Lago di Garda.

Mitä: Työporukan virkistäytymisreissu makaronimaahan

Missä: Gardajärvi, Italia

Milloin: 5.-8.10.2010

Kesän työrupeama omalta osaltani takana ja bussin nokka kohti Tamperetta, josta Ryanairin sinikeltaisten värien siivittämänä Italiaan. Tämä oli siis agenda kun Vierumäki Golfin henkilökunnan bussi starttasi koleana tiistaiaamuna Vierumäeltä kyydissään reilu parikymmentä aamuvirkkua. Herätys oli tälle porukalle myöhäinen, sillä suurimman osan normaali työpäivä alkaa klo 5-7 joka aamu. Tunnelma bussissa oli siis kaikkea muuta kuin väsynyt: tölkit sihahteli auki, korttipelit oli käynnissä ja saattoipa matkan aikana kuulla muutaman runonkin. Lähes huomaamatta oltiinkin jo Tampereen parakkiterminaalissa ja sitten koneessa kohti aurinkoa.

Lento laskeutui iltapäivän puolella Bergamon kentälle. Aiemmin Pohjois-Italiaan lennettäessä tutuiksi itselleni ovat tulleet Malpensa ja Linate, molemmat Milanossa. Halpalentoyhtiöiden käyttämä Bergamo oli kuitenkin positiivinen yllätys, sillä se sijaitsee jo selkeästi lähempänä Gardajärveä, Milanon ja Brescian puolimatkassa. Jos siis suuntana on Garda, niin ajassa voittaa runsaasti kun välttää Milanon ruuhkat ja matkakin lyhentyy sopivasti :). Heti kentällä päästiin tutuksi italialaisen byrokratian kanssa, kun autovuokraamon kanssa ei meinannut löytyä yhteistä säveltä. Autot oli hukassa ja luottokortteja pitikin höyläillä hieman odotettua enemmän ja limiitit meinasi tulla vastaan. Innokkaimmat golfarit olivat varanneet jo ekat tiiajat vajaan tunnin päähän laskeutumisesta ja kiirehän siinä tuli! Pojille mailat selkään ja yksi auto pyörät vinkuen matkaan, loppuporukka hieman rauhallisimmin liikkein kohti Lago di Gardaa.

Jos jollekin on tuttuja Italian tietullit niin voi jo arvata, ettei niistä selvitty ongelmitta. Ulalla oleville lyhyt info: tullit (Telepass) ovat siis pääosin moottoriteillä olevia maksujärjestelmiä, joista otetaan tielle sisään mennessä lippu ja poistuttaessa maksetaan sen mukaan, kuinka pitkä matka on kuljettu ja that's it! Helppoa kun osaa, ihan kuin Suomen parkkihalleissa. Mokaaminenkin on kuitenkin yllättävän helppoa. Ei tarvitse kuin valita väärä luukku tai ajaa yksinkertaisesti ohi ottamatta lippua tai vaihtoehtoisesti jättää maksut maksamatta. No, me ei sitten otettu lippuja ja päästiin heti ulosmenotullissa setvimään asiaa viranomaisten kanssa. En tiedä millä kielillä meidän kuskit ja tullimiehet keskustelivat mutta hetken selittelyn jälkeen homma oli ready ja matka jatkui.

Hotelli (puhun läpi tekstin hotellista, vaikka huoneistomme olivatkin enemmän apartamentos-tyylisiä, itsepalveluun perustuvia asuntoja, hotelli on vain lyhyempi ilmaisu käyttää :) löytyi hetken ajelun jälkeen Moniga del Gardan kaupungista, lähestulkoon tämän suuren ja kauniin järven rannalta. Parintuhannen asukkaan Moniga del Garda kuuluu Brescian provinssiin, joka puolestaan on Lombardian toiseksi suurin kaupunki heti Milanon jälkeen. Gardan matkasta haaveileville hotellin osoite tässä, kera lämpimin suosituksin: Relais rosa dei venti. Sijainti oli aivan loistava, jos haluaa nähdä Pohjois-Italiaa. Huoneistot kivan kokosia ja keittiössä mahdollisuus laittaa myös itse ruokaa, jos ei joka päivä halua ravata ravintoloissa. Lisäksi pari uima-allasta ja kivenheitto järvenrantaan. Molto bene! Hinta-laatu -suhde oli kohdallaan ainakin näin lokakuussa, joka tosin taitaa jo olla hieman low seasonia. Toisaalta ajankohta oli myös erinomainen plussa, ellei kaipaa megahelteitä (nytkin lämpötila oli jatkuvasti päälle 20, parhaimpina päivänä 25). Kun kalenteri on kääntynyt jo syksyn puolelle, niin turistit ovat harvemmassa mikä puolestaan vaikuttaa hintoihin, ruuhkiin jne. Ei myöskään ollut hullumpaa, että hotellin altaat olivat lähestulkoon privaattikäytössä meidän porukalle.

No, pääsimme siis hotellille, jonka jälkeen peruskuviot: naiset kauppaan, miehet baariin. Voi miten olinkaan kaivannut Etelä-Euroopan ruokakauppoja ja niiden halpoja hintoja! Useampi ostoskärryllinen tavaraa, mm. aamiaistarpeita koko porukalle koko viikoksi ja kuohuvia kylmiä juomia... Suomessa olisi saanut murto-osan siitä vuoresta. Eipä siis muuta kuin ruoat kylmään ja etsimään ravintolaa, josta saisi nälkäisille golfaajille illallista. Rannasta, ihan hotellin alapuolelta löytyikin lupaavannäköinen paikka (oikeastaan ainut, joka oli vielä auki) ja muistelisin nimeksi La pescatrice, katu oli kuitenkin Via del porto. Tämäkin ravintola oli jo sulkemassa, kellon ollessa noin yhdeksän, mutta kun kysyimme tarjoilijanaiselta mahdollisuutta saada vielä ruokaa ja juomaa kahdenkymmenenhengen seurueelle, niin ovet aukenivat oitis. Etelämmässä Euroopassa tuntuu muutenkin olevan tapana hieman löyhemmät aukioloajat, oli sitten kyse kaupasta tai ravintolasta. Jos on väkeä, toivotetaan tervetulleeksi kun taas hiljaiseen aikaan voidaan pitää päivä jos toinenkin suljettuna. Valinta ja ajoitus oli loistava, sillä ruoka oli fantastista: mereneläviä - oma ehdoton suosikkini Italiassa - pizzaa, salaatteja, ja tietysti se tärkein, prosecco.

Prosecco on siis alunperin rypälelajike mutta samalla myös siitä valmistetun viinin nimi. Rypäleestä valmistetaan sekä kuohuviiniä, helmeilevää viiniä että kuivaa valkkaria. Ja tätähän me sitten juotiin koko viikko, aina ei tarkalleen tiennyt mitä kuohuastetta tuleman piti mutta kertaakaan ei tarvinnut pettyä. Prosecco on raikas ja hedelmäinen, usein omenaa, päärynää ja sitrusta ja samalla sopivan hapokas. Sopii mun mielestä seurustelujuomaksi (janoon) mutta myös ruoan kanssa erinomaisesti. Ja huomio, mähän olen normaalisti kuivien valkkareiden ystävä :). Illallista siivitti hauskat jutut, jo bussissa alkanut moderni runous sai jatkoa ja laseja kilisteltiin ansaitun loman kunniaksi. Eikä tainnut ravintolankaan väki olla pahoillaan, kun joutuivat olemaan hieman myöhempään saakka auki. Ilta jatkui vielä yli puolenyön omalla terassilla ja taisipa jostain löytyä tilaa vielä vasta ostettujen juustojen ja juomienkin maistelulle ennen kuin viimeisetkin Gardan valloittajat nukahtivat.

Yksi matkan kohokohdista oli mielestäni itse loihtimamme luksusaamiainen, jolla aloitimme aurinkoisen keskiviikkoaamun. Sellaiseen voisi vaikka tottua, parempaa kuin missään hotellissa. Pöytä notkui mm. tuoreita patonkeja aidolta italialaiselta bakeryn mummolta, salaattia, kananmunia, tomaatteja, salamia, parman kinkkua, erilaisia juustoja ja hedelmiä, mehuja, kuumia juomia ja kirsikkana annoksen päälle: proseccoa! Tankkauksen jälkeen golfporukka suunnisti jälleen kentälle muiden jäädessä päiväunille altaalle. Saatettiin myös jatkaa ihan vähän aamiaista pitkäksi brunssiksi. Juuri tätä mä rakastan. Kun voi olla ilman kiirettä, juoda ja syödä hyvin ilman stressiä aikataulusta ja pitkästä must see/ must do -listasta, joka on tehty jo kotona valmiiksi ja sitten juostaan tukka putkella koko reissu niin, ettei loppujen lopuksi muisteta edes mitä kaikkea tehtiin ja missä oltiin. Mikä loma, haloo?

Myöhemmin päivällä suunnistettiin Gardan eteläkärkeen, Sirmioneen. Ajeltiin rantareittiä mm. Desenzanon kaupungin ohi, jossa majoituttiin aiemmalla reissulla (oma ja naapuriperhe) vuonna 2002. Sirmionea monet kuvailevat yhdeksi Gardajärven viehättävimmistä kaupungeista. Se on oikeastaan koko Italia, miniminikoossa pienellä niemellä, kuten sanottu aivan järven eteläpäässä. Sirmione suorastaan vilisee ihmisiä kesäaikaan, niin italialaisia kuin muualta maailmasta reissaajia. Kaupunki on pieni, välimatkat lyhyitä. Kapeat kadut henkivät keskiaikaa ja muistaakseni historiallisia muistomerkkejäkin on useampia. Mutta ennen kaikkea ne upeat maisemat, värit ja rakennukset. Niemen lähes kärjessä on vanha linna, joka toimii samalla porttina vanhaan kaupunkiin. Viime reissulla bongasin katujen varsilta useita hääpareja, jotka olivat tulleet kuvauttamaan itseään idyllisiin maisemiin, oijoi. Linnan sisältä löytyykin sitten kaikkea vaatteista koruihin, matkamuistoihin, mausteisiin ja viineihin. Hinnat ovat tosin myös sen mukaiset, turisteja varten nostettu pilviin. Toisin sanoen saat täsmälleen samaa tavaraa kaupungin ulkopuolelta tai muista kylistä ja lähes puolta halvemmalla.

Toisaalta Sirmionen vanha kaupunki kuitenkin kiehtoo vierailemaan pienissä putiikeissaan ja ihastelemaan miljöötä, joten mikseipä sieltä sitten jotain pientä ostaisikin? Ainakin jotain, mitä voi tuhota samantien, nimittäin jäätelöä. Siinä yksi syy rakastua Italiaan. Gelato, kuten tätä erikoisuutta kutsutaan, on siis valmistettu maidosta - toisin kuin kermajäätelö. Gelatossa on näin ollen pienempi rasvapitoisuus ja käsittääkseni maut, joita onkin sitten kymmeniä, satoja, erottuvat tämän vuoksi paremmin. Parhaat jäätelöt saa nimensämukaisista gelaterioista, erityisistä jäätelöbaareista tai -kojuista ja näitähän riittää myös Sirmionessa. Enpä muista milloin olisin jotain yhtä hyvää syönyt. Paitsi! Hetkeä myöhemmin viereisellä aukiolla tapaksia ;). Ah niitä mereneläviä ja muita herkkuja. Pitäisi muuten ottaa vähän paremmin noita ravintolan nimiä ylös, että osaisi sitten seuraavallakin kerralla suunnistaa sinne, jos karttamuisti pettää. Tai suositella muille reissaajille. Nytkään ei palaudu mieleen muuta, kuin että tämä ko. paikka oli joko ensimmäinen tai toinen poikkikatu linnan portin jälkeen vasemmalle ja siinä jo näkyikin aukio, jolla oli useita pieniä ravintoloita ulkoterasseineen. Jokatapauksessa, perfecto! Vielä kun mainitsen Sirmionen rannassa päivää paistattelevat joutsenet ja upean graafisen puutarhan, niin olet varmasti jo varaamassa ensi kesän matkaa Italiaan?

Sirmionesta ajeltiin auringon laskiessa takaisin Moniga del Gardalle ja hetkeksi vielä altaalle. Myöhemmin käveltiin yläkaupungille, lähes pystysuoraa mäkeä joten tulipahan vähän kuntoiltuakin kaiken juuston syömisen ja proseccon jälkeen. Upeita taloja ja värejä jälleen. Illalla syötiin yhdessä yläkaupungin ravintolassa ja jälleen kalaa, äyriäisiä, pastaa jne. Ravintolan nimeä en taaskaan muista mutta menu oli eilisen tapaan hyvä. Jyrkkä ja loputtoman tuntuinen alamäki takaisin hotellille meinasi koitua osalle porukkaa liian haasteelliseksi ja parempikuntoisia saattajia tarvittiin. Kaikki olivat kuitenkin edelleen hengissä kun keskiviikko vaihtui torstaiksi, joten tehtävä suoritettu onnistuneesti. Muutama lasi viiniä ja nukkumatin kaveriksi.

Torstaiaamu valkeni osalle porukkaa hieman haikeana, toisille aurinkoisena vaikkakin taivas oli hieman pilvessä. Oloa lähdettiin parantelemaan jälleen golfkentille ja hyvävointisemmat (vai olikohan se sittenkään niin?) suuntasivat suorittamaan reissun pakollisia shoppailuja. Meidän auto suuntasi siis Franciacortan Outlet-villagea kohti. Tässä siis yksi ostosvinkki Italian matkalle, jos et jostain syystä päädy Milanon muotikaduille tai muiden suurten kaupunkien keskustan putiikkeihin. Ympäri maata on useita isompia Outlet-myymälöitä, useimmiten moottoriteiden varressa ja jopa tämän edellämainitun kaltaisia kokonaisia "kyliä". Näistä sitten löytyy liikkeitä laidasta laitaan ja hinnat ovat selkeästi halvempia kuin keskustojen putiikeissa. Franciacorta (googleta!) löytyy Milanosta tullessa ennen Bresciaa, Ospitaletto-viittoja seuraamalla. Kuuleman mukaan tämä village on pohjoisen suurin ja nykyaikaisin laatuaan. Liikkeitä löytyi aina kodinkoneista ja sisustustavarasta urheilumerkkeihin ja Calvin Kleinin alusvaatemyymälään. Voinette arvata, missä mun aikani kului suurimmaksi osaksi :). Shoppailemaan tosin kannattaa lähteä aina - jos vain mahdollista - samanhenkisen porukan kanssa, niin ei tule kädenvääntöä ajankulusta tai koluttavista liikkeistä. Tässäkin mielessä Outlet-kylä on hyvä vaihtoehto, sieltä kun pitäisi löytyä vähän jokaiselle jotakin.

Takaisintulomatkalla pysähdyttiin vielä yhteen hiukkasen pienempään tavarataloon, sekin sopivasti moottoritien varrella. Sieltä löytyi isompi ruokamarket, josta mukaan tarttui pari pulloa viiniä ja erilaisia juustoja kotiin vietäväksi. Voi kunpa olisi ollut reissussa maanteitä pitkin ja omalla autolla! Harmitti valtavasti jättää ne kaikki herkulliset juustot, viinit ja parmankinkut kaupan hyllyille. Next time then, ja silloin täytyykin lähteä pakettiautolla tai rekalla, että saa tuotua kaiken haluamansa ;). Marketista jatkettiin takaisin Moniga del Gardalle, bongattiin suht läheltä meidän majoitusta vielä yksi pieni ostari ja käytiin siellä täyttämässä viimeiset tyhjät kolot laukuissa. Muutama meistä hyppäsi pikkubussin kyydistä pois ja reippaili rantaa pitkin takaisin hotellille.

Illallistettiin samassa, hyväksi koetussa ravintolassa kuin ekana iltana eli La pescatricessa. Tällä kertaa ei tarvinnut kysellä ovatko ovet auki, vaan meidät ohjattiin jo valmiiksi katettuun pöytään. Ja jälleen kerran useimmat meistä söi mereneläviä ja kalaa, itselläni tällä kertaa jättimäinen tarjotin (2:lle, en siis syönyt kaikkea yksin) ainakin kymmentä sorttia erilaisia vedessä eläjiä. Tämähän oli siis samalla seminaarimatkamme päätösillallinen, eli tiedossa myös vähän enemmän ja vähemmän virallisia puheita ja kiitoksia sateli myös. Ruoan jälkeen maisteltiin baarin tiskillä myös paikallista grabbaa, joka on siis viinin puristuksessa jääneistä rypäleistä tislattu italialainen viina. Prosentit taisi olla kohdillaan, sen verran muiketa irvistyksiä oli havaittavissa. Grappan tarkoituksena on sulattaa raskas ruoka, eli taisi mennä mun osalta ainakin hukkaan kun söin kalaa? Kiitimme ja poistuimme omalle terassille jatkamaan iltaa. Yllättävän lämpimiä oli vielä lokakuunkin illat, tai sitten oli vain asenne kohdallaan eikä paleltanut.

Yön tunteina jollain välähti, että pitäähän Gardajärvenkin uimakelpoisuus testata ja niinpä me - minä ja 5 miestä - lähdettiin se kokeilemaan. Voi älynväläys! Jos ilma tuntui lämpimältä, niin vesi ei todellakaan ollut sitä. Mä osasin sen kyllä aavistaakin ja heitin villapaidan niskaan kun lähdettiin rantaan. Miehillä oli vain pyyhkeet, osalla ei edes niitä ja naku-uintihan siitä heidän osaltaan tuli. Noh, paikallisilla yökävelijöillä oli ainakin hauskaa kun ihmettelivät hölmöjä suomalaisia kylmässä, pilkkopimeässä järvessä. Taisi siinä muutama kaveri ottaa päiväunetkin rantakivetyksellä, onneksi kamera jäi huoneeseen. Uimarit saatiin kuitenkin ongittua ylös vedestä vaikkakin kivikkoinen ranta oli tuottaa pienoisia vaikeuksia parille michael phelpsille! Proseccojen ym. viimeiset tipat oli onneksi tuhottu jo aiemmin, joten siihen urakkaan ei tarvinnut enää ryhtyä. Siispä pariksi tunniksi nukkumaan ja odottelemaan aikaista aamuherätystä ja kentälle lähtöä.

Italian kukko lauloi heti aamuviiden jälkeen ja retkikunta oli huomattavasti väsyneemmän näköistä kuin tiistaina. Kumma juttu! Aamupalaeväät mukaan ihan vain näön vuoksi, eihän niitä varmaan kukaan pystynyt matkan aikana oikeasti syömään... Ensimmäinen jännityksen hetki koettiin jo hotellin pihasta lähtiessä, kun meidän kämpän avain oli kadonnut mystisesti eikä respa tietystikään ollut vielä auki vaan avaimet piti vain jättää tiskille. Koluttiin kaikki matkalaukut, muut huoneet ja lähestulkoon Gardan rantakin mutta mitään ei löytynyt. Kunnes toinen kenttämestareista (ei siis majaillut meidän huoneistossa) kokeili farkkujen taskujaan ja kappas, sieltähän ne löytyi. Pojat olivat olleet kyläilemässä meillä edellisiltana ja napanneet kotoisasti meidän sohvapöydältä avaimet taskuun, kerrankos sitä sattuu. Säästyttiin tällä kertaa siis onnekkaasti karhulaskuilta ja hypättiin busseihimme kohti Bergamoa.

Lisäjännitystä tuli jälleen kerran tietullien kanssa, lähdettiin nimittäin eräästä Telepassista vikasuuntaan ja poispäin Milanosta, taisi olla nokka kohti Veronaa? Muutama kymmenen kilometriä harhaan ja u-käännös, eipähän jäänyt turhaa aikaa kentällä hengailuun vaan suoraan baggage dropiin, check-iniin, turvaan ja koneeseen. Jäi vielä 10min ylimääräistä aikaakin, hyvä me. Ryan Airhan ei turhia odottele, vaan on tunnettu ajoissa olemisestaan ja lähtee kyllä varmasti silloin kun aika on, vinkkivinkki. Muutaman tunnin lentelyn jälkeen meitä oli vastassa ihanan kostea ja kolea Tampere sekä bussi takaisin Lahteen ja Vierumäkeen. Positiivista, että kaikki oli yhä matkassa mukana ja kutakuinkin hengissä. Huonona puolena puolestaan se, että juuri kun reissu ehti kunnolla alkaa, niin oltiinkin jo kotona.

Takana on nyt kaksi reissua Gardalle enkä vieläkään ole saanut tarpeekseni. Sijainti on aivan huippu, matkat on lyhyitä koko Pohjois-Italiaan, Alpeille, Sveitsiin, Itävaltaan jne. eivätkä yhteydet eteläisempäänkään Italiaan huonoja ole, vaan matka taittuu helposti ja valittavana on useita eri matkustusvaihtoehtoja. Toisaalta jo pelkästään Gardan läheisyydessä on niin paljon nähtävää hienoista pikkukylistä jylhiin vuoristomaisemiin ja risteilyihin, että näkemistä riittää pelkästään sielläkin vielä seuraavia kertoja ajatellen. Tämän reissun tarkoitus oli mielestäni kuitenkin ennen kaikkea nautiskelu ja rentoutuminen. Kesän pitkän työrupeaman jälkeen ei agendana ollutkaan koluta läpi kaikkia mahdollisia nähtävyyksiä ja shoppailla itseään uuvuksiin. Mä ainakin nautin siitä, että sai syödä ja juoda hyvin kivassa seurassa, auringonpaiste ja yllättävänkin lämmin sää oli sitten ylimääräistä plussaa.

Seuraavalle Italian matkalle otetaan siis jo ilmoittautumisia vastaan, siihen maahan kyllästyn tuskin ikinä. Lopuksi voisin vielä väittää, että tähän astisista Eurooppaan suuntautuneista reissuista Garda taitaa viedä itseasiassa voiton. Ruoka, juoma, ostokset, luonto - siellä natsaa kaikki. Kehotan siis kokeilemaan, ehdottomasti. Tämän kirjoituksen päätteeksi toteankin: Arrivederci, no addio! (Näkemiin, mutta ei hyvästi. Korjatkaa, jos heikohko italian taitoni pettää :).