Mitä: No se loma, vihdoin
Missä: Helsinki-Vantaa
Milloin: Ihan kohta!
Olen kai ennenkin todennut, että lentokentissä on sitä jotakin. Voisi sanoa, että yksiä mun lempipaikkoja. Tai no, ei ehkä ihan kaikki :). Otetaan vaikka Ahmedabadin sotilaskenttä välilaskupaikkana - matkustajat ulos koneesta ja istumaan pihalle muovituolirinkiin aseistettujen vartijoiden keskelle. Wc-tiloihin samaisten asemiesten saattelemana, eivät sentään ihan koppiin asti tulleet. Ympärillä pyörii lähinnä sotilaskoneita ja korvissa vihlova melu.
Nyt kuitenkin sijaintina tuttu ja kotoisa Helsinki-Vantaa, rinkka jätetty baggage dropiin ja edessä n. 20 tuntia matkustamista. Ei paha, on sitä pidempiäkin matkoja taitettu, tuoreimpina muistoina Barbados ja Dominica, joista jälkimmäinen taitaa omassa matkustushistoriassa viedä voiton, kun lasketaan tunteja perille pääsyyn. Usein ne vaikeimmin tavoitettavat kohteet kuitenkin palkitsevat eniten. Kummallisen vähän tuli arvailuja kohteesta edellisen tekstin kommentteihin. Heh, ehkä se kertoo jotakin blogin lukijamääristä. Ei haittaa, sillä alkuperäinen tarkoitus onkin ollut kirjoittaa omaa reissupäiväkirjaa ja tarjota satunnaisille google-eksyjille vinkkejä, jos matkasuunnitelmat kohtaavat. Ja muutamia palautteita on tullutkin, kiitos eksyneille siis!
Seuraavan vuorokauden puolella pitäisi olla siis Koh Lantalla. Bangkokin ja Phuketin kautta lennellen ja Phuketista vielä parin tunnin lauttamatka. Peukkuja, että aikataulut pitää. Ja jos ei pidä, niin sehän olis enemmän sääntö kuin poikkeus. Toivottavasti tullivirkailijoiden kanssa ei tarvi tällä reissulla myöskään taistella!
Mutta nyt ajattelin kuitenkin juoda kylmän (itse aiheutettu) ja kalliin cappuccinon loppuun ja suunnata pikkuhiljaa kohti porttia. Ikkunapaikka ja villasukat. Siinä kaksi tärkeintä. Palaan langoille, jos luvattu wifi-toimii majapaikassa ja yhteistyö tämän krhmmm Samsung tabin kanssa toimisi helteessä hieman paremmin, kuin täällä...
Olen kai ennenkin todennut, että lentokentissä on sitä jotakin. Voisi sanoa, että yksiä mun lempipaikkoja. Tai no, ei ehkä ihan kaikki :). Otetaan vaikka Ahmedabadin sotilaskenttä välilaskupaikkana - matkustajat ulos koneesta ja istumaan pihalle muovituolirinkiin aseistettujen vartijoiden keskelle. Wc-tiloihin samaisten asemiesten saattelemana, eivät sentään ihan koppiin asti tulleet. Ympärillä pyörii lähinnä sotilaskoneita ja korvissa vihlova melu.
Nyt kuitenkin sijaintina tuttu ja kotoisa Helsinki-Vantaa, rinkka jätetty baggage dropiin ja edessä n. 20 tuntia matkustamista. Ei paha, on sitä pidempiäkin matkoja taitettu, tuoreimpina muistoina Barbados ja Dominica, joista jälkimmäinen taitaa omassa matkustushistoriassa viedä voiton, kun lasketaan tunteja perille pääsyyn. Usein ne vaikeimmin tavoitettavat kohteet kuitenkin palkitsevat eniten. Kummallisen vähän tuli arvailuja kohteesta edellisen tekstin kommentteihin. Heh, ehkä se kertoo jotakin blogin lukijamääristä. Ei haittaa, sillä alkuperäinen tarkoitus onkin ollut kirjoittaa omaa reissupäiväkirjaa ja tarjota satunnaisille google-eksyjille vinkkejä, jos matkasuunnitelmat kohtaavat. Ja muutamia palautteita on tullutkin, kiitos eksyneille siis!
Seuraavan vuorokauden puolella pitäisi olla siis Koh Lantalla. Bangkokin ja Phuketin kautta lennellen ja Phuketista vielä parin tunnin lauttamatka. Peukkuja, että aikataulut pitää. Ja jos ei pidä, niin sehän olis enemmän sääntö kuin poikkeus. Toivottavasti tullivirkailijoiden kanssa ei tarvi tällä reissulla myöskään taistella!
Mutta nyt ajattelin kuitenkin juoda kylmän (itse aiheutettu) ja kalliin cappuccinon loppuun ja suunnata pikkuhiljaa kohti porttia. Ikkunapaikka ja villasukat. Siinä kaksi tärkeintä. Palaan langoille, jos luvattu wifi-toimii majapaikassa ja yhteistyö tämän krhmmm Samsung tabin kanssa toimisi helteessä hieman paremmin, kuin täällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti