Toes in the sand.

Mitä: Elämää varpaat hiekassa

Missä: Koh Lanta

Milloin: 12/2013

Hmmmmm. Mihinkä tuo helmikuu katosi? Tulin Bloggeriin kurkkaamaan, että onko viime päivityksestä pari viikkoa vai kuukausi ja noh, siitähän onkin sitten reilut 2 kuukautta. Hienoa minä, jälleen kerran! Jos lomalla olo sekoittaa ajantajun, niin kyllä se vaan tapahtuu myös työelämässä. Kun vietät päivän teinien parissa ja töiden jälkeen istut koneen ääreen suunnittelemaan seuraavia tunteja tai korjailemaan aineita ja kokeita, niin jostain kumman syystä illan haluaa viettää jossain aivan muualla. Omalla kohdallani se tarkoittaa useimmiten salia tai Vesijärven rannan lenkkimaastoja. Ja nyt kun viime viikkoina on vihdoin päässyt nauttimaan myös auringosta, niin vielä vaikeampi jäädä koneen ääreen vapaa-ajalla. Toisaalta tämä taitaa kuulostaa vain ja ainoastaan positiiviselta ongelmalta - eller hur! Tänään kalenterista löytyi kuitenkin sopiva rako kirjoittamiselle, sillä ulkona pauhaa niin kova tuuli että ikkunat ja katto rymisee. Ei tee mieli tuonne tuulen riepoteltavaksi. Tän viikon työt on niinikään paketissa ja edessä siintää pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Ennen kaikkea töistä mutta myös muista sovituista menoista. Ainoastaan huomiselle löytyy yksi ehkä-merkintä -  hyvänmielen musiikkia kyläbaarissa, pari kaveria olis siellä soittelemassa. Muutoin toivon ainoastaan lisää auringonpaistetta ja keveitä juoksuaskelia, ei sitä takatalvea enää tässä vaiheessa kiitos!

Koh Lantan joulukuinen reissu alkaa olla enää pelkkä muisto ja jälleen kerran on todettava, että yhtä vaikeaa näiden matkatarinoiden kirjoittelu jälkeenpäin. Äsh! Mutta yritän silti, kun lupasin. Jos muutaman kirjoituksen verran riittäisi vielä tarinaa ennen Suomen kesähelteitä, niin sitten voisi siirtyä jo tuleviin suunnitelmiin :). Kommenttiboksissa esitettiin toive kertoa saaren rantaelämästä ja noh, koitan saada jotain raapustettua. Kuten aiemmin kerroin, niin tällä lomalla tuli liikuttua itse kohteessa yllättävän vähän. Matkoihin meni aikaa ja vaivaa, mutta paikanpäällä en ensimmäisistä aikomuksistani poiketen jaksanutkaan suunnitella liikoja, vaan menin aina sen mukaan, mikä fiilis oli aamulla. Ja usein päivän kaava olikin seuraavanlainen:

Aamulenkille rantaan, pitkä brunssi hotellin puutarhassa, josta sitten altaalle tai rannalle. Pilvisemmän päivän sattuessa Saladaniin ruokakojuja kiertelemään tai kahville uusien reissututtavuuksien kanssa. Seuraavaksi thaihieronta tai käsi- ja jalkahoito rannalla mangolassien kera. Useana iltapäivänä tuli myös istuttua jo aiemmassa postauksessa tutuksi tulleessa Phet's restaurantissa. Illat olivat usein niitä ajankohtia, kun nappasin järkkärin kainaloon ja lähdin kuvailemaan saaren elämää ja poikkesin rantakuppiloihin nauttimaan auringonlaskuista ja yksinkertaisesti siitä, että todellakin olin lomalla. Koh Lantan rannoista ehdin nähdä kolme, joten niistä osaan muutaman sanan kertoa. Muista biitseistä löytyy melkoisen helposti tietoa googlettamalla (ja miksei toki näistäkin), jos jää tiedonnälkä. Jos lähdetään saaren pohjoisosasta etelää kohti, niin ensimmäisenä joitakin sanoja Klong Daosta.

Klong Dao beach

Matkatoimistot ja muut reissusivustot mainostavat rantaa erityisesti perheille sopivana, hienohiekkaisena ja varsin turvallisena vaihtoehtona rannan matalan profiilin vuoksi. Omaan silmääni rannalla oli aika laaja skaala kaikenikäisiä - ei sen enempää lapsiperheitä kuin muitakaan reissaajia. Yleisilme oli varsin rauhallinen, vaikkakin suurin osa saaren palveluista (ts. hotellit, ravintolat ja hierontapaikat) sijoittuvat juuri tälle biitsille. Klong Dao alkaa siis Saladanin kylästä, joka toimii saaren keskuksena satamansa ja kauppojensa ansiosta, ja jatkuu noin 3 kilometrin verran saaren länsipuolella etelää kohti. Hotellini sijaitsi siis aivan Klong Daon eteläkärjessä ja kuten sanoin, paikka oli loistava sen rauhallisuuden takia. Hotellin rannanpuoleisella edustalla ei juuri kulkenut muita ihmisiä, ellei lasketa rantaviivaa pitkin vaeltelijoita. Poukama oli suojainen ja siitä oli varsin kiva aloittaa omakin aamulenkki rannan pohjoispäätä kohti. Palveluita Klong Daolta löytyy todella hyvin ja ainakin joulukuussa merenkäynti oli lähes olematon eli ranta soveltuu erinomaisesti myös uimiseen. Yhtä yksinäistä purjelautailijaa enempää en vesiurheilijoita nähnyt, mutta oman majapaikkani vieressä joku ruotsalaisten pitämä ravintola kyllä mainosti kaikenlaisia aktiviteettitunteja ja -kursseja eli ilmeisesti halutessa niitäkin löytyy. 

Klong Daon maisemia aamulenkiltä...

... ja iltajuoksuilta :).

Phra Ae beach

Saaren länsipuolta etelään päin jatkettaessa seuraavana vastaan tulee Phra Ae, joka on Klong Daoa pari kilometriä pidempi ja uimisen kannalta huomattavasti nopeammin syvenevä ranta. Jotkut kutsuvat rantaa myös nimellä Long beach ja itse törmäsin jopa yhteen tuktuk-kuskiin, joka tunnisti vain tämän jälkimmäisen tai sitten omassa lausumisessani oli parantamisen varaa. Phra Ae on rauhallisempi vaihtoehto Klong Daolle, joskin myös tämän rannan pohjoispää on melko täyteen rakennettu. Rannan keskivaiheilta löytyy kuitenkin useita auringonottospotteja, joissa ei tarvitse stressata liian lähellä majailevista vierustovereista. Rannan ravintolat ja vesiurheilu- sekä sukelluskeskukset löytyvät siis biitsin pohjoispäästä kun taas hotelleja on ripoteltu hieman sinne tänne lukuun ottamatta keskiosan lähes täysin autiota aluetta. Oman kokemukseni mukaan Phra Aen rannassa olevat hotellit olivat melkoista luksusta omine ranta-alueineen ja spa-palveluineen. Alueelta pitäisi matkatoimistojen mukaan löytyä kuitenkin myös reppureissaajien majoja yms. mutta ehkä ne olivat sitten hieman kauempana rannasta tai eivät vain muuten osuneet silmään. 

Phra Ae:lla vietin itse yhden rantapäivän, taisipa vielä sattua reissun kuumin hetki. Nappasin hotelliltani tuktukin ja pyysin jättämään minut aivan rannan eteläpäähän - ajatuksena korvata aamun väliin jäänyt lenkki kävelyllä Phra Aen päästä päähän. Siinä saattoi olla tähänastisen elämäni pisimmät 5 kilometriä! Täysi auringonpaahde, puolikas pieni vesipullo ja uuden sain ostettua tosiaan vasta rannan pohjoispäätyyn päästessäni. Heh. Hiekka oli superpehmeää, hienoa ja upottavaa joten mikäpäs siinä tarpoessa. Tehokas pohjetreeni! Rantapyyhkeeni asettelin lopulta palmujen alle varjoon ja veden lisäksi hain sympaattiselta thaimummolta pari mangolassieta palautusjuomaksi. Ei valittamista. Useamman tunnin makoilun ja meressä uimisen jälkeen päätin reippailla vähän lisää ja kävellä takaisin. Phra Aen ja Klong Daon välissä on kallioinen niemi, joten tietä pitkin matka rantojen välillä ei ole niin lyhyt, mitä voisi luulla. Kävelin kuitenkin kun olin päättänyt ja jälleen kerran ilman vettä. Bravo! Suolainen ja märkä tukka tarrautui hiekan ja aurinkorasvan sotkemaan ihoon kiinni ja olkapäät paloivat mutta olihan se silti vaan kivaa.   

Phra Ae:lle johtava tie ja katukeittiöt.

Ei ruuhkaa biitsillä.

Toes in the sand - maailman pisimmät 5 kilometriä.

Klong Khong beach

Kolmas ranta, jolle reissullani eksyin oli sitten Phra Aesta seuraava, jälleen etelää kohti. Alunperin tämä alue oli toinen vaihtoehto, kun mietin majoitusta. Näin jälkeenpäin ajatellen Klong Dao veti pidemmän korren sijaintinsa takia. Saladan oli lähempänä eikä aina tarvinnut hypätä tuktukin tai lava-auton kyytiin, jos halusi vaihtaa maisemaa. Rauhallisuutensa ja tietynlaisen aitoutensa puolesta Klong Khong olisi varmaan voittanut, mutta toisaalta sinne pääsi sen verran helposti käymään, ettei lopullinen valinta jäänyt mitenkään kaivelemaan :). Koh Lantalla taitaa olla niin, että mitä etelämmäksi menet, niin sitä mukaa rannat muuttuvat kivikkoisemmiksi, turistimäärältään pienemmiksi ja täten myöten myös enemmän reppureissaajien suosioon. Joulukuussa saarella oli poikkeuksellisen hiljaista ja ainakaan minua ei Klong Daolla länsimaisten turistien paljous ahdistanut  - kun ei sitä tosiaan edes ollut. Klong Khongilla majoituksen hintataso näytti olevan kahta aiemmin mainittua rantaa halvempi, joten senkin puolesta oiva valinta pienen budjetin reissaajille. 

Pistäytyminen tällä rannalla oli sen verran nopea, etten juuri ehtinyt kameraa repusta kaivaa ja rosoiset rantamaisemat tallentuivatkin lähinnä vain verkkokalvoilleni. Tällä rannalla oli ehdottomasti idyllisin, hieman hipahtava tunnelma. Pienet, kotoisat rantabaarit ja letkeä musiikki tekevät rannasta varsinaisen chill out beachin. Snorklaajille tältä rannalta löytyy myös paljon nähtävää, jos ei aina jaksa lähteä pitkähäntäveneellä tai isommilla laivoilla kauemmaksi merelle. Oma visiittini Klong Khongille ajoittui päiväsaikaan mutta veikkaisin, että rauhallinen chillailu vaihtuu iltaa kohti melko vauhdikkaaksi juhlinnaksi, sillä olihan tämän rannan auringonpalvojista suurin osa nuorta, reput selässä reissaavaa väkeä. 

Aina yhtä upeat auringonlaskut.

Bambumajoja rantaviivan tuntumassa. 

Näiden kolmen rannan lisäksi saarelta löytyy toki vielä muitakin näkemisen arvoisia paikkoja. Harmittaa, etten viitsinyt ehtinyt käydä Kantiangin biitsillä, jota on kehuttu Koh Lantan varsinaiseksi luksusrannaksi. Saaren itäpuoli jäi multa niinikään täysin koluamatta mutta olen ymmärtänyt, että rantojen puolesta siellä ei juuri nähtävää ole. Lanta Old Town toki. No ehkä jotain pitää jättää aina sen varalle, että paikkaan joskus vielä palaa? En tiedä. Toisaalta tuo piste maailmasta tuli nähtyä kerralla jo aika hyvin mutta se, mikä mua kiehtoo palaamaan, on ihmiset. Tarpeeksi pieni saari, jossa pääsee lähelle paikallisia ja parin viikon reissun aikana ehtii solmia jo vaikkapa ystävyyssuhteen. Se tuli jälleen kerran todistettua :). Koh Lantan valkohiekkaisten rantojen lisäksi oma lukunsa ovat toki sitten pienemmät, lähistöllä olevat saaret ja erityisesti koko Thaimaalle tyypilliset jylhät karstisaaret. Snorklaus ja sukeltaminen sitten - aktiviteetteja, joita jokaisen vedenalaista maailmaa ihailevan tulisi jossain elämänvaiheessa päästä kokeilemaan. Noh, omalla kohdallani kokeilu jatkuu yhä ja kun haluja olisi enemmän kuin taitoja, niin siinäpä yksi pitkän tähtäimen tavoite. To be continued. 

Thai food, please.

Mitä: Katukeittiöitä, heinäsirkkoja ja maailman paras mangolassie

Missä: Koh Lanta

Milloin: 12/2013

Lupasin kirjoitella jotakin myös Koh Lantan kulinaristisista kokemuksista - yksi Thaimaan matkojen parhaita anteja, ehdottomasti. Intian lisäksi Thaimaa kuuluu omiin suosikkeihini maailman ruokakulttuureista puhuttaessa. Jos haluat lukea aiempia ajatuksiani thairuoan tiimoilta, niin täältä löytyy. Jahas, näyttäisi siltä että blogin ulkoasupäivityksen myötä fontit temppuilee, krau! Mutta jos se ei häiritse, niin lue toki. Kyllä nuo vanhat tekstit tuolla edelleen ovat, mutta hieman eri näköisinä. Koodaustukea kaivaten siis edelleen, aeeeeeeeerhh. Mutta niin. Itse asiaan eli siihen, mitä tuli syötyä, missä ja mihin hintaan. Vähän, hyvin vähän ehkä juotuakin, joskaan se ei ollut tämän reissun päätarkoitus :). 

Syömisten suhteen en ole oikeastaan koskaan tehnyt mitään suurempia suunnitelmia reissuilla. Joskus kaupunkilomilla, esim. Barcelonassa, on kyllä ollut joitakin etukäteen tsekattuja ravintoloita ja kahviloita, joissa on halunnut käydä. Koh Lantalla sitä vastoin menin ihan fiiliksen mukaan. Kun nälkä yllätti, etsin usein vaan lähimmän paikan ja that's it. Valintaan vaikutti todella harvoin ravintolan, kuppilan tai muovituolimestan ulkonäkö menusta puhumattakaan. Suurin ja ainoa kriteeri oli lopulta se, että näkyikö paikassa yhtään paikallisia. Se on yleensä melko varma merkki siitä, että ruoka on hyvää ja hinnat kohdillaan (=halpoja). Turistiravintolat kiersin tällä kertaa aika kaukaa. Hinnat ovat korkeampia, menut turhan kansainvälisiä omaan makuuni eikä sitä aitoa thaikulttuuria meinaa enää niistä löytyä. Omaan reissuun mahtui oikeastaan vain kaksi kokeilua näissä paikoissa, joista kerron kohta. 

Iltamarkkinat Klong Dao Beachin kohdalla eli aivan mun hotellin kulmilla.

Hieman eksoottisempaa iltapalaa kaipaaville - grillattuja toukkia, heinäsirkkoja ja torakoita (?)

Yllä olevassa (tuo ylempi noista kahdesta, toukat ovat sitten niiden kaikkein suurimpien kulinaristien herkkua!) kuvassa kiteytyy mielestäni pari varsin oleellista asiaa, kun puhutaan thairuoasta. Näet mitä on tarjolla, kojun ympärillä pyörii thaimaalaisia eikä meininki ole liian fiini. Nuo Klong Dao Beachin iltamarkkinat olivat pystyssä joka päivä ihan hotellini kulmilla. Itse asiassa taisivat kyllä alkaa jo päiväsaikaan, mutta silloin tuli harvemmin siellä vierailtua. Iltaisin alue puolestaan vilisi ihmisiä. Alkuun lähinnä paikallisia mutta loppureissua kohden huomasin myös useampien turistien "eksyvän" torille. Ja miksipä ei - ruokatarjonta oli varsin monipuolista ja ennen kaikkea halpaa. Liha- tai kanavartaasta maksoit 15-35 bahtia ja phad thai -annoksen sait 30-50 bahtilla ja siitä riittikin sitten sen verran, että saatoit kieriä takaisin majapaikkaasi. Ruokakojujen lisäksi markkinoilla myytiin kaikenlaista muutakin aina vaatteista leluihin ja elektroniikkaan. Tavaran aitoudesta sen sijaan tarvitsee tuskin mainita :). 

Näiden ruokatorien lisäksi monille Thaimaan kävijöille ovat tuttuja varmasti myös ns. muovituoliravintolat. Ranta- ja turistiravintoloihin verrattuna ovat ne vaatimattomamman näköisiä ja sijaitsevat usein hieman sivummalla, esimerkiksi kadun varressa. Menu saattaa löytyä tai sitten ei. Ja jos löytyykin, niin on se mitä todennäköisimmin vain thaiksi ;). Eli järkevintä on vain osoittaa pannua ja tilata siitä turhia mukisematta tai jos näkee jollain muulla asiakkaalla hyvännäköisen annoksen, niin vinkkaa siihen suuntaan. Hintataso on sama mitä ruokatoreilla ja annokset usein vielä suurempia. Alla on kuva kananuudeliannoksestani, jonka söin parina iltana eräässä ruokamarkkinoiden lähellä sijainneessa varsin viihtyisässä muovituolikuppilassa. En tiedä edes annoksen nimeä, sillä menu oli tosiaan vain thaiksi ja nimenomaan thaiaakkosin, mutta tärkeintä lienee että vei kielen mennessään. Hintaa tällä taisi olla 50 bahtia eli ei juuri mitään. Coca cola kylkeen 20 bht. Ainiin, hassua. Light-juomat maksoivat lähes poikkeuksetta ja kaikkialla tuplat. Osaako joku selittää miksi? Ja sitten niille vatsatautiepäilijöille! Itse en ole kertaakaan Aasian reissuilla saanut minkäänlaista vatsapöpöä ja syöty on vaikka minkälaisissa mestoissa... Jos se joskus kohdalle sattuu, niin on todennäköisesti vain huonoa tuuria ja voi tulla mistä tahansa. Niin niistä viiden tähden ravintoloista kuin katukeittiöistäkin, joten ainakaan siitä syystä ei mielestäni kannata jättää väliin katukeittiöiden herkkuja vaan päinvastoin, kokeilla rohkeasti. Ainoastaan majoneesit jätän yleensä itse syömättä, mutta toisaalta olen nähnyt monen kaverin jäävän henkiin nekin syötyään ;). 

Kananuudelihässäkkä hintaan 50 bahtia, yaaaaaaaam. 

Näitä katukeittiöitä löytyy Koh Lantalla sieltä täältä ja runsaasti, varmimmin saarta kiertävän pääkadun varrelta. Itse en tosiaan liikkunut länsirannikolta kauemmaksi, joten eteläisen tai itäisen saaren tarjonnasta en osaa valitettavasti sanoa. Uskoisin kuitenkin, että vaihtoehdot vähenevät samassa suhteessa kuin majoituspaikatkin eli vilkkainta on Saladanista etelää kohti n. 10 kilometrin matkalla. Ja paikallisilta kannattaa aina kysyä neuvoa, silloin löytyy usein ne salaisimmatkin paikat. Niihin 9 ja 7 vuoden takaisiin Thaimaan reissuihin verrattuna katukeittiöiden hinnat ei mielestäni olleet juurikaan nousseet ja myös laatu oli pysynyt samana, ellei jopa parantunut. Voin siis lämpimästi suositella ainakin Lantan kojuja, jos haluat maistaa aitoja, tuoreita ja välillä hieman no okei, melko reippaastikin tulisia thaiannoksia. Kokeilemisen arvoista, ehdottomasti. 

Mitenkäs se jälkkäri sitten? Itse en ole mikään suuri makean ystävä, joten todella harvoin tulee vaikkapa kotimaassa syötyä jälkiruokia tai mitään muitakaan makeita herkkuja. Täytekakun tilalle nappaan mieluusti jonkin hedelmän tai jotain suolaista, jos vain mahdollista. Thaimaassa on kuitenkin pari juttua, jotka ovat vieneet sydämeni ja ennen kaikkea makuhermoni mennessään. Ja nämäkin löytyvät - mistäpä muualta kuin - katukeittiöistä! Ensimmäisenä kaikenlaiset juotavat, raikkaat ja alkoholittomat juomat. Nimet ja valmistustavat vaihtelevat ja kojuista riippuen törmäät mm. fruit shakeen, fruit juiceen, fruit lassieen jne. ja välillä nimet jopa viittaavat valmistustapaan, joskaan eivät aina, heh. Oman kokemukseni mukaan hyviä kuitenkin kaikki, joten ei hätää. Saladanin keskustassa käydessäni nappasin aina fruit shaken alla olevassa kuvassa näkyvästä kojusta. Hinnat olivat hedelmästä riippuen 30-50 bahtia per juoma ja maku aivan loistava. Hedelmät olivat kyseisen maman kojussa kylmälaukussa säilössä ja tuoreita, kun taas jossain muualla saattoivat olla pöydällä lämpöisessä koko päivän. Kuvan oikeassa nurkassa näkyvää pancake-kojua ei myöskään kannata missata, jos kaipaa hieman tuhdimpaa jälkkäriä. Thaipannukakut (20-4o bahtia/ kpl) vievät niin ikään kielen mennessään ja niillä lähtee jo pieni nälkäkin. Pannukakkukojuja löytyy myös pitkin katujen varsia. Omana suosikkina mango-suklaa, mmmmmm. 

Saladanin suosikki jälkkärikojut - fruit shakea ja pannukakkuja!

Mangolassie Phra Ae -biitsillä, favourite! 

Jos sitten hypätään hetkeksi katukeittiöistä sivuun ja ravintoloiden puolelle. Kuten alkuun totesin, ei tällä kertaa niistä kertynyt kokemusta kahta paikkaa enempää. Näistä kahdesta toinen oli loistava, toinen alempaa keskitasoa. Loistavaa ruokaa ja palvelua edusti paikka nimeltä Phet's Restaurant ja sijainti Klong Daon eteläpäässä, Holiday Villasta pari sataa metriä rantaviivaa ylöspäin. Sain vinkin ravintolasta itse asiassa tuttavaperheeltä, joka vieraili Lantalla pari viikkoa itseäni aiemmin. Paikkaa pitää sympaattinen thainainen perheineen ja ravintola on varsin uusi, ollut pystyssä vasta muutaman kuukauden. Lähdin muistaakseni toisena iltana saarella etsimään kyseistä paikkaa tietäen vain omistajan nimen ja että jossain lähellä hotellia sen piti olla. Klong Dao Beach ei ole ilta-aikaan mikään kovin hyvin valaistu ranta, etenkään tuo rauhallisempi eteläinen osa. Siellä sitten iphonen taskulampun turvin taivalsin sateessa eteenpäin ja löytyihän se ravintola lopulta melko helposti. Kiitos värikkäiden kylttien ja vasta kattoon ripustettujen simpukkavalaisimien.

Söin ensimmäisenä iltana katkarapucurryn ja olin heti täysin myyty. Hetken tarkkailin henkilökuntaa ja mietin, kuka saattaisi olla paikan omistaja ja lopulta bongasin kuvailuihin sopivan, jatkuvasti hymyilevän naisen. Nykäisin hihasta ja veikkaus osui oikeaan. Kerroin terveiset Suomesta ja tarinaa riittikin sitten pitkälle yöhön Changin ja sodan ääressä joista jälkimmäinen oli minun, ähäkutti! Pistäydyin ravintolaan useampana iltana ja välillä päiväsaikaankin eikä kertaakaan tarvinnut pettyä. Niitä harvoja thaipaikkoja, joissa saa myös kunnon salaatteja. Annokset olivat huikean kokoisia, laitettu nätisti esille ja makua löytyi. Itse tilasin annokset usein hieman normaalia tulisempana (chili ja curry, mmmmmm!), sillä tänä päivänä nuo thairavintolat tuntuvat hieman arkailevan turistien annosten maustamisen kanssa. Hintataso oli toki korkeampi kuin katukeittiöissä mutta ei mahdoton. Thairuokia sai 80-180 bahtilla, länsimaiset annokset taisivat maksaa 200-400 bht jos oikein muistan, niitä kun ei tullut tilailtua. Ystävällinen palvelu on ehkä hieman turha mainita, koska sitä se on kokemukseni mukaan kaikkialla. Sanottakoon nyt kuitenkin eli hymyjä ja kauniita sanoja ei puuttunut ja hiljaisempina hetkinä muukin henkilökunta saattoi jäädä pöytään juttelemaan pidemmäksikin toviksi. 

Reissun paras ravintola - käy ehdottomasti kokeilemassa ja kerro terveiset Phetille :).

Herkkuja merenelävistä, 120 bht - and some extra king size prawns just for you.

Ravintolan vieressä on myös saman omistajan pitämä coctailbaari.

Mitäpä vielä? Huonoja kokemuksia on usein turha muistella, mutta jos lyhyesti siitä toisesta rantaravintolasta kuitenkin. Siitä, millaisia äärilaitoja voikaan joskus lyötyä. Olisikohan paikan nimi ollut Banana Garden Restaurant tai jotain sinnepäin? Sijainti kuitenkin noin puolivälissä Klong Daon rantaa ja täynnä ruotsalaisia, ilmeisesti jonkin resortin ylläpitämä ravintola. Paikka oli idyllinen, pöydät katettu rantahiekalle ja mitä otollisin nimenomaan auringonlaskun odotteluun. En tiedä, sattuiko sitä sitten vain valitsemaan huonon vaihtoehdon listalta vai mitä, mutta oma annos oli pettymys. Stir fried noodles with shrimps oli pilattu mauttomalla tomaattikastikkeella, jossa koko annos ui. Lisäksi ravut maistuivat mudalta - ihan totta. Jätän harvoin mitään syömättä ja tällä kertaa nuo merenelävät tosiaan jäivät lautasen reunalle eikä ollut ainoastaan oma mielipiteeni :). Hinta oli lähemmäs 200 bht eli thaiannokseksi selkeästi kalliimpi kuin vaikkapa Phetissä. Jotain hyvää kuitenkin! Juuri kun annokset tulivat pöytään, osui kohdalle koko rannan pimentänyt sähkökatko. Ajantaju katosi, uskoisin katkoksen kestäneen ehkä lähemmäs tunnin. Ruotsalaismamat hermostuivat, kun eivät saaneet tilattua fruit shakea. Ruotsissa blenderit toimivat ilmeisesti ilman sähköä... Kynttilöiden ja lyhtyjen valossa tuo tomaattisoppakin muuttui ihan ookooksi ja auringon laskettua rannalle tuli lapsia ja noh, meitä hieman vanhempiakin viihdyttämään saippuakuplamies. Loppujen lopuksi siitä muodostui yksi parhaita iltoja reissussa, joten ehkei se ruoka sittenkään ole se kaikkein tärkein? 

Sähkökatko. 

The bubble man.