Missä: Kotona
Milloin: Lauantaina 12.2.2011 kun ulkolämpömittari näyttää -18c
Kuten olette ehkä aiemmista postauksista saattaneet huomata, kuuluu mun reissailuun ja yleensäkin elämään aika olennaisesti hyvä ruoka, juoma ja ennen kaikkea niistä nauttiminen kaikessa rauhassa. Se ei ole siis vain sitä, että syödään nälkään, hypätään äkkiä pöydästä ylös ja jatketaan matkaa. Ei, ei - ei missään nimessä. Rakastan ruoanlaittoa ja erityisesti kaikkea siihen liittyvää, no sanottakoon nyt vaikkapa oheistoimintaa. Neljän hengen ystäväporukalla meillä on ollut tapana kokoontua kerran vuodessa yhteen ja pyhittää koko päivä, mieluusti yön yli ja aina seuraavaan aamuun asti, hyvälle ruoalle ja juomalle. Tapahtuma kulkee nimellä Jamie Oliver -ilta, sillä olemme aina valinneet jonkun tämän mainion kokin keittokirjoista, suunnitelleet sen pohjalta 3-4 ruokalajin illallisen viineineen ja kattauksineen pieniä yksityiskohtia unohtamatta. Raaka-aineita on monesti metsästetty pitkin Helsinki-Lahti-Jyväskylä - akselia ja pyritty aina löytämään kaikki reseptin mukaiset ainesosat. Useimmiten tuo onkin tainnut onnistua, ehkä pari kertaa ollaan todettu, että esimerkiksi jotain maustetta ei nyt ehditä ulkomailta hakemaan ja siksi on jouduttu hieman modifioimaan joitakin ohjeita :). Näin kuitenkin vain äärimmäisessä hädässä.
Täysin tarkkaa mielikuvaa mulla ei edes ole, että mistä ajatus tämän perinteen järjestämiseen lopulta lähti. Yhden hyvän ystäväni kanssa aloimme jossain vaiheessa ostella toisillemme lahjoiksi (joulu, synttärit ym.) Oliverin kirjoja, joten varmasti sillä oli osansa. Lisäksi lukuisat ulkomaanmatkat ja niiden tarjoamat makuelämykset ovat innoittaneet kokeilemaan uutuuksia myös omassa keittiössä ja mikäpä olisi parempaa, kuin yhdistää useamman kokkaamista rakastavan naisen taidot ja rakkaus ruokaan. Näin sai siis Jamie Oliver -illat alkunsa ja jatkuvat toivottavasti hamaan tulevaisuuteen saakka :). Tulevana kesänä taitaa olla vuorossa viides virallinen kokoontuminen, saa nähdä mihin kirjaan ja millaiseen menuun tällä kertaa päädytään. Sen kuitenkin takaan, että seura on parasta, keittiössä hääräilyn jälki loistavaa ja illasta jäävät muistot ikuisia.
Oon jo hetken ajatellu, et kirjoittaisin postauksen omista suosikkiruokakulttuureistani. Se saa nyt kuitenkin odottaa vielä hetken, sillä päädyin tänään kokkaamaan erään top3-listani ulkopuolelle - joskin erittäin niukasti - jääneen maan herkkua. Ja tämä maa ja ruokakulttuuri on siis Italia. Saapasmaassa olen maistanut muutamia ruokamaailman helmiä ja sieltä löytyykin pari ehdotonta suosikkiani. Tälle top-listalle Italia ei nyt kuitenkaan yltänyt, vaikkakin kamppailu oli tiukka ja pronssipaikasta se ei jäänyt kuin hyppysellisen. Joka tapauksessa halusin kuitenkin jakaa teidän kanssa yhden näistä italialaisista suosikeistani, nimittäin Focaccian. Focaccia on muhkea, useaan otteeseen kohotettu ja useimmiten koko uunipellin kokoinen leipä, jonka päällä on erilaisia mausteita, tomaattia, oliiveja, juustoraastetta, oliiviöljyä jne. Yksinkertaisimmillaan leipä valellaan vain oliiviöljyllä ja pinnalle ripotellaan silputtua basilikaa, mustapippuria sekä merisuolaa. No, nyt joku saattaa kyseenalaistaa Focaccian italialaisen alkuperän ja se on täysin sallittua. Täyttä varmuutta alkuperästä ei nimittäin ole ja joidenkin lähteiden mukaan leipä onkin etruskien tai kreikkalaisten luoma herkku. Italiassa sitä kuitenkin rakastetaan. Itsekin olen Focacciaan useamman kerran siellä törmännyt ja tämän takia sitä valmistuu melkoisen usein myös mun sekä kotikotini keittiössä :).
Jamien Keittiössä -kirjasta löytyy mun suosikkireseptini, joita sitten mielen mukaan aina silloin tällöin modifioin. Kirjasta löytyy ensinnäkin Jamien leipätaikina (s.312), joka käy Focaccian pohjaksi ja vielä erikseen Tomaattifocaccia-reseptikin (s.316), jos joku haluaa kokeilla suoraan sitä. Tällä kertaa omaa leipääni pääsivät koristamaan punasipulirenkaat, kirsikkatomaatit, oliivit sekä juustoraaste. Pinnan valelin aurinkokuivattujen tomaattien öljyllä (kaupan purkki, josta tomaatit olivat löytäneet tiensä parempiin suihin), jota sitten jatkoin tuoreella basilikasilpulla, valkosipulilla, mustapippurilla sekä ruotsalaisella yrtti-merisuolalla. Uuniin noin 20 minuutiksi ja njam! Focaccian seuraksi lasi valkkaria tai mikseipä vaikka iltateekin - jonka mä tänä lauantai-iltana valitsin. Taattua on juomasta huolimatta se, että tähän leipään rakastut.
Joko leipätaikina on kohoamassa? Ainiin, muutama sana piti sanoa tuosta teestä kukkineen, joka tällä kertaa päätyi Focaccian rinnalle. Löysin sen tämän vuoden Matkamessuilta Helsingistä ja kyseessä on Forsmanin teeruusuke, nimeltään Talven Prinsessa. Kiinalaista vihreää sekä valkoista teetä puolukan ja vaniljan aromeilla. Oijoi. Mä olen siis todellakin teen suurkuluttaja ja tänä päivänä juon oikeastaan vain haudutettavia sortteja. Matkoilta tulee lähes aina tuotua teetä kotiin jos vain sattuu löytymään kivoja paikkoja, mistä ostaa kotiinviemisiä. Teeruusukkeita (kutsutaan myös teekukiksi) tulee hamstrattua hieman harvemmin, sillä ne maksavat suhteessa paljon enemmän eikä yhdestä kukasta lopulta juo kuin pari kupillista. Välillä saa kuitenkin herkutella ja nauttia, kuten tänään. Nyt seuraa vinkki! Jos et ole Suomen rajojen ulkopuolella reissussa ja tekee mieli kokeilla jotain muuta kuin marketin teelaatuja, niin tässä aivan mieletön paikka, joka löytyy Helsingistä, nimittäin Théhuone. Erikoisuuksia ympäri maailmaa ja ystävällistä, asiantuntevaa palvelua. Et tule pettymään.
Tää postaus ei ehkä aivan täydellisesti istu alkuperäisen blogi-ideani alle mutta kuten arvelinkin, niin kunhan tässä kirjoittelussa pääsee alkuun, niin se vie kyllä mennessään. Ja kun tällä hetkellä ei ole uusia reissuja vielä varattuna, niin on tyydyttävä muistelemaan jo menneitä. Hyvää siinä on se, että samalla mieleen palautuu matkustamisen suola, jolloin uusien seikkailujen suunnittelu saa taas uutta virtaa. Joten uskallanpa väittää, että jatkossakin tämä blogi tulee sisältämään aina välillä jotain sellaista, mikä ei välttämättä täysin suoraan liity tehtyihin reissuihin tai ole pelkkää matkakertomusta. Luvassa on siis yllätyksiä, maisemia ja värejä. Kultuuria, ruokaa ja kenties myös muita nautintoja. Vilkaisuja menneisyyteen, unelmia sekä suuria tunteita. Nyt, näiden ihanien makujen ja tuoksujen ääreltä toivottelen kuitenkin vain lyhyesti rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille.
Ihana postaus ja mun mielestäni sopii ihan loistavasti blogin henkeenkin - reissuilla kokeiltua, kotona toteutettua. :D Mua alkoi aika kovastikin kiinnostamaan, mitkä ne kolme Italian edelle mennyttä maata ovat. Italialainen ruoka on nimittäin ehdottomasti mun top3:ssa eikä sitä sieltä helposti syrjäytetä.
VastaaPoistaÖrt salt -purkki on ihana ja bongasin heti myös kuvasta tuon erikoisennäköisen teepurkin. Onneksi sille saatiin selitys. :D Tiedätkö muuten, mistä tuota lötyy Suomesta? Muualta siis kuin matkamessuilta. ;) Teen ystävälle voin ehdottomasti suositella englantilaista teetä. Se on ihanan aromaattista ja tummaa. Suomalaisversiot maistuvat enkkuteehen tottuneen suussa aika litkuilta tätä nykyä ja aina jokaiselta Lontoon reissulta kotiutuukin teepaketti poikineen. Niitä on sitten hyvä nautiskella kylminä talvi-iltoina kera maitotilkan.
Näköjään noita teekukkia saa tilattua kaikkein helpoiten Forsmanin nettikaupasta, ei siis tarvitse poistua edes ulos pakkaseen, jos teehammasta kolottaa:
VastaaPoistahttp://www.forsman-tea.com/shop/index.php?lang=fi
...ja tuolla näyttäis jopa olevan vielä Talven Prinsessaakin jäljellä! Tuoksuttelin myös noita muita Premium-purkeissa olevia laatuja ja hyviltä vaikutti. Tuolta löytyy kyllä myös englantilaiseen, tujumpaan makuun tottuneille eikä vain noita vihreitä ;).
Saat vielä hetken malttaa top3-listan kanssa, kaikki aikanaan. Ja kuten totesin, kamppailu kolmospaikasta oli kovaa ja esimerkiksi eilisen Focaccian jälkeen hetken jo mietin, että ehkä Italia sittenkin kuuluisi pronssille :). Mutta pikkuhiljaa paljastan nuo tämän hetkiset kärkimaat ja jospa sieltä nostaisi myös joitain reseptejä kokeiltaviksi!