Barbados, it has stolen my heart - Part 2.

Mitä: Pakomatka Suomen kaamoksesta Karibian lämpöön

Missä: Barbados

Milloin: 19.-23.11.2011 - toinen kolmannes parin viikon reissusta

One's destination is never a place, but a new way of seeing things. 

- Henry Miller

Lauantai 19.11.

Katamaraanin keinutuksesta ja Sataman valoista tuli selvittyä siis yllättävänkin hyvin ja lauantaiaamu valkeni hotellin altaalla loikoillen. Arvatenkin pojat veteli vielä sikeitä useamman tunnin, joten meillä oli aikaa nukkua paritkin päikkärit, lueskella pokkareita ja kuunnella ipodin reggaerytmejä. Niin, matkalukemisena mulla oli muun muassa Rakkaus lainassa (Something Borrowed) ja oli kyllä oiva romaani aurinkolomalle! Ikisinkkuja, parantumattomia naistenmiehiä, elinikäisiä ystäviä, salaisuuksia ja no joo - sitä ah niin tuttua hömppää mutta silti toimivaa. Kuluneena kesänä tuli muuten kyseisestä kirjasta leffakin eli se taitaa olla seuraavana mun katsottavien listalla :). Pokkareista takaisin altaalle ja paahtavan kuumaan päivään - joka taisikin olla yksi reissun kuumimmista. Siinä vaiheessa kun alkoi tuntua siltä, että vatsan päällä vois paistaa aamupalalta unohtuneet munat ja pekonit, iskikin reipas sadekuuro. Jälleen kerran yhtäkkiä lähes pilvettömältä taivaalta ja tsuuuuuuum! kaikki kastui. Pari kertaa taisi ukkonenkin pelotella jossain kaukana merellä, mutta ei kuitenkaan syönyt meitä. Siinä sitten lähes tunnin verran päivystettiin aurinkovarjojen alla ja odoteltiin "kuuroa" loppuvaksi, mitä ei hetkeen tapahtunut. Kipaistiin lopulta huoneeseen pesemään pyykkiä ja ihmettelemään Karibian kummallista säätä. 

maisemia hotellilta, mereltä poispäin

Sateen tauottua lähdettiin Maijan kanssa kummitytön perheen hotellille minigolfturnajaisiin. Obs! kellon ollessa iltapäivällä 2 eikä vielä henkäystäkään poikien suunnasta, lieneekö heikko viinapää kestävyys tai auringonpistos? Juuri kun oltiin ehditty 1. teelle, niin veljeni ilmestyi kentälle: oli vihdoin heräillyt pitkään venyneiltä "espanjan oppitunneilta" eilisillan drinkit paidalla ja päätyi golfaamaan Barbadoksen (tulevien) mestareiden kanssa. Ko. hotellin aktiviteettitarjonta oli muuten oikein bueno. Löytyi minigolfia, tennistä ja muitakin pallopelejä kuten myös kuntosali jos tarkeni treenata 16C:n lämpötilassa kampaamo- ja salonkipalveluineen. Minigolf oli myös vähän eriluokkaa, mihin on Suomessa tottunut. Nätti layout ja kivoja, haastavia väyliä vesiesteine ja siltoineen. Ja ainiin, se vähemmän mairitteleva yksityiskohta. Allekirjoittanut johti kisaa aina viimeiselle väylälle saakka ja tuloskin oli tuolloin vielä parissa. Kunnes. Ysiväylä, par3 ja tsädäm! 9 lyöntiä. What happened?? Tilanne vaati banksia ja useamman, sen verran kirvelevä tappio tuli mieskaksikolle koettua.

Golfin ja iltapäivän aiheuttaman kuumuuden uuvuttamina käväistiin omalla hotellilla suihkussa, minkä jälkeen tyttöjen tie vei taas - minnekäs muualle kuin - samaiselle terassille josta minigolfit starttasi aiemmin päivällä. Oli muuten Divi-hotellin lähikaupan henkilökunnalla ihmettelemistä kun lapsiperheen isä ja välillä myös äiti kantoi koritolkulla banksia piskuiseen kaksioon ja siivoojat puolestaan kyselivät, saako tyhjiä koreja viedä pois, jotta lattialla mahtuisi kulkemaan :D. Hymyilivät ja pyörittelivät päitään autuaan tietämättöminä siitä, millaisia Suomi-bileitä kyseissä kämpässä todellisuudessa järjestettiin - oli vuorokauden aika sitten mikä tahansa. Siinä patiolla istuskellessamme bongattiin myös paikalliset häät! Valkoista ja turkoosia ja oi miten ilosia ihmisiä :). Kyllä mullekin kelpais sormustenvaihto jossain Barbadoksen valkoisella hiekalla... Kuokkimaan meitä ei kuitenkaan yhteiskuvista huolimatta kutsuttu, joten jatkettiin matkaa St. Lawrence Gapin läheiseen kauppakeskukseen, Sheraton Mallille. Ostospaikka on saaren suurin ja vanhin ja näytti siltä, että etenkin paikalliset suosivat tätä kaksikerroksista "taivasta". Reilu sata putiikkia ja sisätiloissa ollut ruokatori eivät kuitenkaan mua aivan totaalisesti vakuuttaneet. Luksusta on turha tästä paikasta etsiä, mutta jos kaipaa matkalaukun täytettä tai esimerkiksi kotiinjätetyille rantavaatteille korviketta jottei tarvi joka päivä pestä pyykkiä, krhm suht huokeaan hintaan niin kannattaa kokeilla. Itse löysin muun muassa pari Rip Curlin rantamekkoa kymmenellä dollarilla ja poikien mukaan tarttui t-paitoja. Veljeni sietikin hankkia jotakin, kun oli kulkenut jo pari päivää ja yötä samoissa vehkeissä ;). 

Ostari oli kierretty parissa tunnissa ja hypättiin taksiin kohti hotellia. Ainiin, kaupat siellä näytti olevan auki jopa ilta yhdeksään saakka, mistä plussaa. Vertailuna esimerkiksi Bridgetownin kaupat, joista suurin osa sulkee ovensa jo 5 maissa. No eipä Barbadokselle shoppailemaan oltu lähdettykään, vaan syömään, juomaan ja nauttimaan auringosta :). Lauantaina aateltiin taltuttaa nälkä brasilialaisittain Gapin rantakadun Paulo's Restaurantissa. En nyt tähän hätään löytänyt virallista nimeä googlettamalla puhumattakaan ravintolan omista nettisivuista, mutta paikka löytyy helposti. Eipä siellä kovin montaa brasilialaista taida olla! Tällä kertaa kuitenkin sekä ruoka että palvelu tuotti pettymyksen. Meitä oli syömässä 10 hengen porukka, joista 2 lapsia. Ravintola oli melkoisen tyhjä mutta silti palvelu oli hidasta ja takkuilevaa. Aterimet viskeltiin pöytään, juomia unohtui ja kivennäisvesi maksoi 4-kertaisen hinnan olueeseen nähden :D. Hampurilaisiin piti tilata lähes kaikki lisukkeet juustoista sun muista alkaen erikseen, sämpylät oli kuivia ja kastikkeet erikseen kuin Hesen take away -annospusseissa. Omalle kohdalle arpomani katkarapu-caesar -salaatti lienee illan onnistunein tilaus. Varsinaiselle á la cartelle en siis anna kehujani, mutta saman ravintolan yläkerrasta löytyy grillibuffa 100 dollarin hintaan ja sitä on kuulema kehuttu. Pojat kävivät tsekkaamassa tarjonnan jälkiruokineen ja juomineen ja näytti kuulema hyvältä. Eli jos ja kun on iso nälkä ja paljosti aikaa, niin siinä tapauksessa Pauloon istumaan vaikka koko illaksi ja syömään kuten Suomen jouluruokia. 

Siitä saapasteltiin sitten rantabulevardia pitkin meidän hotellin alakerrasta löytyvälle "casinolle". Casinolta saa siis halpaa rommia, kaljaa ja lähes antiikinaikaisia rahapelikoneita. Sinä päivänä kun Barbadokselle saavuttiin ja ajeltiin ympäri Gapia hotellia etsien ja kun se sitten lopulta löytyi, niin pojilla oli hauskaa. Casinolla kun oli tultu vierailtua harva se ilta ja olivat vitsailleet, että tässähän ne tytöt sitten varmaan majoittuu :D. Hehe. Ja niinhän me tehtiin, Mitchin neuvosta! En sitten tiedä enpä mitä kaikkea muuta siellä rahapelien lomassa on touhuttu, mutta tyttöjen valvovat silmät ja rommimukit pitivät ainakin tällä kertaa pojat ruodussa. - Kunnes oli taas aika päästä naisväestä eroon ja jatkaa iltaa miesten kesken. Hei hei pojat ja tervetuloa nukkumatti! 

Sunnuntai 20.11.

Sunday sunday, beautiful sunday. Aamupalalta sukellus altaalle ja reissun ensimmäiset palamiset - joskin melkoisen pienellä selvisin verrattuna vaikkapa Intian reissuun ja täysin uuden nahan luontiin. Tarkoituksena oli lähteä taas hyvissä ajoin biitsille, mutta eikös se poikien ilta ollut venynyt aamun tunneille saakka ja ilmeisesti kampusalueen tyttöjä kukkoja oli taas viskottu harjanvarsilla... Mutta mihinkäs sitä miehiä tarvitaan ja niinpä suunnattiin naisvoimin Accra Beachille puolenpäivän korvilla. Accra Beach taitaakin olla yksi saaren suosituimmista rannoista ja mm. Barbados in a nutshell -opus kertoo rannasta seuraavaa: Very popular, lots of activity, food stalls, parking, beach chair, umbrella & boogie board rentals. Good for body surfing and body watching! Eli lyhyesti, Accralta löytyy kaikki mitä tarvitaan, joskin pienenä miinuksena aika paljon myös muita auringosta nauttijoita :). Tosin ei tuona marraskuisena sunnuntaina ihmisiä ruuhkaksi asti ollut, sesonkihan ei vielä rullannut kiireimmillään. Rannan eteläpäässä tuli syötyä reissun parhaat wrapit 20 dollarilla, kuva alla. Sellanen kiva pikku rantaravintola, johon brittisedätkin saattoivat mennä hyvillä mielin pikkuruisissa speedoissaan ilman pelkoa, että herrat heitettäisiin ulos pukukoodin noudattamatta jättämisestä! Ainiin, kyllähän ne meidänkin pojat sieltä taas keräilivät itsensä ja saapuivat Accralle joskus ennen iltapäivä kahta. 

Ja kas kummaa, tulihan se sunnuntaisadekin sieltä taas! Tällä kertaa "kuuro" kesti puolitoista tuntia ja biitsiltä tuli melkoinen äkkilähtö rantabaarien katosten alle. Fiksuna kannatti kuitenkin jättää pyyhkeet rannalle, harvan ja piskuisen palmun alle. Kyllä ne siellä pysyy - no pysyihän ne kun keräsivät ensin 5 litraa vettä kuituihinsa. Onneksi Karibialla ei kuitenkaan sateenkaan sattuessa palele - vai mitä Maija? ;) Siinä poutaantumista odotellessa kuunneltiin erään suomalaisen, Barbadoksella asuvan miehen tarinoita paikallisesta elämästä, työnteosta ja no, ehkä hieman myös siitä viihdepuolesta. Hyviä vinkkejä ensi reissua varten. Jostain katoksen alle pyrähti myös poikien kaveri Gabi, joka toimii yliopistolla vartijana ja vapaa-aikanaan heittää muun muassa taksikeikkaa (niin ikään buukattiin Gabi meidän kuskiksi tulevaa saarikierrosta varten, siitä lisää myöhemmin). Sade kuitenkin taukosi, joskin sitä ennen ehti jokin viemäriputki rikkoontua ja päästää harmaat moskansa rantaveteen. Uimiselle siis ei kiitos ja sen sijaan hetkeksi biitsille pelaamaan. Eli pojat pelas ja me katseltiin, kunnes auringon laskiessa päätettiin kerätä märät, hiekkaiset tavaramme ja hypättiin suomalaismiehen auton kyytiin kohti Gapia. 

Illan ruokapaikaksi valikoitui Tapas, jota pähkinänkuorikirja kehuu elegantiksi, tyylikkääksi tapaspaikaksi upeiden näköalojen kera. Melko uusi tulokas barbadoslaiseen ravintolamaailmaan mutta ei mielestäni kuitenkaan niin kallis, mitä olisi voinut puitteiden perusteella odottaa. Tapakset taisivat hinnoiltaan sijoittua 12-16 dollarin tietämille, pääruoista sai pulittaa 45-80$ ja viinipullot alkaen 45$. Pöytävarausta kyseiseen ravintolaan suositellaan ja niin mekin tehtiin, joskin vasta pari tuntia ennen syömään menoa. Myöhempi ilta oli tuolloin jo täysi, mutta seiskan maissa oli tilaa 9 hengelle. Nälkäisten ja ehkä muidenkin kannattaa vilkaista menu tuolta websaitilta ja sitten vain varaamaan tapasmatkaa Barbadokselle. Oli siis hintansa veroinen, asiakaspalvelu toimi ja miljöö oli kiva. Viini nousi päähän ja tapakset putosi mahaan, jolloin saattaa todeta illan olleen onnistunut :). Pikkuvinkki vielä! Jos haluaa edes hieman sulautua muuhun hienon ravintolan asiakasmassaan, niin ei kannata ottaa esimerkkiä meidän pojista ja lähteä Tapakseen likaisissa ja märissä joskin hiustenkuivaajalla huonoin seurauksin kuivatuilla surffishortseissa kera risaisten t-paitoijen, vaan suosittelen päälle laitettavaksi jotakin kuivaa ja siistiä ;). Pojat saakoon tällä kertaa anteeksi kun eivät ehtineet poiketa yliopistolle tai tajunneet ottaa mitään vaihdettavaa mukaan... Taaskaan. 

Maanantai 21.11.

Maanantai. Koulupäivä? Ei sentään, mutta me Maijan kanssa päätettiin tehdä vihdoin yliopisto-visiitti ja lähdettiin tsekkaamaan puolenpäivän maissa poikien asumukset. Koulua vartenhan Barbadokselle oltiin kuitenkin tultu vai mitä häh. Jos bussimatka Bridgetowniin ja siitä pohjoisemmaksi oli aiemminkin tuntunut loputtomalta, niin tällä kertaa se oli triplasti loputon. Lähes puolitoista tuntia reggaemusiikin tahdissa jokaiselle pysäkille pysähtyen ja sitten vielä kävellen pystysuoraa mäkeä ylöspäin muutama (?) kilometri. Siinä sitten saattoi miettiä, suoristiko tukkansa aamulla turhaan ja oliko pakko olla ihoon märkänä liimautunut paita päällä. Hikoilusta päätellen oikea asuvalinta olisi tällä kertaa ollut bikinit ja pari kylmää banksia kainalossa. Osattiin kuitenkin perille - no ok, ei oltais osattu ilman veljen opastusta ja puoleenväliin vastaantulemista - mutta päästiin loppujen lopuksi näkemään, millaisissa 8 neliön yksiöissä kampuksella asuttiin. Hauskaahan tässä oli erityisesti se, että suomipojat oli heti alkuunsa majoitettu paikallisten asuntolaan, kun kaikki muut vaihtarit olivat kampuksen toisella puolella omissa taloissaan. Ja että miksikö? No, viime vuoden Suomi-vaihtarit (lienee turha mainita että miehiä olivat nekin) olivat laittaneet sellaiset bileet koko saarelle pystyyn että heikompia huimasi ja saaneet syksyn aikana suoritettua vain espanjan alkeet, jolloin kampuksen väki oli päättänyt, että seuraavat tulijat täältä Napapiiriltä majoitetaan kyllä muualle. Arvata saattaa, haittasiko tuo meidän poikia! No ei ;). Kyllähän sitä nyt paikallistenkin kanssa saa bileet aikaan...

Matka kampuskierroksen jälkeen jatkui Holetowniin tsekkaamaan kauppakeskus nimeltä Lime Grove. Sehän meni sitten vähän vihkoon tällä kertaa, sillä paikka ei ollut lähellekään valmis vielä. Turistioppaat ym. lupailivat Lime Groven valmistumista jo vuoden 2010 aikana mutta eipä siellä vielä kuukausi sittenkään ollut kuin kourallinen liikkeitä. Websivujen lupaamista putiikeista suurin osa oli vielä avaamatta, mikä toisaalta saattoi kyllä olla ihan hyvä tuon kukkaron kannalta ;). Miljöönä ihan kiva, tuli mieleen eteläeurooppalaiset söpöt outlet-kylät joskin hieman pienemmässä koossa. Luonaspizzat syötiin italialaisessa Ciaó Bellassa ja kyllä lähti kieli mukana! Vähän actionia annosten odotteluun toi kauppakeskuksessa parikin kertaa ollut vesikatko, jolloin pizzat ja salaatit olivatkin oikeastaan ainoita annoksia, joita saattoi tilata. Siispä voisi sanoa että pakon edessä erityisen maistuva lounas, jonka kruunasi naapurikahvilasta ostetut aidot, italialaiset jälkkärisorbetit. Mmmmmmmmmm! Shoppailujen puolesta suosittelen siis vierailemaan Lime Grovessa parin vuoden päästä, ehkä silloin on valmiimpaa. Well, you know this bajan-time. Ainiin. Muuta näkemisen ja kokemisen arvoista Holetownissa on Second streetin baarikuja - jonne meitä tyttöjä ei tosin päästetty - sekä muutamat golf- ja poolokentät unohtamatta tietenkään valkoisen hiekan rantoja. Niitähän nyt toki löytyy vähän kaikkialta.

Holetownista jatkettiin biitsille pitelemään sadetta. Kyseinen ranta oli melko lähellä yliopistoa, ellen ihan väärin muista niin nimeltään Batts Rock -beach (?). Maijaa peloteltiin olemattomilla käärmeillä ja vesihirviöillä aka Eerik, kunnes taivaalta pudonnut vesi alkoi olla sen verran painavaa, että oli aika paeta kuuroa johonkin suojaan. Rannalla on hieno raunio, ilmeisesti joitakin vuosia takaperin palanut vanha ravintola. Jäljellä on enää kiviseinät sekä osa kattoa, tosin tuntui että sekin olisi saattanut pudota niskaan millä hetkellä hyvänsä. Alla muutamia sateisia kuvia kiviseinien sisältä. Säästä ja muusta huolimatta ehkä yksi parhaista valokuvauspäivistä, I think. Jossain vaiheessa päätettiin, että eipä tuo karibialainen sade ennenkään ole meitä kastellut tai ainakaan haitannut, joten lähdettiin kipuamaan rannalta ylös ja kohti bussipysäkkiä. Pojilla oli edessä seuraavana päivänä meidän reissun aikana ainoa visiitti koulunpenkille, joten lähdettiin eri teitä. Halusivat kuulema ottaa illan rauhassa ja nukkua, haha ;). Maijan kanssa suunnattiin siis hotellille läpimärkien vaatteiden vaihtoon ja sen jälkeen tutustumaan lähisupermarketin tarjontaan. Supercenter JB's Complex löytyy Christ Churchista, tarkempi paikan nimi taisi olla Sargeant's Village. Tehtiin fiksusti ja mentiin menomatka bussilla ja tajuttuamme kuinka lähellä market olikaan, niin käveltiin sitten tietysti takaisin kädet täynnä kauppakasseja :D. Eli suosittelen päinvastoin. Gapista kävellen sinne (15-30min vauhdista riippuen) ja kyydillä takaisin. Etenkin jos ostokset sisältää kymmeniä pulloja kaljaa limsaa ja muuta varsin kevyttä!

Tiistai 22.11.

The quickest way to know a woman is to go shopping with her.

Ja vaikka tunteekin jo, niin silti voi shoppailla! Lähdettiin siis Bridgetowniin aikasin aamulla, no aikasin ja aikasin eli ennen ysiä. Perillä pääkaupungissa oltiin heti 9 maissa ja koettu reissun nopein minibussimatka melkosen rallikuskin kyydissä. Siinä vauhdissa ei ehtiny ees kissaa sanoa, kun piti keskittyä pitää kauhukahvoista kiinni ja pelätä päästäänkö ikinä perille asti. Tuli mieleen lapsuuden laskettelumatkat Purnu-vuoren asuntovaunuleiriin iskän kyydissä, pikku sladissa Corollan perä ojaan ja rallimutkat suoriksi ;). Bridgetownissa suunnistettiin veljen neuvosta Cave Shepherdiin, 3-kerroksiseen tax free -ostoskeskukseen. Se onkin sitten oikeastaan se the one and only ostostentekopaikka koko saarella kulta- ja kellokauppojen lisäksi. Löytyy merkkivaatteita, kenkiä, alkoholia ja makeisia ruotsinlaivameiningillä, tuoksuja, Victoria's secrettiä, meikkejä, kodintavaraa, kirjoja ja sen sellaista. Hinnat on ihan kohdallaan kun niistä saa tosiaan ihan tuntuvan alennuksen. Aiemmassa postauksessa kerroinkin vinkit siitä, mitä pitää tietää ja olla mukana verovapaita ostoksia tehdessä. Check it! Parin tunnin tehokkaan shoppailun jälkeen suunnistettiin takaisin Gapiin ja vielä oli lähes tulkoon koko pitkä päivä edessä. Paluumatkalla leikittiin turisteja ja valokuvailtiin kotikatua sekä Christ Churchin maamerkkiä, itse kirkkoa. 

Bridgetownia

Bridgetown ja hedelmäkauppiaat ;)

Gapin rantamaisemaa

Surullisen kuuluisa rantabulevardi, to be continued...

The church of St. Lawrence

Päivä jatkui hotellin poolilla +30 lämmössä ja tällä kertaa ei edes sade yllättänyt, jihaa. Aikamme löhöiltyämme siirryttiin tähyilemään auringonlaskua ja altaassa alkanutta mummovesijumppaa, kyllä, sitä harrastetaan myös Karibialla partsilta. Auringon kadottua horisonttiin tajuttiin, että mehän ei olla syöty koko päivänä! Siispä nokka kohti ravintolaa kellon ollessa noin viisi. Suuntana oli Café Sol, joka löytyy juurikin vastapäätä tuota äskeisen kuvan rantabulevardia, aivan St. Lawrence Gapin alkupäästä main roadin kulmasta. Ei siis tälläkään kertaa paikallista ruokaa mutta ehdottomasti reissun parhaimmistoa. Hinta-laatu -suhde kohdallaan ja annokset valtavia, ainakin meidän kokoisille naisille vaikkei koko tietystikään nälän kanssa korreloi! ;) Ennen ruokaa sorruttiin tietysti Happy Hour -drinksuihin ja mitäpä muuta kuin margaritoja eksyi tyttöjen eteen. Voi vaan kuvitella mitä kävi, kun oli päivän kulkenu kaupungilla ja maannu altaalla syömättä mitään ja sitten kiskasi huiviin pari margaritaa... Keräiltiin itsejämme lähes tulkoon pöydän alta kun annokset saapuivat, ahah! Nacholautanen ja caesar-salaatti isossa tacokuoressa löysivät kuitenkin tiensä parempiin suihin - noh, osittain. Jaksettiin syödä annoksista ehkä puolet :D. 

Iltaa ja yötä kohden meidän epäilyt poikien koko päivän kestävien opiskelujen ja rästiesseiden kirjoittamisen suhteen kävivät toteen ja niinpä rentut suuntasivat illanviettoon Gapiin. Ilta 10 maissa nokka kohti Mc Bridesia, jossa soitti tiistai-illan livebändi ja paikka oli ääriään myöten täynnä. Biljardia, futista tv-screeniltä ja mitäpä muuta kuin reggaeta! Bankseja, rommia ja illan käsikirjoitus oli valmis. Huippu ilta kunnes allekirjoittanutta kutsui hotelli jo hieman aiemmassa vaiheessa ennen valomerkkejä ja karkasin nukkumaan kellekään kertomatta, hups. Älä tee niin, ellet halua huolestunutta veljeäsi perään ja soittelemaan respan puhelimesta "onko sisko kunnossa" -puheluita, kun tämä dorka ei tajua vastata omaan puhelimeensa :). Loppu hyvin kaikki hyvin ja mä jatkoin unia poikien jatkaessa juhlimista ja veikkaanpa että yön aamun päätteeksi niitä kutsui vielä Holetownin second street.

Keskiviikko 23.11.

Keskiviikon agenda oli sitten The Island Tour á la Gabi eli poikien hovikuski. Lähdettiin siis autolla kiertämään saarta ja tärkeimpiä must see -paikkoja. Oli blogin kannalta tietysti ihan fiksua, etten juurikaan merkkaillut kartalle tai muuten muistiin paikkoja, joissa käytiin mutta yritän nyt muistella edes jotakin. Reissun kesto oli about 6 tuntia ja veloitus 330 dollaria 6 henkilöltä yhteensä. Ei siis kovinkaan paha ja saatiin vaikuttaa tourin sisältöön ja pysähdyspaikkoihin ja tarinaa tuli Gabin suusta niin paljon, että kaikkea ei ehtinyt edes suodattaa. Välillä bajan-englannin ymmärtäminen aiheutti pientä haastetta ja ehkä siksikin osa jutuista meni hieman ohi. Ei sen kuitenkaan niin väliä, oltiinhan Barbadoksella! Mitä meidän reitille sitten osui? Ainiin, btw pojilla oli huono olo ja vain pari tuntia unta takana, hihah siitäkös riemu repesi. Niin siis joo, lähdettiin ajelemaan saarta ympäri vastapäivään ja eka varsinainen pysäkki sisämaassa ajelun jälkeen St. Philipin maakunnassa eräs minimarket. Pikkusuolasta ja light colaa, siitä oli poikien keskiviikkoaamu tehty! Matkan varrella Gabi esitteli koulurakennuksia, vankiloita, viljelyksiä ja muita paikallisille tärkeitä elinkeinoja. Poikien toivuttua jatkettiin itärannikkoa pitkin pohjoista kohti ja poikettiin saaren vanhimpaan kirkkoon, St. Johns Church nimeltään, joka oli uudelleen rakennettu vuonna 1836 korvatakseen hurrikaanin pari vuotta  aiemmin tuhoaman kirkon. 

paikallisen koulun tunteisiin vetoavaa taidetta

koululaisia välitunnilla

St. Johns Church

Kirkolta oli siistit maisemat merelle ja saaren itärannikon silhuetille. Tommi ja Kanadan poika päättivät myös lankuttaa kirkon muureilla pienessä dagen efterissä, onneks ovat vielä hengissä. St. Johnin maakunnasta jatkettiin edelleen pohjoisemmaksi ja matkalla pysähdyttiin sokeriruokoviljelmälle. Pureskeltiin ruo'on varsia pahimpaan nälkään ja janoon ja katseltiin paikallisten sadonkorjuutöitä. Poikettiin myös Bathshebassa, surffaajien paratiisissa, johon palaan reissutarinoinnin vikassa osassa tarkemmin. Saarikierroksen seuraava pysähdyspaikka olikin sitten Barbadoksen pohjoisin kohta, nimensä mukaisesti North Point. Jos itärannikolla oli jylhiä maisemia, niin ei kyllä pohjoinenkaan kakkoseksi jäänyt. Nähtävyyksistä tsekatuin tuolla seudulla varmaankin The Animal Flower Cave - meren ja jylhien kivilouhosten kupeessa oleva luola, jonka onkalot aina tyrskyjen ja nousuveden aikaan täyttyvät merivedellä. Tarina kertoo että joku kerta luolaan on hypännyt haikin, hui! Hienoja kivimuodostumia ja näkymät jälleen kerran merelle joskin hieman eri pesrpektiivistä. Hinta opastetulle kierrokselle (muuten luolaan ei siis päässyt) oli aika suolainen: aikuisilta 20$ ja lapset puoleen hintaan. Toisaalta mitäpä muutakaan saattoi odottaa, kun eurooppalaiset olivat ohjaksissa tavernoineen ja pääsymaksuineen :). Ei sillä, käymisen arvoinen paikka kuten kuvatkin varmaan kertovat.

Gabi ja kaveri North Pointissa hengailemassa

I was there...

Eikai tämä sanoja tarvitse?

Pohjoisesta lähdettiin sitten pudottelemaan länsirannikkoa alaspäin ja pikkuhiljaa etelää kohti. Ajeltiin läpi Speightstownin, hienojen golfkenttien (green feet useita satoja dollareita, kalleimmat ilmeisesti 1000$ paikkeilla...) sekä hotellien ja lopulta oltiinkin jo yliopistolla. Pojat kyydistä pois ja Gabi heitti meidät tytöt vielä ystävällisesti kotiin. Voisin kyllä mieluusti kutsua Barbadosta kodiksi, kelpaisi! Pikku välikuolema hotellilla, kunnes oli tarkoitus mennä kummitytölle lastenvahdiksi. Tuplabuukkauksen tai jonkin sortin väärinkäsityksen vuoksi aiottu nanny-ilta vaihtui kuitenkin viihteelle, kiitos paikallisen lastenvahdin ja niinpä suuntasin Harlequiniin kummitytön vanhempien seuraksi. Toisin sanoen juomaan jälkkäriviinit, muutamatkin sellaiset, kun olivat itse jo ehtineet illallistaa. Kelpasi kyllä ja ravintolan henkilökunta oli ehdottomasti parhaasta päästä koko kahden viikon aikana. Veti vertoja katamaraaniristeilyn pojille, ehkä osittain jopa peittosi ;). Hintataso kyseissä raflassa oli hieman keskivertoa kalliimpi, joskin ymmärettävää sen keskeisen sijainnin ja lukuisten turistioppaiden antamien suositusten takia. 

Kyllähän ne pojatkin sitten vielä Gapiin jaksoivat raahautua ja edessä oli jälleen kerran pitkä ja kostea ilta! Veljeäni siteeraten, ilmastosta johtuen siis. Ensin juotiin Harlequinia tyhjäksi Tompan johdolla mutta taisi sinne tiskin taakse vielä jotain jäädä. Baarimikko ei kylläkään jäänyt, vaan aisti suomalaisten erinomaisuuden ja lähti meidän matkaan jatkamaan iltaa Mc Bridesiin. Ilta oli loistava, yön pikkutunnit Gapin satamassa vielä parempia ja havahduin ensimmäistä kertaa siihen, että aika kului aivan liian nopeasti. Kaksi kolmasosaa reissusta jo takana ja niin paljon vielä asioita, mitä halusi tehdä, jäljellä. Huoh. Yhtä aikaa rakastan ja vihaan sitä fiilistä mutta toisaalta lähtiessään jo tiedostaa, että paluu on niin ikään jonain hetkenä taas edessä. Kyseinen ilta toi kuitenkin mieleen jälleen kerran sen matkustamisen ehdottoman suolan. Uusi kulttuuri, upeat ihmiset ja ennen kaikkea lifelong friendships <3.