Wiesn 2010.

Mitä: Oktoberfest 2010

Missä: München, Saksa

Milloin: 23.-26.9.2010

Ennen kuin hierot ja peset epäileviä silmiäisi ties kuinka monetta kertaa, niin kyllä - mut, varsinainen oluenystävä, ylipuhuttiin harjoittelemaan kaljanjuontia Oktoberfesteille kuluneen vuoden syyskuussa. Pääsyyllinen ja samalla parastakin parempi matkakumppani oli siis Sari ja reissu kohti Müncheniä starttasi varhaisena torstaiaamuna Ruoholahdesta muutaman tunnin yöunien jälkeen. Totta puhuakseni fiilis ei tuolloin ollut kovinkaan korkealla, sillä olin sairastellut flunssaa jo viikon verran eivätkä mallasjuoma, asiaankuuluvat laulut ja valvominen olleet prioriteettilistallani ensimmäisinä. Ei siis muuta kuin asennenappula kaakkoon ja reissufiilistä hakemaan ja hops, Radisson Blun taksitolpalta (lue: Sarin oma taksi) pirssi kohti rautatieasemaa ja siitä edelleen Helsinki-Vantaata.

Lentokentissä on kyllä jotain taikaa, erityisesti juuri Helsinki-Vantaalla. Kai se on se lähdön tunnelma ja useimmiten hetki, jota on odottanut jo pitemmän aikaa. Siinä yksi asia matkustamisessa, mitä rakastan. Odottamista, päivien laskemista. Hetkeä, kun kaikki on vielä edessäpäin. Kuppi cappuccinoa tai lasi viiniä lentokentällä ja se on siinä, niin vain tälläkin kertaa. Ja matka kohti oluen luvattua mekkaa oli alkanut.

Aurinkoisessa Münchenissä meitä odotti kyyti perille asti ja varsinainen luksusmajoitus Sarin tädin ja hänen miehensä kaupunkiasunnossa. Ja mainitsinko jo tervetuliaiskuoharit ja kahvit? Flunssakin taisi kadota hetkessä :). Kun kuoharit oli laitettu parempaan talteen, oli pakko päästä kaupungille nauttimaan auringosta. Muutaman tunnin pikashoppailut ja sen jälkeen poimittiin Sarin vaihtarikaveri Tanja rautatieasemalta. Päivällinen, jonka jälkeen ihmettelemään itse festivaaleja Theresienwiesenin aukiolle. Tähän väliin pieni faktaruutu:

Oktoberfest:

Järjestetään vuosittain Theresienwiesenin aukiolla Münchenissä ja kestää 2 viikkoa.

Tänä vuonna vietettiin tapahtuman 200-vuotisjuhlaa, tosin sotien ym. takia festivaali on järjestetty vasta 177 kertaa.

Maailman suurin kansanjuhla, v. 2010 kävijöitä 6,4 milj.

Samana vuonna olutta juotiin ennätykselliset 7 milj. litraa, syötiin 117 härkää ja tuhansia kanoja.

Torstai olikin hyvä päivä mennä alueelle, sillä telttaanpääsy kävi suht helposti. Teltathan eivät tosiaan ole mitätahansa retkimajoja, vaan valtavia rakennuksia - ainoastaan muoto muistuttaa telttaa. Sisältä löytyy pitkiä pöytiä ja loosseja, joita on mahdollista varata jo vuosi etukäteen. Tunnelman takaa useimmiten perinteinen saksalainen puhallinorkesteri. Joka teltassa on tarjolla ainoastaan oman panimon olutta, joten valikoima ei päätä huimaa, ellei sitten vaihda telttaa (joka tosin on lähes mahdottomuus, eikä kerran sisälle päästyään kannata lähteä ;). Edustetun merkin lisäksi tarjolla on kuitenkin Radleria, puolet olutta, puolet spritea ja alkoholitonta olutta.

Päädyimme siis Schottenhameliin ja parin tunnin seisoskelun (lauleskelun ja tuopin) jälkeen saimme pöytäpaikankin, vaikkei se ehkä täysin laillisten kaavojen mukaan mennytkään. Kerrankos sitä kohteliaat herrasmiehet lentää itse pihalle, että leidit saa paikan. Pöydän ääressä tuli taas tutustuttua uusiin juhlijoihin ja juomiin. Syötiinkös me? Ei taidettu ehtiä. Perinteisiä telttaherkkuja ovat pääasiassa brezelit (viipurinrinkelin suolainen versio), kana, härkä, leberkäse, perunasalaatti, makkarat jne. Me keskityttiin herkuista huolimatta vain juomiin ja laulettiin lisää niin, että ääni katosi loppuviikoksi ja untakaan ei tarvinnut kauaa odotella, kun vihdoin päästiin nukkumaan.

Perjantaiaamuun herättiin rauhassa, ilman olutta. Oltiin kuitenkin Saksassa joten jossei olutta, niin makkaraa nyt ainakin. Nokka kohti Viktualienmarktia, Münchenin suurta toria, josta saa kaikenlaisia herkkuja kuten tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, jälkiruokia ja tietysti makkaraa. Meidän aamupala sisälsi (Sarin suosituksesta) siis weisswurstia ja brezeleitä. Yamm! Pitää kyllä myöntää, että parempaa oli miltä näytti. Ja vastapuristettu mehu kruunasi torikierroksen. Päivä jatkui dirndleitä metsästäen, eli siis niitä perinteisiä mekkoja, joita saksalaisnaiset pitää päällään Wiesnissä. Juuret taitaa kummuta perinneasuista, vähän kuin Suomen kansallispuvut naisilla, mutta Oktoberfesteillä näkyneet mekot olivat värikkäämpiä ja avonaisempia kuin vuosikymmeniä sitten. Etsinnästä huolimatta palattiin tyhjin käsin, tai kaikkea muuta kyllä tarttui mukaan, muttei mekkoja. Toisen kerran sitten?

Illalla yritettiin päästä telttoihin mutta todettiin, että perjantai olikin huomattavasti hankalampi päivä. Tuntien jonottaminen kesävaatteissa kaatosateessa teki tehtävänsä ja kun jonokaan ei edennyt yhtään, niin oli pakko luovuttaa. Lähdettiin keskustan baariin Sarin serkun vinkistä ja siellä olikin meno ihan kohdallaan! Oktoberfestien aikaan tunnelma tuntuu siis leviävän koko kaupunkiin ja kyseessä on näin ollen varsinainen kansanjuhla. Tapettiin aikaa ravintolassa ja mä vaihdoin litran tuopin puolikkaaseen, käsi ei enää jaksanut kannatella isompaa - vai enkö ollut vieläkään täysin ystävystynyt oluen kanssa? Jaa'a. Myöhemmin kävästiin vielä keskustan Augustiner:n ravintolassa kun odoteltiin neljättä tyttöä, Sallaa Müncheniin saapuvaksi ja oltais siinä samalla syöty, jos seipäänniellyt tarjoilijatäti olis myynyt meille jotain. No, ei se naama vaan fiilis. Kun sitten vielä viereisen pöydän ranskalaismiehen tutustumisyritys päättyi tuopilla naamaan -iskutekniikkaan, niin päätimme lähteä treffeille nukkumatin kanssa.

Lauantaiaamuna oltiin muka eilistä viisaampia ja oltiin aukiolla jo ennen aamukahdeksaa, vaan ei riittänyt. Muillakin sadetta rakastavilla juhlijoilla oli samat aikeet ja teltat täyttyi samantien. Urheasti jonotettiin ja kastuttiin taas reilu tunti, kunnes todettiin, että illan kattaukseen on liian pitkä aika ja hypättiin metroon, jälleen kohti keskustaa. Siirto olikin lopulta ihan onnistunut. Päädyttiin yhdeksäksi tunniksi (aamulla klo 9!) Hofbräuhausiin ja saatiin iso, iso pöytä. Pian saatiin myös seuraa randomeista saksalaisnuorista ja viereiseen pöytään istui alas joukko italialaisia, osaako nekin muka juoda kaljaa?. Aika meni kuin siivillä, (tosin ehkä sen takia, että mun flunssa oli tullut takaisin ja nukuin lähes koko ajan) ja nyt ehdittiin koko menu läpi aina kaljoista kananpoikiin ja brezeleihin ja laulujenkin sanat alkoi tarttua: kyllä, jopa unen läpi!

Mun osalta loppuillan kaupunkierros baareineen jäi väliin ja vaihdoin oluen antibioottikuuriin: Niinpä sunnuntaiaamun pitkän kaavan mukaan vietetty brunssikin maistui ihan superilta, ilman päänsärkyä ja hyvässä seurassa. Oli tuoreita hedelmiä, patonkia, erilaisia juustoja ja leikkeleitä, suklaacroissantteja, teetä, mehuja, kahvia. Ei hullumpi päätös pitkälle viikonlopulle loistavassa seurassa :). Ja vieraanvaraisuus oli huipussaan jälleen, kyyti kentälle ja tervetulotoivotus uudemman kerran, jospa silloin terveenä ja aurinkoisessa säässä. Mikäpä ettei.

Vaikka mun reissu menikin pääosin sairastaessa ja loppuviikon ympärivuorokautinen sade ei ainakaan helpottanut oloa, niin kokonaisuudessaan jäi hyvä fiilis. Loppujen lopuksi se on kuitenkin ihmisistä kiinni, millainen tunnelma muodostuu. Oma ruostunut saksankielentaitoni kiukutti tosin joinakin hetkinä ja lupasin itselleni, että jos ja kun Wiesn kutsuu uudemman kerran, niin preppaan itseäni sen verran, että vähintään juomalaulut sujuu! Neljä päivää oli loppujen lopuksi kovin lyhyt aika, sillä festarialuetta ei ehditty koluta läpi kuin osittain ja viinitelttakin missattiin. Näkemistä siis jäi vielä, itse Münchenissäkin ilman olutjuhlia.

Vinkkinä niille Oktoberfesteille matkaaville, jotka allekirjoittaneen tapaan vielä rakentelevat sitä vakavampaa suhdetta olueen: a) harjoitelkaa Suomessa, b) ostakaa niin iso dirndl tai nahkahousut, että saatte niiden alle omat eväät mukaan tai c) suunnatkaa suoraan viinitelttaan ;). Ei vaan, koko tapahtuma ja panimoteltoissa hengailu on kokemisen arvoinen juttu eivätkä saksalaiset ainakaan häviä juhlimisessa meille suomalaisille. Yhtä kokemusta rikkaampana, Prooooost!