Mitä: No se neljästoista helmikuuta
Missä: Sydämessä
Milloin: Joka päivä
Surround yourself with people who know your worth. You don't need too many people to be happy, just a few real ones who appreciate you for who you really are.
Ja 14. helmikuuta. Tänäkin vuonna. Ystävänpäivä. Joka ihan oikeasti pitäisi olla vuoden jokainen päivä ja toivottavasti monilla niin onkin. En ihan kauheasti innostu tästä kaikesta kaupallisuudesta mutta ajatuksena mielettömän hieno. Etenkin jos se saa ihmiset pysähtymään hetkeksi, katsomaan ympärilleen ja arvostamaan sitä kaikkea mitä ei todellakaan voi rahalla saada. Ja voi kyllä, voit olla varma että minä ainakin arvostan. Omalla kohdallani en ole koskaan voinut puhua ystävien yliannostuksesta mutta ne muutamat ovat sitten sitäkin tärkeämpiä. Kovin harvoin sitä tulee vaan heille suoraan kerrottua. Paljon muuta kylläkin ja parasta siinä on se, ettei koskaan tarvitse miettiä, mitä sanoo. Voi kertoa kaiken. Ihan kaiken.
Reissaamisen ehdoton kohokohta on ainakin itselleni se, että pääset tutustumaan uusiin ihmisiin, heidän elämäänsä ja tarinoihin matkan varrelta. Kolikolla on tietysti kaksi puolta. Uusien ihmissuhteiden solmiminen on helpointa yleensä silloin, kun olet matkassa yksin. Mutta toisaalta, mikä onkaan parempaa kuin lähteä reissuun ystävän kanssa? Tiedät jo puolikkaasta sanasta mitä hän on seuraavaksi sanomassa ja voisit huoletta jättää oman rinkkasi ystävän pakattavaksi, sillä tiedät kuitenkin löytäväsi sieltä kaiken mitä tarvitset. Ja jos jostain syystä et löytäisikään, niin ystävän rinkka sisältöineen on käytettävissäsi.
Be strong enough to stand alone, be yourself enough to stand apart, but be wise enough to stand together when the time comes.
Niinpä niin. Voiko tuota mitenkään paremmin edes sanoa? Mä tarvitsen paljon omaa aikaa, ihmissuhteesta riippumatta ja sen ymmärtäminen vei lopulta melkoisen kauan jopa multa itseltäni. Ne ihmiset sitten, jotka ovat pysyneet mukana matkassa, ovat sen myös pikkuhiljaa sisäistäneet. Tiedän varsin hyvin, ettei aina ole helppoa olla tarpeeksi lähellä ja yhtä aikaa tarpeeksi kaukana. Mutta kun tunteen pystyy itse pukemaan sanoiksi tai vaihtoehtoisesti vastapuoli lukemaan ajatuksesi, niin lopulta se on jopa yllättävän mutkatonta.
Oma aika ja tasaisin väliajoin iskevä yksinolon tarve eivät kuitenkaan sulje pois sitä tosiasiaa, että ilman ystäviä elämä olisi kuin tyhjä kangas. Kukapa olisi tähänkään pieneen intialaiseen kojuun pysähtynyt, jos kankaista olisi puuttunut väri? Ja koko elämä. Ei kukaan. North Goan pieni ja iloinen kangaskauppias on selvästikin saanut juonesta kiinni. Aurinko, ympäristön värit ja lämpö, uteliaisuus elämää kohtaan sekä arjen pienet, suuret kohtaamiset. Eikö se ole aikalailla siinä? Näihin kuviin ja tunnelmiin, mitä parhainta ystävänpäivää ihan jokaiselle - sekä tänään että vuoden kaikkina muinakin päivänä.
Just because a person smiles all the time, doesn't mean their life is perfect. That smile is a symbol of hope and strength.
