kerran! Jos lomalla olo sekoittaa ajantajun, niin kyllä se vaan tapahtuu myös työelämässä. Kun vietät päivän teinien parissa ja töiden jälkeen istut koneen ääreen suunnittelemaan seuraavia tunteja tai korjailemaan aineita ja kokeita, niin jostain kumman syystä illan haluaa viettää jossain aivan muualla. Omalla kohdallani se tarkoittaa useimmiten salia tai Vesijärven rannan lenkkimaastoja. Ja nyt kun viime viikkoina on vihdoin päässyt nauttimaan myös auringosta, niin vielä vaikeampi jäädä koneen ääreen vapaa-ajalla. Toisaalta tämä taitaa kuulostaa vain ja ainoastaan positiiviselta ongelmalta - eller hur! Tänään kalenterista löytyi kuitenkin sopiva rako kirjoittamiselle, sillä ulkona pauhaa niin kova tuuli että ikkunat ja katto rymisee. Ei tee mieli tuonne tuulen riepoteltavaksi. Tän viikon työt on niinikään paketissa ja edessä siintää pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Ennen kaikkea töistä mutta myös muista sovituista menoista. Ainoastaan huomiselle löytyy yksi ehkä-merkintä -  hyvänmielen musiikkia kyläbaarissa, pari kaveria olis siellä soittelemassa. Muutoin toivon ainoastaan lisää auringonpaistetta ja keveitä juoksuaskelia, ei sitä takatalvea enää tässä vaiheessa kiitos!

Koh Lantan joulukuinen reissu alkaa olla enää pelkkä muisto ja jälleen kerran on todettava, että yhtä vaikeaa näiden matkatarinoiden kirjoittelu jälkeenpäin. Äsh! Mutta yritän silti, kun lupasin. Jos muutaman kirjoituksen verran riittäisi vielä tarinaa ennen Suomen kesähelteitä, niin sitten voisi siirtyä jo tuleviin suunnitelmiin :). Kommenttiboksissa esitettiin toive kertoa saaren rantaelämästä ja noh, koitan saada jotain raapustettua. Kuten aiemmin kerroin, niin tällä lomalla tuli liikuttua itse kohteessa yllättävän vähän. Matkoihin meni aikaa ja vaivaa, mutta paikanpäällä en ensimmäisistä aikomuksistani poiketen jaksanutkaan suunnitella liikoja, vaan menin aina sen mukaan, mikä fiilis oli aamulla. Ja usein päivän kaava olikin seuraavanlainen:

Aamulenkille rantaan, pitkä brunssi hotellin puutarhassa, josta sitten altaalle tai rannalle. Pilvisemmän päivän sattuessa Saladaniin ruokakojuja kiertelemään tai kahville uusien reissututtavuuksien kanssa. Seuraavaksi thaihieronta tai käsi- ja jalkahoito rannalla mangolassien kera. Useana iltapäivänä tuli myös istuttua jo aiemmassa postauksessa tutuksi tulleessa Phet's restaurantissa. Illat olivat usein niitä ajankohtia, kun nappasin järkkärin kainaloon ja lähdin kuvailemaan saaren elämää ja poikkesin rantakuppiloihin nauttimaan auringonlaskuista ja yksinkertaisesti siitä, että todellakin olin lomalla. Koh Lantan rannoista ehdin nähdä kolme, joten niistä osaan muutaman sanan kertoa. Muista biitseistä löytyy melkoisen helposti tietoa googlettamalla (ja miksei toki näistäkin), jos jää tiedonnälkä. Jos lähdetään saaren pohjoisosasta etelää kohti, niin ensimmäisenä joitakin sanoja Klong Daosta.

Klong Dao beach

Matkatoimistot ja muut reissusivustot mainostavat rantaa erityisesti perheille sopivana, hienohiekkaisena ja varsin turvallisena vaihtoehtona rannan matalan profiilin vuoksi. Omaan silmääni rannalla oli aika laaja skaala kaikenikäisiä - ei sen enempää lapsiperheitä kuin muitakaan reissaajia. Yleisilme oli varsin rauhallinen, vaikkakin suurin osa saaren palveluista (ts. hotellit, ravintolat ja hierontapaikat) sijoittuvat juuri tälle biitsille. Klong Dao alkaa siis Saladanin kylästä, joka toimii saaren keskuksena satamansa ja kauppojensa ansiosta, ja jatkuu noin 3 kilometrin verran saaren länsipuolella etelää kohti. Hotellini sijaitsi siis aivan Klong Daon eteläkärjessä ja kuten sanoin, paikka oli loistava sen rauhallisuuden takia. Hotellin rannanpuoleisella edustalla ei juuri kulkenut muita ihmisiä, ellei lasketa rantaviivaa pitkin vaeltelijoita. Poukama oli suojainen ja siitä oli varsin kiva aloittaa omakin aamulenkki rannan pohjoispäätä kohti. Palveluita Klong Daolta löytyy todella hyvin ja ainakin joulukuussa merenkäynti oli lähes olematon eli ranta soveltuu erinomaisesti myös uimiseen. Yhtä yksinäistä purjelautailijaa enempää en vesiurheilijoita nähnyt, mutta oman majapaikkani vieressä joku ruotsalaisten pitämä ravintola kyllä mainosti kaikenlaisia aktiviteettitunteja ja -kursseja eli ilmeisesti halutessa niitäkin löytyy. 

Klong Daon maisemia aamulenkiltä...

... ja iltajuoksuilta :).

Phra Ae beach

Saaren länsipuolta etelään päin jatkettaessa seuraavana vastaan tulee Phra Ae, joka on Klong Daoa pari kilometriä pidempi ja uimisen kannalta huomattavasti nopeammin syvenevä ranta. Jotkut kutsuvat rantaa myös nimellä Long beach ja itse törmäsin jopa yhteen tuktuk-kuskiin, joka tunnisti vain tämän jälkimmäisen tai sitten omassa lausumisessani oli parantamisen varaa. Phra Ae on rauhallisempi vaihtoehto Klong Daolle, joskin myös tämän rannan pohjoispää on melko täyteen rakennettu. Rannan keskivaiheilta löytyy kuitenkin useita auringonottospotteja, joissa ei tarvitse stressata liian lähellä majailevista vierustovereista. Rannan ravintolat ja vesiurheilu- sekä sukelluskeskukset löytyvät siis biitsin pohjoispäästä kun taas hotelleja on ripoteltu hieman sinne tänne lukuun ottamatta keskiosan lähes täysin autiota aluetta. Oman kokemukseni mukaan Phra Aen rannassa olevat hotellit olivat melkoista luksusta omine ranta-alueineen ja spa-palveluineen. Alueelta pitäisi matkatoimistojen mukaan löytyä kuitenkin myös reppureissaajien majoja yms. mutta ehkä ne olivat sitten hieman kauempana rannasta tai eivät vain muuten osuneet silmään. 

Phra Ae:lla vietin itse yhden rantapäivän, taisipa vielä sattua reissun kuumin hetki. Nappasin hotelliltani tuktukin ja pyysin jättämään minut aivan rannan eteläpäähän - ajatuksena korvata aamun väliin jäänyt lenkki kävelyllä Phra Aen päästä päähän. Siinä saattoi olla tähänastisen elämäni pisimmät 5 kilometriä! Täysi auringonpaahde, puolikas pieni vesipullo ja uuden sain ostettua tosiaan vasta rannan pohjoispäätyyn päästessäni. Heh. Hiekka oli superpehmeää, hienoa ja upottavaa joten mikäpäs siinä tarpoessa. Tehokas pohjetreeni! Rantapyyhkeeni asettelin lopulta palmujen alle varjoon ja veden lisäksi hain sympaattiselta thaimummolta pari mangolassieta palautusjuomaksi. Ei valittamista. Useamman tunnin makoilun ja meressä uimisen jälkeen päätin reippailla vähän lisää ja kävellä takaisin. Phra Aen ja Klong Daon välissä on kallioinen niemi, joten tietä pitkin matka rantojen välillä ei ole niin lyhyt, mitä voisi luulla. Kävelin kuitenkin kun olin päättänyt ja jälleen kerran ilman vettä. Bravo! Suolainen ja märkä tukka tarrautui hiekan ja aurinkorasvan sotkemaan ihoon kiinni ja olkapäät paloivat mutta olihan se silti vaan kivaa.   

Phra Ae:lle johtava tie ja katukeittiöt.

Ei ruuhkaa biitsillä.

Toes in the sand - maailman pisimmät 5 kilometriä.

Klong Khong beach

Kolmas ranta, jolle reissullani eksyin oli sitten Phra Aesta seuraava, jälleen etelää kohti. Alunperin tämä alue oli toinen vaihtoehto, kun mietin majoitusta. Näin jälkeenpäin ajatellen Klong Dao veti pidemmän korren sijaintinsa takia. Saladan oli lähempänä eikä aina tarvinnut hypätä tuktukin tai lava-auton kyytiin, jos halusi vaihtaa maisemaa. Rauhallisuutensa ja tietynlaisen aitoutensa puolesta Klong Khong olisi varmaan voittanut, mutta toisaalta sinne pääsi sen verran helposti käymään, ettei lopullinen valinta jäänyt mitenkään kaivelemaan :). Koh Lantalla taitaa olla niin, että mitä etelämmäksi menet, niin sitä mukaa rannat muuttuvat kivikkoisemmiksi, turistimäärältään pienemmiksi ja täten myöten myös enemmän reppureissaajien suosioon. Joulukuussa saarella oli poikkeuksellisen hiljaista ja ainakaan minua ei Klong Daolla länsimaisten turistien paljous ahdistanut  - kun ei sitä tosiaan edes ollut. Klong Khongilla majoituksen hintataso näytti olevan kahta aiemmin mainittua rantaa halvempi, joten senkin puolesta oiva valinta pienen budjetin reissaajille. 

Pistäytyminen tällä rannalla oli sen verran nopea, etten juuri ehtinyt kameraa repusta kaivaa ja rosoiset rantamaisemat tallentuivatkin lähinnä vain verkkokalvoilleni. Tällä rannalla oli ehdottomasti idyllisin, hieman hipahtava tunnelma. Pienet, kotoisat rantabaarit ja letkeä musiikki tekevät rannasta varsinaisen chill out beachin. Snorklaajille tältä rannalta löytyy myös paljon nähtävää, jos ei aina jaksa lähteä pitkähäntäveneellä tai isommilla laivoilla kauemmaksi merelle. Oma visiittini Klong Khongille ajoittui päiväsaikaan mutta veikkaisin, että rauhallinen chillailu vaihtuu iltaa kohti melko vauhdikkaaksi juhlinnaksi, sillä olihan tämän rannan auringonpalvojista suurin osa nuorta, reput selässä reissaavaa väkeä. 

Aina yhtä upeat auringonlaskut.

Bambumajoja rantaviivan tuntumassa. 

Näiden kolmen rannan lisäksi saarelta löytyy toki vielä muitakin näkemisen arvoisia paikkoja. Harmittaa, etten viitsinyt ehtinyt käydä Kantiangin biitsillä, jota on kehuttu Koh Lantan varsinaiseksi luksusrannaksi. Saaren itäpuoli jäi multa niinikään täysin koluamatta mutta olen ymmärtänyt, että rantojen puolesta siellä ei juuri nähtävää ole. Lanta Old Town toki. No ehkä jotain pitää jättää aina sen varalle, että paikkaan joskus vielä palaa? En tiedä. Toisaalta tuo piste maailmasta tuli nähtyä kerralla jo aika hyvin mutta se, mikä mua kiehtoo palaamaan, on ihmiset. Tarpeeksi pieni saari, jossa pääsee lähelle paikallisia ja parin viikon reissun aikana ehtii solmia jo vaikkapa ystävyyssuhteen. Se tuli jälleen kerran todistettua :). Koh Lantan valkohiekkaisten rantojen lisäksi oma lukunsa ovat toki sitten pienemmät, lähistöllä olevat saaret ja erityisesti koko Thaimaalle tyypilliset jylhät karstisaaret. Snorklaus ja sukeltaminen sitten - aktiviteetteja, joita jokaisen vedenalaista maailmaa ihailevan tulisi jossain elämänvaiheessa päästä kokeilemaan. Noh, omalla kohdallani kokeilu jatkuu yhä ja kun haluja olisi enemmän kuin taitoja, niin siinäpä yksi pitkän tähtäimen tavoite. To be continued. 

Staying at Holiday Villa, Koh Lanta.

Mitä: Majoitus

Missä: Klong Dao Beach, Koh Lanta

Milloin: 12/2013

One travels more usefully when alone, because he reflects more. - Thomas Jefferson - 

Lupasin kertoa muutamalla sanalla majoituksestani reissun aikana, joten tässä sitä nyt tulisi. Kun sain lennot varattua, jäin useammaksi viikoksi miettimään vielä majoitusta - minkälainen hintahaitari, vaihtaisinko paikkaa kesken lomaa, missä päin saarta haluaisin majoittua, onko kiire varata etukäteen ja mitä vielä. Muutamia vinkkejä muun muassa muista blogeista saatuani päätin lopulta tehdä varauksen jo Suomesta käsin. Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä oli puolensa ja puolensa. Mua vähän varoiteltiin, että high season on jo niin hyvin käynnissä, että hotelleissa ja guest houseissa on varmasti ruuhkaa ja hinnat pilvissä. Ensimmäinen väite kumoutui heti Saladan Pierissä, kun astuin lautalta maankamaralle. Todella hiljaista - ollakseen joulukuun alku!  Vaikkakin lautta oli täynnä, niin se ei vielä kertonut mitään. Koh Lanta on  n. 25 kilometriä pitkä saari ja reissaajat levittäytyvät lopulta aika laajalle alalle, suurin osa kylläkin juuri länsirannikolle, jonne myös itse lopulta päädyin. Turistihiljaisuudelle ei oikein löytynyt selkeitä syitä. Koetin jututtaa myös paikallisia, niin hotellihenkilökuntaa kuin ravintoloiden pitäjiäkin, mutta myös he olivat yhtä ihmeissään. Ilmeisesti kohteiden valinnanvara on tänä päivänä niin suuri, että kaikkialle ei vaan riitä turisteja. Harmittaa kyllä, sillä paikallisten elanto on kuitenkin aika suurelta osin riippuvainen saaren reissaajista. Toivon sydämestäni, että tilanne parantuisi nyt uutta vuotta kohden.

Kartta lainattu täältä

Koh Lantallehan on tehty jo vuosia myös pakettimatkoja ja etenkin niiden osalta tuntui vallitsevan melkoinen hiljaiselo. Ehkä joillekin se parin tunnin lauttamatka tai vastaava aika maateitse lossimatkan kera (ks. kartta yllä) on liikaa ja siksi tilalle valitaan esimerkiksi AoNang tai jokin muu kohde, jonne pääsee lentämään suoraan. Monille helppous kun on edelleen prioriteetti numero uno. Reppureissaajia näkyi sitä vastoin kyllä enemmän, mutta toisaalta he taas viipyvät yhdessä paikassa usein paljon vähemmän aikaa ja jatkavat matkaa nopeammin eteenpäin. Extempore matkaajien suunnitelmiin vaikutti varmasti myös marras-joulukuun kehnot sääennusteet. Omasta parin viikon reissusta satoi ensimmäiset kaksi ja puoli päivää, osittain varsin rankastikin. Paikalliset kertoivat, että sadekausi oli venynyt kohtuuttoman pitkäksi ja edelliset pari viikkoa vettä oli tullut lähes tauotta.Ymmärtäähän sen silloin, kun lähdet Pohjois-Euroopan kaamoksesta ja hakusessa on paratiisi auringon alla. Kun sitten oman lomani kolmantena aamuna aurinko nousi kirkkaalta taivalta parin aiemman pilvisen ja sumuisen päivän jälkeen, huokaisin myös minä helpotuksesta. Siitä lähtien saikin nauttia auringosta oikeastaan aina kotiinpaluuseen asti. 

Mutta mutta. Vihdoin itse asiaan eli majoitukseen :). Kun vertailin netin majoitussivustojen kautta hotelleja ja etsin sopivaa kohdetta, niin kävi ilmi että tuttavaperhe oli juuri tuolloin Koh Lantalla. Kyselin heiltä hintatasokokemuksia paikanpäältä ja todettiin yhteistuumin, että high seasonin aikaan välityspalvelut tarjoavat huoneita jopa halvemmalla kuin jos menisit suoraan saarelle ja ottaisit respasta huoneen. Tämä siis ainakin hotellien kohdalla - guest houset ovat varmasti osittain oma lukunsa ja niitä kun ei kaikkia edes netistä löydä. Taisin mainita aiemmin, että halusin tälle lomalle ripauksen luksusta ja siksi etsin hotellia, josta löytyisi sekä ilmastointi että uima-allas. Muita vaatimuksia ei juuri ollut rantojen, sijainnin tai huonetyypin suhteen. Lopulta kohteeksi valikoitui Holiday Villa Klong Dao -rannalta eli melko läheltä saaren keskustaa ja satamaa, Saladania mutta aivan rannan eteläpäästä, mielestäni varsin rauhallisesta kolkasta. Kyseinen rantahan on pohjois-eteläsuunnassa ensimmäinen ja myös eniten perheiden suosiossa sen matalan profiilin ja vähäisten merivirtojen ansiosta. Etelää kohti mentäessä rannat sitten syvenevät, kivikot lisääntyvät ja myös palvelut vähenevät. Siellä törmää myös enemmän varsinaisiin reppureissaajiin. Toinen vaihtoehto olisi omalla kohdalla ollut varmaankin Klong Khong, sillä Pra Ae (matkatoimistojen sivuilla tutummin Long Beach) oli omaan makuuni liian siloteltu, noh, jopa hieman tylsä ja liian valkohiekkainen ;). 

Reception ja samalla hotellin päärakennus tien puolella.

Mun majapaikalle johtava polku.

Parveke, josta näkymä merelle asti ja vasemmalla näkyvät suuret lasiovet toivat kivasti valoa - ei huono :).

Buukkasin hotellini Agoda.comin kautta ja lopulta sitten koko loman ajaksi. Ajattelin, että saari on kuitenkin sen verran pieni, että kun aion kaiketi siellä koko ajan viettää, niin pääsen kulkemaan tarpeeksi hyvin Klong Daolta ympäriinsä ilman rinkan uudelleen pakkaamisia yms. Hinnaksi hotelliverojen jälkeen muodostui reilu 40 euroa yöltä tuon Agodan kautta, kun vastaava summa hotellin omilta nettisivuilta tai paikanpäältä otettuna olisi ollut 55 euroa. Hinnat siis olivat turistien puutteesta huolimatta jo selkeästi high seasonia ja jonkun korvaan tuo 40 euroa yöstä on varmasti liikaa. Mutta kuten sanottu, en halunnut tällä kertaa tinkiä hyvistä yöunista ja viileästä huoneesta, sillä tiesin, että muissa asioissa on helppo säästää. Olin siis reissussa yksin mutta maksoin tietysti 2hh:sta. Jos matkaajia olisi tuo kaksi, niin siinä tapauksessa puhuisin jopa halvasta majoituksesta, sillä kyseessä oli kuitenkin hotellitaso aamiaisineen. Oma huoneeni oli paperilla nimeltään deluxe room eli halvin tuon hotellin tarjonnasta. Kaikki odotukset kuitenkin ylittyivät, sillä huone oli uusimmasta päästä, todella siisti ja ennen kaikkea pohjaratkaisultaan todella hyvä, mikä sai sen tuntumaan paljon isommalta. Itse asiassa nyt kun katson hotellin nettisivujen huonekuvailuja, niin mielestäni omani ei sovi mihinkään niistä vaan se oli jotakin tuon deluxe roomin ja junior suiten väliltä, sillä esimerkiksi parveke oli paljon suurempi ja sijainti 2. kerroksessa. Jonkinlainen upgreidaus tai huonetyyppien päivittämättä jättäminen oli oltava siis kyseessä, mutta en laita pahakseni. 

No, mitä muuta hotelli sitten tarjosi itse huoneen lisäksi? Ystävällinen henkilökunta, josta suurin osa puhui varsin ymmärrettävää ja monipuolista englantia. Ravintolan ja beach barin puolella osalla oli hieman heikompi kielitaito, mutta kyllä heidänkin kanssa pärjäsi vallan mainiosti kun osasi hieman soveltaa. Hymyllä ja eleillä Thaimaassa on ennenkin pärjätty aika pitkälle. Erityisesti receptionin väki oli todella avuliasta ja sen sijaan että he olisivat markkinoineet vain omien yhteistyökumppaniensa tuotteita (retket yms.), niin he auttoivat vilpittömästi kaikessa, mitä vaan tuli mieleen kysyä. Hotellin omistajarouva oli myös itse usein työvuorossa ja hän tuntui huolehtivan asiakkaistaan - en tiedä, oliko sillä sitten vaikutusta, että olin yksin reissussa oleva nuori nainen, heh - kuin omista lapsistaan. Toisaalta, mitäpä muuta heillä olisi ollut kuin aikaa, sillä omien laskujeni mukaan hotellissa oli samaan aikaan ehkä 7 huoneistoa tai bungalowia käytössä omani lisäksi. Ja asumusten todellinen lukumäärä oli kuitenkin aika paljon suurempi. Onneksi kuitenkin joulukuun loppua kohden meno tuntui kiihtyvän ja omana lähtöpäivänäni hotelliin näytti kirjautuvan sisään kymmenkunta uutta matkaseuruetta. 

Altaista suurempi, josta pieni osa erotettu lapsille. 

Hotellin oman rannan "roskaa" eli simpukoita ja pikku kiviä. 

Hotellin ympäristö oli mielestäni todella siisti. Puutarhurit tuntuivat olevan töissä lähes kellon ympäri ja allas- sekä ravintola-alueet pidettiin puhtaina kaikesta ylimääräisestä. Huoneistojen siivous oli myös ihan kohdallaan, vaikka muutama kommunikaatio-ongelma matkalle osuikin. Holiday Villan edustan ranta on sitä vastoin ehkä piirun verran epäsiisti, joskin omaa silmääni se ei juuri haitannut. Ranta on siis vain muutaman askeleen päässä altaalta, joten sen puolesta voisi paljoa enempää toivoa. Nousuvesi kerää päivittäin poukamaan kiviä ja pientä roskaa, mutta aika ahkerasti rannan ravintolayrittäjät ja pitkähäntävenekalastajat sitä siivosivat. Hotellilta ei kuitenkaan tarvitse kävellä Klong Daoa kuin pari sataa metriä eteenpäin, niin sekä vesi että ranta siistiytyvät ja hiekalta löytyy jo makaamasta useita auringosta nauttijoita. Ehkäpä juuri tuossa rannassa on syy, miksi Holiday Villan luokitus on mielestäni niin oudon alhainen. Tähtien lukumäärä pyörii hotellisivustoista ja matkanjärjestäjistä riippuen siinä kahden molemmin puolin. Oma kokemukseni oli siis paljon positiivisempi, sillä olen vuosien saatossa majoittunut paljon, paljon heikommissa kolmen ja neljän tähden paikoissakin. Ja vielä on yksi ehdoton plussa esittelemättä...

Aamupala. I gotta love it! Sopivan monipuolinen niin, että sitä jaksoi syödä pari viikkoa mutta ei kuitenkaan ylitarjontaa, mikä olisi mennyt sitten roskiin ylimääräisenä. Erityisesti ilahdutti kokojyväpaahtoleipä, jota oli tarjolla sen perinteisen, valkoisen pullamössöleivän lisäksi. Syön nykyään todella harvoin leipää mutta tuolla auringon alla se kyllä maistui. Hedelmiä oli paljon ja niiden osalta vaihtoehdot vaihtelivat päivittäin. Dragon fruit, erilaiset melonit, ananasta, banaaneja, longaneja ja loppujen nimiä en edes tiedä. Sitten vielä luonnonjogurttia, mysliä, erilaisia jyviä ja kuivattuja hedelmiä, mmmmm. Kokki paistoi myös munia sekä munakkaita haluamillasi täytteillä ja lämpöpakeista löytyi lisäksi ehkä meille länsimaalaisille hieman vieraita aamupalaksi erilaisia nuudeleita, kanaa ja mitä milloinkin. Kahvi oli automaattikahvia mutta ihan ok, kyllä sillä ainakin heräsi. Haudutettu tee ja pari lasia mehua olivat kuitenkin niitä, jotka useammin löysivät omiin laseihini. 

Ihmekö siis, että aamupalahetket venyivät yleensä aika pitkiksi....

Auringonlaskujen kanssa rouheiset rannat ainakin sopivat yhteen.

Siinä muutamia mietteitä Holiday Villasta ja majoituksesta Koh Lantalla yleensä. Ei, ei harmita että maksoin majoituksesta 40e/ yö sen sijaan, että olisin voinut löytää jonkin guest housen puolet tai jopa vielä halvemmalla. Vaikka olinkin reissussa rinkka selässä, niin ei se aina tarkoita halvimpia yöpymisvaihtoehtoja ja ilmastoinnista tinkimistä. Toki tilanne olisi ollut eri, jos olisin vaikkapa kiertänyt Thaimaata kuukauden pari hieman pienemmällä budjetilla. Nyt päätarkoitus oli kuitenkin relata, nukkua yöt hyvin ja nauttia auringosta sekä paikallisesta elämänrytmistä. Mielestäni onnistuin siinä loistavasti ja jos bonuksena tulee viihtyisä ympäristö ja paras koskaan nukkumani kingsize bed oman sängyn jälkeen paras kingsize vuode, niin miksi ei? Jos olisin viipynyt saarella pidempään, niin siinä tapauksessa olisin vaihtanut majapaikkaa vaikkapa loman puolivälissä hieman etelämmäksi - täysin omaan rauhaan ja johonkin pieneen bambumajaan hiljaiselle rannalle. Klong Dao oli kuitenkin sijaintinsa puolesta kätevä, sillä yksin liikkuminen tulee helposti melko kalliiksi, jopa Thaimaassa. Nyt saatoin heittää aamulenkit rannalla, tsekata viereiset biitsit lyhyen tuktuk-matkan päästä ja Saladaniinkin käveli helposti. Hotellia suosittelen lämpimästi ja kerron mielelläni vielä seikkaperäisemmin asioista, jos joku Koh Lantalle suuntaava kaipaa vinkkejä.

I am not the same having seen the moon shine on the other side of the world. 

- Mary Anne Radmacher - 

How to get there.

Mitä: Reittivalinnoista ja kulkemisista saarelle

Missä: Koh Lanta

Milloin: 12/2013

Takaisin kotona. Ja aivan liian pian, kuten aina. Olisin ehdottomasti ollut pidempään, mutta joulunajan lennot ja hotellit ylittivät tällä kertaa oman matkabudjetin sen verran reippaasti, että oli pakko tyytyä parin viikon reissuun. Äh. Mä tahdon takaisin :). Matkakuume kasvaa todellakin eksponentiaalisesti jokaikisen reissun jälkeen. Heräsin viime yönä kuin tikka kellon ollessa noin kaksi. Pyörin tunnin sängyssä ja surffailin lentojen perässä ja selailin instagramin #kohlanta-kuvia kuin kiusatakseni itseäni. Tietäen samalla, että seuraava sauma reissulle olisi aikaisintaan vasta ensi kesänä eikä ensi viikolla. Nukahdin pariksi tunniksi kunnes totesin puoli kuudelta, ettei tästä tule mitään. Hyppäsin ylös, lähettelin parit valokuvat reissussa tapaamilleni uusille ihmisille ja nyt istun ison mate-teekupin kanssa sohvalla ja päätin aloittaa blogin päivityksen. Ei tämäkään huono ole, mutta voisin silti yrittää mennä ensi yönä hieman myöhemmin nukkumaan. Ei sitä unta loputtomiin riitä, jos sänky kutsuu jo puoli yhdeksältä, heh...

Ajatus oli päivittää kuulumisia jo reissusta, mutta kuten huomattu, niin se jäi vain aikomukseksi ja parin postauksen mittaiseksi. Hotellin wi-fi oli ihan ok, joskin aika hidas. Suurempia ongelmia tuotti sen sijaan kuvien lataus (iphonea ja samsung tabia ei vaan ole luotu yhteen) enkä saanut bloggeriakaan oikein pelittämään tuon viimeksi mainitun kanssa. Mielestäni parin viikon reissusta ei kannata tuhlata lukuisia tunteja tekniikan kanssa tappeluun, joten luovutin lopulta aika epätavallista minulle! nopeasti ja päätin keskittyä johonkin olennaisempaan, kuten aamulenkkeihin rantahiekalla tai pitkään aamupalaan altaan reunalla :). Ja voin sanoa, että molemmat todellakin toimi! 

Ajattelin tällä kertaa jakaa tekstit teemoittain parista syystä. Ensinnäkin, en enää yhtään muista, mitä tein minäkin päivänä. Hah. Loma on siis kaiketi ollut varsin onnistunut ;). Ja toisaalta tänne eksyvien muiden reissaajien on ehkä helpompi etsiä vinkkejä matkalleen, kun päivitykset ovat edes hieman aihealueittain. Kuten otsikkokin kertoo, aion aloittaa niinkin "yksinkertaisesta" kuin matkoista. Miten matkustin, millä, mihin ja mitä maksoi? Kaikki eivät todellakaan olleet niitä fiksuimpia ja nopeimpia vaihtoehtoja, mutta se nyt ei ainakaan omilla reissuilla ole ollut se prioriteetti numero yksi. Pääasia, että pääsee perille ehjänä ja tavaratkin ehkä tulevat joskus, viimeistään jälkitoimituksena. 

So, how to get to Koh Lanta?

Kirjoitin aiemmin jo lyhyesti ongelmista Kilroyn kanssa, joten niihin en viitsi enää palata. Mennyttä ja tuhlattua aikaa sekä rahaa, joten mitä sitä enää muistelemaan! Lennot otin siis aiemmin mainituista syistä heidän kauttaan ja reitti kulki välillä Helsinki - Bangkok - Phuket. Ensimmäistä väliä operoi Finnair ja toista Bangkok Airways. Check-inin sain menomatkalla tehtyä suoraan netissä ja kyllä se baggage drop on vaan hyvä keksintö! Rinkan selvitin suoraan Phukettiin asti, mikä oli hyvä, sillä 1,5 h vaihtoajalla Bangkokin kokoisella kentällä matkatavaroiden nouto ja uusi lähtöselvitys ei olisi välttämättä onnistunut kovin kevyesti. Pelkästään siirtymä kävellen seuraavalle portille oli noin puolitoista kilometriä. Seuraavalla reissulla tekisin todennäköisesti kuitenkin niin, että ottaisin suoran lennon Bangkokiin ja katsoisin jatkolennon vasta paikanpäältä. Ennen kaikkea säästösyistä, sillä maansisäisiä lentoja tuntuu siellä saavan muutamalla kymmenellä eurolla ja vaihtoehtoja todellakin riittää, niin aikataulujen kuin lentoyhtiöiden puolesta. En siis tällä kertaa aio kertoa, kuinka ison osuuden lahjakortista söi tuo BKK-HKT -lento... 

Finnairiin lentoyhtiönä olen viime vuosina hieman pettynyt. Taso on laskenut niin palvelussa, ruoassa kuin koneiden kunnossakin. Todella moni yhtiö menee tällä hetkellä omissa silmissäni ohi ja kirkkaasti ja jos katsoo vielä hintoja, niin niissäkin suomalaisuus valitettavasti vetää lyhyemmän korren, asiakkaan näkökulmasta. Toki jotkut jutut toimivat erittäin hyvin, esimerkiksi varaustenteko, check-in, plus-pistejärjestelmä jne. mutta paljon olisi mielestäni myös kehitettävää, jos aikovat näillä markkinoilla pärjätä. No, en ole rinkkoineni kuitenkaan mikään talous- ja markkinointiasiantuntija, joten jätetään tämä analyysi tähän ;). Lento Helsingistä Bangkokiin meni mukavan nopeasti, reiluun 9 tuntiin. Lähtöaika oli Suomen kellossa 16:30, joten tiesin jo koneeseen astuessa, että lennolla en tule nukkumaan. Viereisille penkkiriveille sattui sitten vielä viisi sylivauvaa ja pikkulasta, jotka päättivät huutaa kuorossa pari tuntia putkeen jossain Venäjän ja Intian ilmatilassa. En tiedä, kävikö lopulta enemmän sääliksi lapsia vai heidän vanhempiaan... Vaatii kyllä melkoista sisua lähteä useamman alle parivuotiaan kanssa noin pitkille lennoille, huh huh. Siinä vaiheessa, kun korvatulpatkaan eivät enää auttaneet nukahtamisyrityksissä, päätin keskittyä tarinoimaan vieressä istuneen Pattaya-turistin kanssa Thaimaan parhaista tyttöbaareista. Voi kyllä ja sitä tarinaa (hänen puoleltaan) riittikin! 

Bangkokissa oli sitten lähes kahden tunnin vaihtoaika, kun kone oli niin ajoissa. Opasteet oli selkeitä, maahantulokorttien tarkistukset ja leimaukset sujui vaivatta, joten jäljelle itselle hoidettavaksi jäi ainoastaan pitkät käytävät ja portille suunnistaminen. Barbadoksen reissun tullivierailut ja jatkolennon missaaminen ovat vielä sen verran tuoreessa muistissa, että nykyään ottaa melkein mieluummin tuon pari tuntia aikaa lentojen välille. Matka Phukettiin taittui reilussa tunnissa eli todellakin suosittelen myös Etelä-Thaimaan turistikohteisiin matkaaville lentoa Bangkokin kautta, jos haluaa säästää pitkän pennin ja viitsii vaan ottaa hieman selvää maansisäisistä lennoista. Aikaakaan ei paljoa enempää tuhlaannu. Phuketin kone oli todella tyhjä, korkeintaan yksi kolmasosa koneesta täynnä. Siihen nähden laukkuja joutui odottelemaan melko kauan, mutta mihinkäs sitä lomalla kiire on? Lopulta löytyi rinkka selkään ja lähdin etsimään reittiä Rassada Pier -satamaan. Kentälle ei samaan aikaan laskeutunut juurikaan muita lentoja, mistä ilmeisesti johtui myös se, että aiemmin miettimiäni minivan-kyytejä ei ollut tarjolla. Jouduin siis nappaamaan taksin, joka pienen tinkimisen jälkeen jäi maksamaan 600 bahtia eli n. 13 euroa. Thaimaan muuhun hintatasoon nähden ei mikään halpa, mutta lyhyen googlettelun ja kuulopuheiden jälkeen etenkin Phuketin hintataso taksien suhteen on viime vuosien aikana noussut aika hurjasti. Olin siis lopulta ihan tyytyväinen, että pääsin satamaan ajoissa ja ilmastoidussa kyydissä, eh. 

Rassada Pier on siis paikka, josta lähtee kaikki isommat veneet ja lautat lähisaarille kuten myös hieman kauemmaksi. Olin katsellut jo Suomesta käsin hintoja ja lautan olisi voinut buukata etukäteenkin mutta päätin ottaa kyydin vasta paikan päältä, jos vaikka sattuisi myöhästymään lennolta eikä ehtisi ko. lautalle. Päädyin lopulta Phuket Ferry -nimisen yhtiön tiskille, muita en siihen hätään edes nähnyt ja se oli sama, jota olin aiemmin katsellut. Lautta välillä Phuket - Koh Lanta kustansi lopulta heillä 1000 bht ja ennakko-osto netistä olisi lähtenyt muistaakseni 150 bht halvemmalla. Koh Lantalle matkatessa lauttaa tulee vaihtaa Phi Phillä, mutta ohjeistus on kohtuullisen hyvä kunhan muistaa poimia oman rinkkansa mukaan, sillä alun ohjeet oli, että ne siirretään matkustajan puolesta ;) ja jatkolautta kyllä odottaa, jos ensimmäinen kyyti on aikataulusta myöhässä. Itse nappasin ennen merimatkaa postafenin varmuudeksi, mikä oli lopulta ihan hyvä veto. Merenkäynti oli suhteellisen kova ja menomatkan lautat sieltä pienemmästä päästä eli keinutusta riitti. Aikataulu venyi puolella tunnilla arvioidusta eli Koh Lantalle saavuttiin lopulta 3,5 h matkan jälkeen. Mielestäni mukavampi vaihtoehto kuin maateitse istua 5 tuntia autossa, ainakin jos ilmat sallii. Lautalla oli reissaajia aivan laidasta laitaan: toiset olivat vain päiväreissulla esim. Phi Phillä mukanaan vain vesipullot, toiset rinkkojen kanssa vaihtamassa majapaikkaa ja mahtuipa joukkoon suurten matkalaukkujen kanssa matkaavia ruotsalaisia ja brittejäkin. Isojen matkalaukkujen nostelu lautasta toiseen ja satamassa huojuvien laiturien päällä kävely ei vaikuttanut ehkä kaikkein iisimmältä, mutta näyttivät hekin sieltä lopulta selviävän. Siinä vaiheessa kiitin, että oma valintani reissuun todella oli rinkka :). 

Rassada Pierin satamakoira :)

Koh Lantan Saladan Pier -satamassa olikin sitten vastassa varsinainen tuktuk ja pick up truck -armeija eli toisin sanoen kyytikaupustelijoita ylihintaan. Moni turisti sortuikin ottamaan 100-200 bht:n tuktukin (normaalin hinnan ollessa 40-50 bht) mutta itse tein diilin jo laivalla halvemmasta pick up truck -kyydistä. Siinä muuten kaksi yleisintä kulkuneuvoa saarella, skoottereiden ja mopojen lisäksi - palataan niihin myöhemmin. Saarella aurinko oli mennyt pilveen ja vastassa oli sade. Satamasta matka Klong Dao beachilla sijaitsevalle hotellille oli noin 3,5 kilometriä ja se taittui hetkessä pitkien lentojen ja lauttamatkojen jälkeen. Tennarit ja rinkka aivan läpimärkiä, mutta olinpahan vihdoin lähes 20 tunnin reissaamisen jälkeen perillä! Kyllä vain, mun loma oli vihdoin alkanut. Pitkän ja työntäyteisen syksyn ja kellon ympäri valvomisen jälkeen pieni trooppinen sade rankkasade, ei sekään saanut pilattua fiilistä, vaan nautin hetkestä. 

Paluumatka sujuikin sitten hieman erilailla, joten ehkä loogisinta (kuuluuko se käsite tähän blogiin??) palata siihen vasta reissukuulumisten lopuksi. Kuten sanottu, reittini saarelle ei ehkä ollut helpoin ja nopein - ottaen huomioon, että tarjolla olisi muun muassa suoria lentoja Helsingistä Krabille, josta Koh Lantan tavoittaisi parissa tunnissa. Näin kuitenkin tällä kertaa eikä tuo nyt ainakaan yksin rinkan kanssa reissatessa mikään mahdoton ollut. Lasten kanssa matkustettaessa tai vaikkapa vain viikon mittaisella reissulla valitsisin varmasti toisin. Ja niin, vertailuna: Dominicalle esimerkiksi oli paaaaljon pidempi ja kivikkoisempi tie, sananmukaisesti ;). Olen itse edelleen sitä mieltä, että parhaat ja koskemattomimmat paikat saavuttaa vain hankalimman kautta. Silloin voit todella löytää jotain sellaista, mitä kaikki eivät ole vielä kokeneet. 

Näihin tunnelmiin, palataan seuraavassa osassa. 

Ready to go.

Mitä: No se loma, vihdoin

Missä: Helsinki-Vantaa

Milloin: Ihan kohta! 

Olen kai ennenkin todennut, että lentokentissä on sitä jotakin. Voisi sanoa, että yksiä mun lempipaikkoja. Tai no, ei ehkä ihan kaikki :). Otetaan vaikka Ahmedabadin sotilaskenttä välilaskupaikkana - matkustajat ulos koneesta ja istumaan pihalle muovituolirinkiin aseistettujen vartijoiden keskelle. Wc-tiloihin samaisten asemiesten saattelemana, eivät sentään ihan koppiin asti tulleet. Ympärillä pyörii lähinnä sotilaskoneita ja korvissa vihlova melu. 

Nyt kuitenkin sijaintina tuttu ja kotoisa Helsinki-Vantaa, rinkka jätetty baggage dropiin ja edessä n. 20 tuntia matkustamista. Ei paha, on sitä pidempiäkin matkoja taitettu, tuoreimpina muistoina Barbados ja Dominica, joista jälkimmäinen taitaa omassa matkustushistoriassa viedä voiton, kun lasketaan tunteja perille pääsyyn. Usein ne vaikeimmin tavoitettavat kohteet kuitenkin palkitsevat eniten. Kummallisen vähän tuli arvailuja kohteesta edellisen tekstin kommentteihin. Heh, ehkä se kertoo jotakin blogin lukijamääristä. Ei haittaa, sillä alkuperäinen tarkoitus onkin ollut kirjoittaa omaa reissupäiväkirjaa ja tarjota satunnaisille google-eksyjille vinkkejä, jos matkasuunnitelmat kohtaavat. Ja muutamia palautteita on tullutkin, kiitos eksyneille siis!

Seuraavan vuorokauden puolella pitäisi olla siis Koh Lantalla. Bangkokin ja Phuketin kautta lennellen ja Phuketista vielä parin tunnin lauttamatka. Peukkuja, että aikataulut pitää. Ja jos ei pidä, niin sehän olis enemmän sääntö kuin poikkeus. Toivottavasti tullivirkailijoiden kanssa ei tarvi tällä reissulla myöskään taistella! 

Mutta nyt ajattelin kuitenkin juoda kylmän (itse aiheutettu) ja kalliin cappuccinon loppuun ja suunnata pikkuhiljaa kohti porttia. Ikkunapaikka ja villasukat. Siinä kaksi tärkeintä. Palaan langoille, jos luvattu wifi-toimii majapaikassa ja yhteistyö tämän krhmmm Samsung tabin kanssa toimisi helteessä hieman paremmin, kuin täällä... 

Guess where?

Mitä: Bambumajoja ja turkoosia vettä

Missä: Niin lomalla

Milloin: 12/2013

Kelloja siirretty taaksepäin mutta silti tuntuu, että väsyttää vaan enemmän ja enemmän. Pimeys, sade ja noh, pelkästään tämä syksy. Mä oon aikalailla kaikkien vuodenaikojen ystävä, mutta kyllä tää loka-marraskuu silti pistää mutkin vähän kaamosfiilikseen. Parempaa ajankohtaa reissujen etsiskelylle tuskin siis on ja tänään sainkin vihdoin reissun varattua! Lopulta päätös syntyi aika extempore ja kohdetta en liiemmin miettinyt. Lentojen kanssa saikin sitten vääntää kättä hieman enemmän... Ihmetellä yrityksen sisäisiä hintaeroja,  kysyä selityksiä, ihmetellä vähän lisää ja lopulta myös reklamoida. Uskomatonta, miten asiakasta välillä viilataan linssiin ja kunnolla. Lopulta löytyi kuitenkin jonkinlainen yhteisymmärrys ja vaikkei se nyt ihan 100-prosenttisesti mua tyydytäkään, niin tein diilin. Kilroyn lahjakortti on siis vihdoin löytänyt käyttökohteensa. Kiitos vielä kerran lahjan antajille! Vaikkakin tästä eteenpäin olen entistä enemmän sen kannalla, että kaikki reissujärjestelyt matkoja, hotelleja ja kaikenlaisia retkiä sekä kursseja myöten kannattaa hoitaa suoraan ja suosiolla itse. Silloin saa juuri sitä mitä haluaa ja lähes aina myös edullisimpaan hintaan. Jos joku on eri mieltä, niin kertokoon toki ja vinkatkoon mielellään myös keinonsa, heh. 

kuvat weheartit.com

Mutta mihin onkaan suunta? Arvauksia otetaan vastaan. Itse kohde on uusi, maa sen sijaan entuudestaan tuttu. Yksi pitkäaikainen haave toteutuu myös samalla, sillä reissun päätarkoitus on vihdoin suorittaa tuo kauan miettimäni OWD-kurssi. Ja lähtöönkin on enää about 30 päivää eli tasan 4 viikkoa töitä ja sen jälkeen pari päivää reissusuunnitelmien tekoa! Hieman off topic - oon nauttinu suunnattomasti tänhetkisestä duunista. Toivottavasti keväälle löytyis jotain yhtä antoisaa mutta tällä hetkellä loma ei kyllä vois parempaan saumaan tulla. Tauotta töitä niin pitkä aika etten viitsi edes laskea. Ei siis muuta kuin matkakuumetta keräilemään ja sehän tuskin tuottaa vaikeuksia. Ajattelin mahduttaa rinkkaan tällä kertaa myös koneen eli on olemassa mahdollisuus, että reissublogi päivittyy kerrankin reaaliajassa. Kohteen oikein arvanneille lupaan lähettää postikortin! Jollain todella tylsällä maisemalla, toki... Arvauksia vaan blogin kommenttikenttään (lukeeko tätä muka joku? no, nyt testataan :)) ja kohta mennään. 

You can get it if you really want.

Mitä: Suunnitelmia

Missä: ...tahansa?

Milloin: Talven jälkeen ja toivottavasti vielä useasti myöhemminkin

Kun sulla on vain viikko lomaa ja sääennuste lupaa pelkkää kylmää ja sadetta - no okei maanantai oli ihan kiva ja aurinkoinen - kaikki viikon äkkilähdöt on myyty aikaa sitten ja kämppä keittiön kaappeja myöten siivottu jo pariin kertaan niin arvata saattaa, mitä jää jäljelle. Lentoyhtiöiden sivuilla ja reissublogeissa surffailu ja matkojen päättymätön suunnittelu. Ja tästä taudistahan ei pääse eroon ennen kuin Helsinki-Vantaalta on hypätty koneeseen ja kotimaa jätetty taas kerran taakse. Kuten edellisessä postauksessa saatoin hiljaa kuiskata, niin aivan vielä ei maailmanympärimatka tule kyseeseen tuon finanssipuolen takia. Muutoinhan ajankohta olisi vallan mainio, kaikista jo aiemmin mainituista syistä johtuen :). No, jotain preplanningia on kuitenkin harrastettava ja rakas perheenikin taisi haaveeni aavistaa, sillä reilu viikko sitten sain valmistujaislahjaksi Kilroyn matkalahjakortin sekä rinkan! Oi. Kuume sen kuin paheni ja tässä sitä nyt ollaan, oivoi. Rinkka odottaa pakkaajaansa ja kaikenmaailman reissuesitteitä lojuu pitkin lääniä. Yhdellä sanalla kuvaten - valinnanvaikeus. Niin monta kivaa kohdetta jotka tahtoisi nähdä ja kokea ja tuo Kilroyn aktiivi-/seikkailumatkatarjonta on aivan mieletön.

Näillä näkymin ajatuksena olisi siis lähteä tulevana keväänä hieman lyhyemmälle tripille, ehkäpä muutamiksi viikoiksi, kuukaudeksi - vetämään henkeä ja ottamaan breikki yhden elämänvaiheen päättymisen merkiksi. Maailmanympärimatka on edelleen suunnitteilla ja toiveissa toteuttaa se siis ennen 30. ikävuottani. Sitä paitsi se kaipaakin hieman enemmän aikaa ja ajatusta toteutuakseen, oravannahkapuolen lisäksi :). Ensin mainitulle, puhutaan nyt vaikka rinkantestausmatkasta, olen lähdössä yksin. Voi kyllä, minä aion ja uskallan. Ja pärjään. Sen pidemmän reissun suunnittelu onkin sitten vielä sen verran alkutekijöissään, että varteenotettavia matkakumppaneita kartoitetaan yhä ja kokoonpanosta päätetään myöhemmin :). Mutta mikä siinä onkin, että niin kovin moni sekä lähellä että kaukana haluaa aina suureen tai hieman pienempään ääneen epäillä etenkin nuoren naisen yksin matkustamista? Nyt ei puhuta vain siitä, kuinka turvattomia jotkut kohteet ovat yksin reissaaville naisille ja vieläpä vaaleille sellasille, vaan siitä, kuinka sitä kuulee selän takana puhuttavan tähän tyyliin: Eihän se yksin nyt mihkään uskalla lähteä ja eihän se siellä pärjää. Jos se  kaverin löytää reissuunsa mukaan, niin ehkä sitten... Hei haloo, on siellä reissun päällä muutama muukin ja yhtä hyvin se taivas voi pudota niskaan kotona kuin maailmalla.

Victoria Falls, Dominica

Kannustavia sanoja, indeed. Kyllä, olen tähän saakka reissannut useimmiten porukassa, pienemmässä tai suuremmassa mutta joka tapauksessa ns. tuttu turvaverkko ympärilläni. Tällä hetkellä on kuitenkin useampia tekijöitä, joiden vuoksi yksin reissaaminen on kohdallani se todennäköisin vaihtoehto ja juuri niitä ei monet tunnu ymmärtävän. Vaikkakin valitessani esimerkiksi jonkin Kilroyn aktiivipaketin, en todellakaan tule olemaan koko reissua yksin ja ihmissuhteiden solmiminen yli kulttuuri- ja kielirajojen on huomattavasti helpompaa, kun olet alkujaan ns. omillasi. Niin ja palatakseni vielä aiempaan ei usein myöskään ymmärretä sitä, kuinka erilaisissa elämäntilanteissa samanikäiset ihmiset voivat olla. Ympärilläsi parhaat kaverit ja ystävät menee naimisiin, perustaa perheitä ja rakentaa yhteistä pientä kotia. Toiset taas opiskelee, tekee kellon ympäri töitä ja luo uraa. Jokainen meistä tekee kuitenkin omat ratkaisunsa ja ainakin itse olen pyrkinyt tekemään omani  sydämellä ja oikein fiiliksin. Joskaan kaikkea ei voi aina valita ja elämäänsä käsikirjoittaa - uskallan väittää, että silloin se olisikin pirun tylsää. Miksi sitten joskus on kaikesta huolimatta niin vaikea ymmärtää, että toiset valitsevat reissaamisen? Omalla kohdallani en voi puhua elämäntavasta, haaveesta ehkä. Olisi hienoa kun voisi vaan mennä ja vaikkapa trekata ympäri vuoden, maailman eri kolkissa. Toisaalta, miksi en voisi? Juuri siitähän tässä on kyse. Valinnoista ja ehkä jossain määrin valtavirtaa vastaan taistelemisesta. Halusta ja uskalluksesta olla erilainen, mikä toisaalta on jossain määrin myös pakon sanelemaa. Alkuun päästäkseen tilillä pitäisi kuitenkin olla hieman enemmän kuin edellisen kuun palkka, jotta pääsisi paremmin juonesta kiinni :). 

Pointtina tässä tekstissä oli kuitenkin se, että mielestäni toisten ratkaisuja ei tulisi arvostella pelkän pintaraapaisun perusteella. Tai sen, mitä ja miten ehkä kuuluisi tai olisi järkevämpää tehdä. Mitä muut tekevät ja mikä on "normaalia". Eikä tämän tekstin ollut suinkaan tarkoitus muovautua minkäänlaiseen paatoksen muottiin, ajatus itse asiassa vähän karkasi kun pääsin vauhtiin. Piti alunperin kirjoittaa matkasuunnitelmista kevään reissua silmällä pitäen mutta näin se suunta välillä muuttuu - myös niillä pienemmilläkin merillä. Jääköön suunnitelmien valotus siis seuraavaan kertaan, sillä nyt siirryn seuraamaan olympialaisia. Ja jotenkin tämä seuraava RCHP:n Road trippin' vaan sopii tähän fiilikseen :). Ainiin. Kesä tuntuu olevan ohitse, jos se nyt koskaan edes alkoikaan ja tästä biisistä mulle tulee ihan syksyolo.

Dream on.

Mitä: Blogihiljaisuuden jälkeen

Missä: Kotona, sateen hakatessa ikkunaan, +14'C

Milloin: Pian

Hei taas ja näkemiin, sinä minulle jo niin tutuksi käynyt blogihiljaisuus. Ihanaa kun ei ole kellekään tilivelvollinen niin voi hyvillä mielin pitää näitä taukoja, heh. Viime julkaisun jälkeen on taas ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Kesä tuli jo hetkeksi mutta katosi aivan yhtä nopeasti. Töitä on ollut hurjasti ja vapaata taas niin kovin vähän, etenkin tuossa kevättalvella ja alkukesästä. Iso kivi putosi kuitenkin selästä, kun juhannusta ennen saatiin lähes 2 vuotta pakerrettu gradu vihdoin palautettua ja heinäkuun alussa postilaatikosta kolahti  myös ne kauan odotetut maisterinpaperit. Paperia, paperia, paperia - mutta silti ajattelin niitä pienesti juhlistaa tuossa parin viikon päästä. Siksi tilaisinkin tässä samalla hieman aurinkoa ja noin 15 lämpöastetta lisää, kiitos. Ainiin, välttelin bloggeria siksikin, sillä välillemme syntyi maaliskuussa pienimuotoinen viha (ilman rakkautta) -suhde enkä vieläkään oikein osaa käyttää tätä uutta tekstigeneraattoria, jonka - tiedän, tiedän - otin käyttöön viime hetkillä vasta pakon edessä, ja jonka pitäisi olla entistä niin paljon parempi.

Bathsheba, Barbados

Joka tapauksessa. Yksi elämän rasteista on nyt juostu ja seuravaaksi pitäisi katsella polkua eteenpäin. Meneillään onkin pieni breikki, ajatustenkasailutuokio aivan muissa kuin oman alan hommissa ja kestänee joulun tienoille. Sen jälkeen tai oikeastaan jo nyt pitäisi sitten osata katsoa elämää hieman pidemmälle. Vai pitäiskö, jos haluaakin elää vain tässä ja nyt. Mitä mä ihan oikeasti ja ihan leikisti isona haluan tehdä? Opettaako? Voi kun en tiedä. Hain yhtä aivan loistavan kuuloista duunipaikkaa jo tuossa keväällä mutta arvatenkin papereiden tuolloin vielä puuttuessa jäin rannalle vilkuttamaan. Joskin sen verran kannustavaa viestiä sateli jälkikäteen, että havahduin oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten päättöharjoittelun siihen, että kaikista epäilyistä huolimatta saatan sittenkin olla oikealla alalla. Muita kiinnostavia paikkoja ei sitten oikeastaan ole eteen tullut, enkä kyllä kovin ahkerasti ole seuraillutkaan, kun vuoden loppuun asti on näitä muita töitä. Mitä tässä sitten pitäisi miettiä?

Koti alkaa vihdoin näyttää kodilta, joten tuntuisi vääryydeltä muuttaa heti kohta kauas ja pois, ainakaan kovin pysyvästi. Lahti - Helsinki -akseli (jos nyt katsotaan Suomen rajojen sisäpuolella) olisi siis se mieluisin sijainti kodille ja työlle myös vuonna 2013. Saatan toki olla hieman turhan valikoiva paikkojen suhteen ja siihen on ehkä tultava se suurin muutos, kun tietää tämänkin alan työtilanteen ;). Toisaalta sitten. Mistä olen itseni taas viime päivinä löytänyt? Matkatoimistojen ja lentoyhtiöiden sivuilta, sillä mieli halajaa tällä hetkellä takaisin Karibiaille. Asiaahan ei yhtään vauhdita se, että tätä kirjoittaessa ja ulos katsoessa vettä tulee taivaalta kuin aisaa ja pihalel ei viitsisi lähteä edes roskia viemään. Hrrrrrr, tätä Pohjolan kesää. Onneksi ei ole kesälomaa kuin vasta elokuussa ja silloinkin vain viikko. 

Emerald Pool, Dominica

North Goa, India

Oon tullut siihen tulokseen, että nyt jos koskaan ois paras aika lähteä hieman pidemmäksi aikaa maailmalle. Maailmanympärimatkaan ei ihan vielä taida takataskuissa olla tarpeeksi oravannahkoja, mutta jonnekin kuitenkin ja hieman pienemmällä budjetilla, vaikka sitten töitä tekemään ja nauttimaan hetkestä. Lähteminen olisi helppoa, sillä Suomessa ei tälllä hetkellä mua sido suuremmin juuri mikään. Toki on perhe, on kaverit ja siitä onkin viime viikkoina väännetty kättä ja pyyhitty kyyneleitä, kun kaikki eivät aina ymmärrä kaipuuta maailmalle. Kun liekki palaa, niin silloin sen sammuttamisen sijaan nuotioon on lisättävä puita - ainakin yrittää tehdä niin. Muuten jäät katumaan ja itkemään sammunutta tulta, se jos mikä on varmaa. Eihän sitä ikinä tiedä mihin elämä lopulta vie ja mistä itsensä 10, 20 vuoden päästä löytää, mutta tällä hetkellä oma ajatukseni on kuitenkin se, että hetkeksi jonnekin muualle ja kauas näistä ympyröistä ja sitten toisena hetkenä paluu takaisin. En voisi kuvitella lähteväni lopullisesti ja näitä sanoja olenkin toistanut niille kyyneleiden pyyhkijöille :). Toki koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Linnun on kuitenkin annettava kokeilla siipiään ja juuri se mua tällä hetkellä kiehtoisi niin kovin paljon. 

Kaikista eniten kiinnostaisi jonkinlainen kiertomatka ja rinkka selässä reissaus Karibian pienillä saarilla. Siellä olisi niin paljon nähtävää, että tuntuisi hukkaan heitetyltä jumiutua yhteen paikkaan liian pitkäksi aikaa. Dominicalla pääsi tähänastisen reissaamiseni osalta kaikkein eniten osaksi sitä alkuperäistä ja aitoa elämää ja jotain samankaltaista kokemusta kaipaankin myös tällä hetkellä. Pienet Antillit vie ainakin ajatustasolla voiton Isoista Antilleista ja esimerkiksi reissu Antigua ja Barbuda - Grenada - Saint Lucia - Trinidad ja Tobago olisi enemmän kuin unelma. Näiden saarien lisäksi need to see -listaltani löytyy Guatemala ja Belize, lähinnä veljeni kertoman siivittämänä. Mitä sitten uupuu? Palava halu lähteä löytyy jo - se on ollut jo vuosia - kun taas tarkempi matkasuunnitelma, matkakassa ja seura ovat vielä rakentumassa. Olen kyllä valmis lähtemään yksinkin jos niikseen tulee, mutta jotenkin olo olisi turvallisempi kun edes osan matkasta voisi taittaa jonkun kanssa. Kokemusten jakaminen on yksi reissaamisen parhaita puolia, joskin sitähän pääsee mitä parhaiten toteuttamaan juuri paikallisten ihmisten kanssa. Käsittääkseni pienet Antillit ovat isoa veljeään turvallisempi alue mutta silti, etenkin näin nuorena naisena yksin reissuun lähteminen on mielestäni aina pienoinen riski. En kuitenkaan aio haaveeni antaa kaatua siihen, vaan lähden seuran puuttuessa sitten vaan useamman otsalampun ja pippurisumuttimen kanssa matkaan :). 

Chania, Crete

Barcelona, Spain

No. Jospa tämä blogihiljaisuuden rikkominen ja vanhojen reissukuvien ja tarinoiden läpikäynti antaisi taas hieman lisää virtaa tulevan vuoden suunnitelmille ja tähän sateiseen kesään. Ja ihan ensiksi tähän viikkoon, joka ei välttämättä alkanut parhaalla mahdollisella tavalla nolla yöunilla ja kellon kuitenkin soidessa 5.27. Kyllä tämä taas tästä. Niitä valoisia ja kauniita Suomen kesäöitä odotellessa ja reittisuunnitelmia piirtäessä, olen siis jälleen kerran täällä.