How to get there.

Mitä: Reittivalinnoista ja kulkemisista saarelle

Missä: Koh Lanta

Milloin: 12/2013

Takaisin kotona. Ja aivan liian pian, kuten aina. Olisin ehdottomasti ollut pidempään, mutta joulunajan lennot ja hotellit ylittivät tällä kertaa oman matkabudjetin sen verran reippaasti, että oli pakko tyytyä parin viikon reissuun. Äh. Mä tahdon takaisin :). Matkakuume kasvaa todellakin eksponentiaalisesti jokaikisen reissun jälkeen. Heräsin viime yönä kuin tikka kellon ollessa noin kaksi. Pyörin tunnin sängyssä ja surffailin lentojen perässä ja selailin instagramin #kohlanta-kuvia kuin kiusatakseni itseäni. Tietäen samalla, että seuraava sauma reissulle olisi aikaisintaan vasta ensi kesänä eikä ensi viikolla. Nukahdin pariksi tunniksi kunnes totesin puoli kuudelta, ettei tästä tule mitään. Hyppäsin ylös, lähettelin parit valokuvat reissussa tapaamilleni uusille ihmisille ja nyt istun ison mate-teekupin kanssa sohvalla ja päätin aloittaa blogin päivityksen. Ei tämäkään huono ole, mutta voisin silti yrittää mennä ensi yönä hieman myöhemmin nukkumaan. Ei sitä unta loputtomiin riitä, jos sänky kutsuu jo puoli yhdeksältä, heh...

Ajatus oli päivittää kuulumisia jo reissusta, mutta kuten huomattu, niin se jäi vain aikomukseksi ja parin postauksen mittaiseksi. Hotellin wi-fi oli ihan ok, joskin aika hidas. Suurempia ongelmia tuotti sen sijaan kuvien lataus (iphonea ja samsung tabia ei vaan ole luotu yhteen) enkä saanut bloggeriakaan oikein pelittämään tuon viimeksi mainitun kanssa. Mielestäni parin viikon reissusta ei kannata tuhlata lukuisia tunteja tekniikan kanssa tappeluun, joten luovutin lopulta aika epätavallista minulle! nopeasti ja päätin keskittyä johonkin olennaisempaan, kuten aamulenkkeihin rantahiekalla tai pitkään aamupalaan altaan reunalla :). Ja voin sanoa, että molemmat todellakin toimi! 

Ajattelin tällä kertaa jakaa tekstit teemoittain parista syystä. Ensinnäkin, en enää yhtään muista, mitä tein minäkin päivänä. Hah. Loma on siis kaiketi ollut varsin onnistunut ;). Ja toisaalta tänne eksyvien muiden reissaajien on ehkä helpompi etsiä vinkkejä matkalleen, kun päivitykset ovat edes hieman aihealueittain. Kuten otsikkokin kertoo, aion aloittaa niinkin "yksinkertaisesta" kuin matkoista. Miten matkustin, millä, mihin ja mitä maksoi? Kaikki eivät todellakaan olleet niitä fiksuimpia ja nopeimpia vaihtoehtoja, mutta se nyt ei ainakaan omilla reissuilla ole ollut se prioriteetti numero yksi. Pääasia, että pääsee perille ehjänä ja tavaratkin ehkä tulevat joskus, viimeistään jälkitoimituksena. 

So, how to get to Koh Lanta?

Kirjoitin aiemmin jo lyhyesti ongelmista Kilroyn kanssa, joten niihin en viitsi enää palata. Mennyttä ja tuhlattua aikaa sekä rahaa, joten mitä sitä enää muistelemaan! Lennot otin siis aiemmin mainituista syistä heidän kauttaan ja reitti kulki välillä Helsinki - Bangkok - Phuket. Ensimmäistä väliä operoi Finnair ja toista Bangkok Airways. Check-inin sain menomatkalla tehtyä suoraan netissä ja kyllä se baggage drop on vaan hyvä keksintö! Rinkan selvitin suoraan Phukettiin asti, mikä oli hyvä, sillä 1,5 h vaihtoajalla Bangkokin kokoisella kentällä matkatavaroiden nouto ja uusi lähtöselvitys ei olisi välttämättä onnistunut kovin kevyesti. Pelkästään siirtymä kävellen seuraavalle portille oli noin puolitoista kilometriä. Seuraavalla reissulla tekisin todennäköisesti kuitenkin niin, että ottaisin suoran lennon Bangkokiin ja katsoisin jatkolennon vasta paikanpäältä. Ennen kaikkea säästösyistä, sillä maansisäisiä lentoja tuntuu siellä saavan muutamalla kymmenellä eurolla ja vaihtoehtoja todellakin riittää, niin aikataulujen kuin lentoyhtiöiden puolesta. En siis tällä kertaa aio kertoa, kuinka ison osuuden lahjakortista söi tuo BKK-HKT -lento... 

Finnairiin lentoyhtiönä olen viime vuosina hieman pettynyt. Taso on laskenut niin palvelussa, ruoassa kuin koneiden kunnossakin. Todella moni yhtiö menee tällä hetkellä omissa silmissäni ohi ja kirkkaasti ja jos katsoo vielä hintoja, niin niissäkin suomalaisuus valitettavasti vetää lyhyemmän korren, asiakkaan näkökulmasta. Toki jotkut jutut toimivat erittäin hyvin, esimerkiksi varaustenteko, check-in, plus-pistejärjestelmä jne. mutta paljon olisi mielestäni myös kehitettävää, jos aikovat näillä markkinoilla pärjätä. No, en ole rinkkoineni kuitenkaan mikään talous- ja markkinointiasiantuntija, joten jätetään tämä analyysi tähän ;). Lento Helsingistä Bangkokiin meni mukavan nopeasti, reiluun 9 tuntiin. Lähtöaika oli Suomen kellossa 16:30, joten tiesin jo koneeseen astuessa, että lennolla en tule nukkumaan. Viereisille penkkiriveille sattui sitten vielä viisi sylivauvaa ja pikkulasta, jotka päättivät huutaa kuorossa pari tuntia putkeen jossain Venäjän ja Intian ilmatilassa. En tiedä, kävikö lopulta enemmän sääliksi lapsia vai heidän vanhempiaan... Vaatii kyllä melkoista sisua lähteä useamman alle parivuotiaan kanssa noin pitkille lennoille, huh huh. Siinä vaiheessa, kun korvatulpatkaan eivät enää auttaneet nukahtamisyrityksissä, päätin keskittyä tarinoimaan vieressä istuneen Pattaya-turistin kanssa Thaimaan parhaista tyttöbaareista. Voi kyllä ja sitä tarinaa (hänen puoleltaan) riittikin! 

Bangkokissa oli sitten lähes kahden tunnin vaihtoaika, kun kone oli niin ajoissa. Opasteet oli selkeitä, maahantulokorttien tarkistukset ja leimaukset sujui vaivatta, joten jäljelle itselle hoidettavaksi jäi ainoastaan pitkät käytävät ja portille suunnistaminen. Barbadoksen reissun tullivierailut ja jatkolennon missaaminen ovat vielä sen verran tuoreessa muistissa, että nykyään ottaa melkein mieluummin tuon pari tuntia aikaa lentojen välille. Matka Phukettiin taittui reilussa tunnissa eli todellakin suosittelen myös Etelä-Thaimaan turistikohteisiin matkaaville lentoa Bangkokin kautta, jos haluaa säästää pitkän pennin ja viitsii vaan ottaa hieman selvää maansisäisistä lennoista. Aikaakaan ei paljoa enempää tuhlaannu. Phuketin kone oli todella tyhjä, korkeintaan yksi kolmasosa koneesta täynnä. Siihen nähden laukkuja joutui odottelemaan melko kauan, mutta mihinkäs sitä lomalla kiire on? Lopulta löytyi rinkka selkään ja lähdin etsimään reittiä Rassada Pier -satamaan. Kentälle ei samaan aikaan laskeutunut juurikaan muita lentoja, mistä ilmeisesti johtui myös se, että aiemmin miettimiäni minivan-kyytejä ei ollut tarjolla. Jouduin siis nappaamaan taksin, joka pienen tinkimisen jälkeen jäi maksamaan 600 bahtia eli n. 13 euroa. Thaimaan muuhun hintatasoon nähden ei mikään halpa, mutta lyhyen googlettelun ja kuulopuheiden jälkeen etenkin Phuketin hintataso taksien suhteen on viime vuosien aikana noussut aika hurjasti. Olin siis lopulta ihan tyytyväinen, että pääsin satamaan ajoissa ja ilmastoidussa kyydissä, eh. 

Rassada Pier on siis paikka, josta lähtee kaikki isommat veneet ja lautat lähisaarille kuten myös hieman kauemmaksi. Olin katsellut jo Suomesta käsin hintoja ja lautan olisi voinut buukata etukäteenkin mutta päätin ottaa kyydin vasta paikan päältä, jos vaikka sattuisi myöhästymään lennolta eikä ehtisi ko. lautalle. Päädyin lopulta Phuket Ferry -nimisen yhtiön tiskille, muita en siihen hätään edes nähnyt ja se oli sama, jota olin aiemmin katsellut. Lautta välillä Phuket - Koh Lanta kustansi lopulta heillä 1000 bht ja ennakko-osto netistä olisi lähtenyt muistaakseni 150 bht halvemmalla. Koh Lantalle matkatessa lauttaa tulee vaihtaa Phi Phillä, mutta ohjeistus on kohtuullisen hyvä kunhan muistaa poimia oman rinkkansa mukaan, sillä alun ohjeet oli, että ne siirretään matkustajan puolesta ;) ja jatkolautta kyllä odottaa, jos ensimmäinen kyyti on aikataulusta myöhässä. Itse nappasin ennen merimatkaa postafenin varmuudeksi, mikä oli lopulta ihan hyvä veto. Merenkäynti oli suhteellisen kova ja menomatkan lautat sieltä pienemmästä päästä eli keinutusta riitti. Aikataulu venyi puolella tunnilla arvioidusta eli Koh Lantalle saavuttiin lopulta 3,5 h matkan jälkeen. Mielestäni mukavampi vaihtoehto kuin maateitse istua 5 tuntia autossa, ainakin jos ilmat sallii. Lautalla oli reissaajia aivan laidasta laitaan: toiset olivat vain päiväreissulla esim. Phi Phillä mukanaan vain vesipullot, toiset rinkkojen kanssa vaihtamassa majapaikkaa ja mahtuipa joukkoon suurten matkalaukkujen kanssa matkaavia ruotsalaisia ja brittejäkin. Isojen matkalaukkujen nostelu lautasta toiseen ja satamassa huojuvien laiturien päällä kävely ei vaikuttanut ehkä kaikkein iisimmältä, mutta näyttivät hekin sieltä lopulta selviävän. Siinä vaiheessa kiitin, että oma valintani reissuun todella oli rinkka :). 

Rassada Pierin satamakoira :)

Koh Lantan Saladan Pier -satamassa olikin sitten vastassa varsinainen tuktuk ja pick up truck -armeija eli toisin sanoen kyytikaupustelijoita ylihintaan. Moni turisti sortuikin ottamaan 100-200 bht:n tuktukin (normaalin hinnan ollessa 40-50 bht) mutta itse tein diilin jo laivalla halvemmasta pick up truck -kyydistä. Siinä muuten kaksi yleisintä kulkuneuvoa saarella, skoottereiden ja mopojen lisäksi - palataan niihin myöhemmin. Saarella aurinko oli mennyt pilveen ja vastassa oli sade. Satamasta matka Klong Dao beachilla sijaitsevalle hotellille oli noin 3,5 kilometriä ja se taittui hetkessä pitkien lentojen ja lauttamatkojen jälkeen. Tennarit ja rinkka aivan läpimärkiä, mutta olinpahan vihdoin lähes 20 tunnin reissaamisen jälkeen perillä! Kyllä vain, mun loma oli vihdoin alkanut. Pitkän ja työntäyteisen syksyn ja kellon ympäri valvomisen jälkeen pieni trooppinen sade rankkasade, ei sekään saanut pilattua fiilistä, vaan nautin hetkestä. 

Paluumatka sujuikin sitten hieman erilailla, joten ehkä loogisinta (kuuluuko se käsite tähän blogiin??) palata siihen vasta reissukuulumisten lopuksi. Kuten sanottu, reittini saarelle ei ehkä ollut helpoin ja nopein - ottaen huomioon, että tarjolla olisi muun muassa suoria lentoja Helsingistä Krabille, josta Koh Lantan tavoittaisi parissa tunnissa. Näin kuitenkin tällä kertaa eikä tuo nyt ainakaan yksin rinkan kanssa reissatessa mikään mahdoton ollut. Lasten kanssa matkustettaessa tai vaikkapa vain viikon mittaisella reissulla valitsisin varmasti toisin. Ja niin, vertailuna: Dominicalle esimerkiksi oli paaaaljon pidempi ja kivikkoisempi tie, sananmukaisesti ;). Olen itse edelleen sitä mieltä, että parhaat ja koskemattomimmat paikat saavuttaa vain hankalimman kautta. Silloin voit todella löytää jotain sellaista, mitä kaikki eivät ole vielä kokeneet. 

Näihin tunnelmiin, palataan seuraavassa osassa.