Mitä: Reissusta rikkinäisenä
Missä: Kotona
Milloin: En tiedä, sisäinen kello yhä sekaisin
Sometimes it's not about missing someone. It's wondering if they are missing you.
Noniin. Barbadoksen reissu takana ja pahin morkkis, ahdistus, reissukrapula whatever on tehnyt pesän mun kotiin ja pieneen sydämeen. Jos Helsinki-Vantaalla odottaa syksyisen harmaa ja pimeä sää plus vettä tihkuu tasaiseen tahtiin taivaalta - puhumattakaan niistä kaikista paluumatkan kommelluksista joita meidän kohdalle sattui - niin on ehkä sanomattakin selvää, ettei tähän arkeen sopeutuminen oo sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Pöytä ja kalenteri notkuu tekemättömiä tehtäviä eikä asiaa auta yhtään armotta lähenevä joulu kaikkine lahjahankintoineen etc. Toisaalta tää kaikki oli arvattavissa jo ennen lähtöä, nyt kaikki iski vaan vasten kasvoja aiempaa suuremmalla voimalla.
Kirjottelin boardingpassien ja varausvahvistusten taakse vähän blogimuistiinpanoja reissussa, joten tarkkaa matkakertomusta kuvien kera tulee kyllä, someday. Toivon mukaan kuitenkin ennen joulua vielä. Niin paljon tarinoita ja kuvia, ettei riitä sanat kertomaan. Ainiin ja se matkalaukun kuvailukin sitten ennen reissua jäi, sillä sunnuntaiaamuyöllä (lento lähti siis maanantaina klo 6.50) jouduin käymään sairaalan yöpäivystyksessä kamalan flunssan ja umpeen turvonneen kurkun takia. Hetken näytti siltä että lentäminen on lähes mahdotonta, mutta ilmeisesti ajatus Karibian auringosta paransi sen verran, että kykenin lähtemään. Ja voi että, kyllä niin kannatti.
 |
| kuva täältä |
Mutta. Takaisin maanpinnalle taas. Nyt täytyy valitettavasti blogin päivittämisen sijaan keskittyä pitämään ajatukset kasassa ja mielellään haluaisin saada ne vielä oikeaan järjestykseenkin, saa nähdä kuinka käy. Lyhyesti tarinoituna tällä hetkellä fiilis on se, että palanen musta jäi Barbadokselle ja se täytyy lähteä hakemaan takaisin mitä pikimmiten. Jos vaikka jo ensi kesän jälkeen - jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti